Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2012.

Karatolla / Olli Jalonen

Kuva
Jalonen, Olli: Karatolla Otava, 2012, 238 s. Aloitin tämän kirjan suurin odotuksin, koska 14 solmua Greenwichiin on yksi lempikirjoistani, mutta ihan samoihin sfääreihin ei Karatolla vienyt. Mukana on paljon samaa; ihmiset ovat hieman sulkeutuneita ja viihtyvät parhaiten poissa seuraelämän polttopisteistä, suhtautuen intohimoisesti luontoon ja taiteeseen. Karatolla on rakkaustarina jonka taustalla väijyy suuri taideprojekti realiteetteineen. Valo ja Silla ovat työskennelleet monta vuotta yhdessä rakentaen Uuden ajan pyramideja, yhdeksää ympäristötaiteen monumenttia yhdeksään eri paikkaan maapallolla. "Tuli, savu, valo maa, vesi, lumi, jää, ilma ja aika.   Samalla kun ne olivat yhdistyneet valmiiksi ajatukseksi mieleen, hän oli löytänyt itselleen tehdävän ja elämäänsä ison merkityksen. Nämä maailman yhdeksän elementtiä Valo oli halunnut tehdä näkyviksi. Hän oli päättänyt rakentaa niistä jotain käsin kosketeltavaa ja ihmisen aikaansaamaa niin että muutkin voisivat nä

Kuolinsiivous / Eeva Kilpi

Kuva
Kilpi, Eeva: Kuolinsiivous WSOY, 2012, 117 s. Kuolinsiivous, siinäpä vasta nimi! Ensihätkähdyksen jälkeen tähän oli pakko tarttua, tuli mitä tuli. Kirja koostuu päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1984-2011. Mukana on ajatuksenpätkiä, aforismeja ja jopa runoja. En tiedä kuinka paljon tässä siivouksessa on heitetty kamaa menemään, mutta ainakaan mukaan ei ole jäänyt mitään turhaa. Katkelmallisuudesta huolimatta tätä " vanhenemisen filosofista vuosikalenteria" lukee mielenkiinnon herpaantumatta kertaakaan. TAMMIKUU Saattaa olla että minuun pätevät vain vihoviimeiset karjalaiset sananparret: Mikäs pahan tappaisi? ... Elämä on velvollisuus. Elämä on intohimoa. Elämä on syyllisyyttä. On niin omituisen urhea olo. Kuolenkohan minä nyt?  Muistiinpanot on järjestetty oivaltavasti niin, että 27 vuoden ajanjakso eletään ikäänkuin vain yhden vuodenkierron aikana. Näinhän se elämä näyttäytyy kun sitä katsoo taaksepäin, ennemminkin limittäisinä kerroksina kuin loogis

Tsemppiä ja tunnustuksia

Kuva
Sain tsemppitervehdyksen  Paulalta Luen ja kirjoitan -blogista , kiitos paljon! Nämä nimenomaiset tsemppitervehdykset liittyvät kerrassaan mainioon juttuun, jonka Paula oli kirjoittanut hieman aiemmin:  Minähän en kirjaa kesken jätä!   Sen lisäksi, että siinä käsitellään rohkeasti tätä monia bloggajia riivaavaa ongelmaa, mukana on kosolti linkkejä muihin blogeihin, joissa asia on myös pohdituttanut. Eikä tämä ole ainoa mielenkiintoinen juttu Paulan blogissa, ehei, Paulalla on taito huomata mitä ajassa liikkuu ja kertoa siitä blogissaan hauskasti ja inspiroivasti. Substanssitunnukset tulivat  Ja kaikkea muuta -blogin Minnalta  ja  Kirjasfäärin Taikalta , kiitoksia paljon! Tunnustukseen kuuluu: 1. Kiittää tunnustuksen antajaa 2. Jakaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle 3. Ilmoittaa heille tunnustuksesta 4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään Ensimmäinen tunnustus voisi olla samalla anteeksipyyntö siitä, että olen vähän talvihorroksessa ja aikaa tunnustusten ja te

Dora Dora / Heidi Köngäs

Kuva
Köngäs, Heidi : Dora, Dora Otava, 2012 Hitlerin varusteluministeri Albert Speer, hänen sihteerinsä Annemarie Kempf, estraditaiteilija Himmelblau, sinfoniaorkesterin viulisti Borries ja tulkki Eero Kallankari ovat matkalla Petsamoon joulukuussa 1943. Speer ajaa, ulkona pimeässä vihmoo lunta, pakkanen kiristyy. Autossa on hiljaista, matkalaiset palelevat, jokainen miettii omiaan. Matkaseurue näyttää arvovaltaiselta, mutta kun he kukin vuorollaan alkavat paljastaa ajatuksiaan, kuva muuttuu useampaankin kertaan. Ensin saamme huomata, kuinka erilaisia matkalaiset ovat. Vallan keskiössä oleva ministeri, häntä sokeasti palveleva nuori nainen, itseriittoinen klassinen muusikko, liki hysteerisenä pelkäävä ilveilijä ja suomalainen tulkki tuntuvat edustavan kukin aivan omanlaistaan ihmistyyppiä. Kun kertomus etenee ja henkilöiden syvimmät tunnot alkavat päästä esiin, paljastuvat samankaltaisuudet. Jokaisella on pelkonsa, halunsa ja salaisuutensa eikä niiden välillä perimmältään ole edes

Kuinka kuolleita käsitellään / John Ajvide Lindqvist

Kuva
Ajvide Lindqvist, John : Kuinka kuolleita käsitellään Hanteringen av odöda, suom. Jaana Nikula Gummerus, 2011, 400 s. John Ajvide Lindqvist kertoo Imagen 10/2011  haastattelussa, että hänen kirjansa lähtevät yleensä muotoutumaan mieleen nousevista kauhukuvista, joihin hän sitten kehittää henkilöt ja juonen kuviot. Kuinka kuolleita käsitellään -romaanin lähtötilanne on Tukholmaan laskeutuva uuvuttava helle. Kuumuus aiheuttaa jännitteen, jossa sähkölaitteet eivät suostu sulkeutumaan, ihmiset kuulevat korvissaan tuskallista ujellusta ja kärsivät lamauttavista päänsäryistä. Mutta tämä on vain alkua. Kun jännite vihdoin hellittää, alkaa tapahtua jotain todella käsittämätöntä. Ensimmäiseksi ilmiötä joutuu todistamaan surun murtama David. Davidin ollessa Danderudin sairaalassa hyvästelemässä onnettomuudessa menehtynyttä vaimoaan Evaa, tämä virkoaakin äkkiä uudelleen eloon. Ilo on kuitenkin lyhytaikaista, David ymmärtää hyvin pian, että kuolleista ei ole herännyt Eva sellaisena kuin

Muistelmat / Neil Young

Kuva
Young, Neil : Muistelmat Waging Heavy Peace. A Hippie Dream, suom. Juha Arola ja Juha Ahokas Like, 2012, 456 s. Neil Youngin musiikki on kulkenut mukanani jo kohta neljä vuosikymmentä. 80-luvulla tuntui hetken, että Young kitaroineen oli  jo mennyttä, mutta väärässä olin. Uniikki kitarasoundi ja se lauluääni, aika pian niiden taikavoima alkoi toimia taas. Ja niihin palasi kuin kotiin. Siitä huolimatta, että Youngin musiikki on tuntunut aina tutulta ja omalta, en ole koskaan aiemmin ollut kovin kiinnostunut miehestä  itsestään. Ehkä olen halunnut suojella idolia, liian monta kertaa rockmuusikkojen hengenanti muissa kuin musiikkiasioissa kun on osoittautunut aika köykäiseksi. Nyt kuitenkin, kun elämäkerta ilmestyi ja suomennettiinkin vielä samantien, oli pakko uskaltaa. Miten tämä jo teini-ikäisen sieluni herkkiä kieliä soitellut ja vieläkin siinä onnistuva muusikko elää ja mitä hän elämästä ajattelee? Niille diggareille, jotka kaipaavat tarkkoja tietoja yhtyeiden kokoonpanoi

Näkymättömät kädet / Ville Tietäväinen

Kuva
Tietäväinen, Ville : Näkymättömät kädet  WSOY, 2011, 215 s., 32 cm. Näkymättömät kädet -sarjakuvaromaani voitti tämän vuotisen sarjakuva-Finlandian ja kirjasta on ollut kosolti juttuja blogeissa ja lehdissä. Suomen kuvalehti teki peräti juttusarjan teoksen synnystä ja taustoista. Sarjan kuvituksena on otteita teoksesta ja mukana on myös kokonaisia näytesivuja. Tietäväinen kertoo saaneensa herätteen aiheeseen jo kymmenen vuotta sitten, katsellessaan espanjalaisella muotikadulla tahmaukkoja kaupittelevaa resuista pohjois-afrikkalaista miestä. Lohduton ristiriita miehen olemuksen ja ympäristön välillä jäi vaivaamaan tarinankertojan mieltä ja kuvat siirtyivät luonnoksiin. Ennen sarjakuvaromaanin valmistumista tarvittiin kuitenkin vielä valtava määrä taustatyötä. Tietäväisellä oli tukenaan viisivuotinen taiteilija-apuraha, joten hän pystyi kulkemaan kirjan tapahtumapaikoilla Marokossa, Almeríassa ja Barcelonassa. Hän haastatteli paperittomia siirtolaisia ja tutustui olosuhteisii

Runouden ilmiöitä / Tommi Parkko

Kuva
Parkko, Tommi: Runouden ilmiöitä Avain, 2012, 210 s. Kun kuulin tämän kirjan olevan tekeillä, ajattelin, että huh, melkoinen pesti, aihepiiri on niin laaja ja rönsyävä. Töitä on varmasti tehty urakalla ja vähän enemmänkin, mutta nyt käsissä on tiivis, jäsennetty ja kaikin tavoin onnistunut esitys asiasta! Teksti lähtee kaartamaan aiheen keskusta kohti esittelemällä ensin runoutta kirjallisen maailman osana ja uuden teknologian vaikutuksia  julkaisemiseen yleensä. Seuraavaksi esitellään suomalaisia lyriikkaa julkaisevia kustantamoja. Parkko löytää suuristakin kustantamoista  kiinnostavia ominaispiirteitä kerrottavaksi. Mielenkiintoisempaa vielä on kuitenkin lukea 1980-luvulta alkaneesta pienkustantamojen esiinnoususta. Muistan kuinka jännittävältä tuntui saada käsiinsä ensimmäiset Nihil Interitin ja Sammakon julkaisemat kirjat. Savukeitaan ja Ntamon aloittaessa aloin jo tuntea levottomuutta kun uusia julkaisukanavia pompahteli esiin kuin sieniä sateella; kuinka paljon näitä oi

Kuin jokin päättyisi / Julian Barnes

Kuva
Barnes, Julian : Kuin jokin päättyisi The sense of an ending, suom. Kersti Juva WSOY, 2012, 157 s. Sarjassa Aikamme kertojia Man Booker -kirjallisuuspalkinto 2011 "Kuinka usein ihminen kertoo elämänsä tarinan? Kuinka usein muuttelee sitä, koristelee, leikkelee sopivasti? Ja mitä pitemmäksi elämä venyy, sitä vähemmän on niitä, jotka voivat asettaa selonteon kyseenalaiseksi ja muistuttaa, että ihmisen elämä ei ole hänen elämänsä vaan pelkästään tarina, jota hän siitä kertoo. Kertoo muille, mutta - ennen kaikkea - itselleen." Tony Webster saa pienen perinnön yllättävältä taholta. Hänen nuoruudenrakkautensa Veronican äiti on jättänyt vain kerran tapaamalleen pojalle, nyt jo keski-ikäiselle miehelle, 500 puntaa ja päiväkirjan. Päiväkirja ei ole äidin oma, vaan Tonyn ystävän Adrianin. Miehen, jonka Veronica valitsi puolisokseen Tonyn jälkeen. Kun Tony ei useista pyynnöistä huolimatta saa päiväkirjaa haltuunsa, hän päättää ottaa yhteyden Veronicaan ja vaatia selitystä.

Adam ja Evelyn / Ingo Schulze

Kuva
Schulze, Ingo : Adam ja Evelyn Adam und Evelyn, suom. Jukka-Pekka Pajunen Otava, 2011, 335 s. Adam on muurin itäpuolella asustava taitava vaatturi, joka osaa pukea naiset kauniiksi. Kiitolliset asiakkaat sulostuttavat Adamin elämää monin tavoin. Elämä on leppoisaa, kunnes eräänä päivänä Evelyn, Adamin nuori puoliso ja suuri rakkaus, saa miehen kiinni rysän päältä. Loikkaaminen länteen on väikkynyt Evelynin mielessä jo aikaisemminkin, mutta nyt miehen uskottomuus antaa lopullisen kimmokkeen lähtöön. Evelyn pakkaa olkalaukkunsa ja hyppää paikalle sopivasti sattuvan länsisaksalaisen Michaelin matkaan. Tosin Michaelilla on jo yksi itäsaksalainen tyttöystävä rajan yli autettavaksi, mutta tämä häipyy yllättävän kivuttomasti taustalle kauniin Evelynin astuessa mukaan kuvioihin. Kun Evelyn on lähtenyt, Adam ymmärtää ettei halua elää ilman tätä. Hän käynnistää vanhan Wartburginsa ja lähtee naisen perään. Matka kulkee Unkarin kautta länteen ja sen varrella pariskunnan tielle osuu moni

Välimatka / Taina Latvala

Kuva
Taina Latvala: Välimatka WSOY, 2012, 251 s. Kun romaanin aiheena on äidin ja tyttären suhde, olen oppinut pitämään odotukset matalalla. Aihe on mitä mielenkiintoisin, mutta niin vaikea, että vain harva kykenee kirjoittamaan siitä muuta kuin pelkkää itseterapiaa. En taida olla kovin myötätuntoinen lukija. Katkerat tarinat ankeista äideistä ja vastuuttomista tyttäristä saavat minut vain kiukustumaan. Mutta nyt en ole kiukkuinen, en ollenkaan! Välimatkan äidillä ja tyttärellä on toki erimielisyytensä heilläkin eikä lomamatka Teneriffallekaan suju auvoisen yhteisymmärryksen hengessä, mutta heidän välillään on myös kunnioitusta, rakkautta ja halua ymmärtää. Kerronta antaa myös virikkeitä lukijalle pohtia sitä, mistä äiti-tytär-suhteen ahdistavuus saattaa johtua. Miksi tyttären on pakko mielensä sopukoissa raahata mukanaan arvostellen tarkkailevaa äitiä jopa vuodeleikkeihin aulapoika Antonion kanssa? Miksi äidin täytyy suojella tytärtään lapsuuden aikaisilta salaisuuksilta, vieläkin

Aika mennyt palaa / Karoliina Timonen

Kuva
Timonen, Karoliina : Aika mennyt palaa Tammi, 2012, 282 s. Tämän kirjan lukemista olen odottanut kiihkeämmin kuin monen muun! En ole koskaan tavannut Karoliinaa, mutta olen seurannut hänen blogiaan Kirjavaa kammaria alusta asti ja vaihtanut niin monesti mielipiteitä kirjoista ja muustakin nettikeskusteluissa, että tuntuu ihan kuin läheinen ystävä olisi julkaissut romaanin! Jo pelkkä "julkaisukynnyksen ylittäminen" on mielestäni hienoa, ja kun se vielä tapahtuu Karoliinan pettämättömällä tyylitajulla, ei voi olla muuta kuin iloinen ja vähän hassusti ylpeäkin kirjailijan puolesta! Tarina etenee kahdessa aikatasossa. Kun Klarissa muuttaa lapsineen miehen työn perässä vuodeksi Bostoniin, alkaa hän nähdä uudelleen lapsuudesta tuttuja painajaisunia. Unet kertovat toistuvasti samasta henkilöstä, Corinnesta, joka pakenee toisen maailmansodan kauhuja Pariisista Amerikkaan. Vähitellen unet ja todellisuus alkavat merkillisesti muistuttaa toisiaan ja selviää, että myös Corinne on

Sementtipuutarha / Ian McEwan

Kuva
McEwan, Ian: Sementtipuutarha The cement garden, suom. Eva Siikarla Kirjayhtymä, 1980, 136 s. Lisäksi Otavan kirjasto -sarjassa 2009 ja Seven -pokkareissa 2010 Sementtipuutarhan tarina on järkyttävä. Se on kuitenkin kerrottu niin suorasukaisesti ja henkilöitä kunnioittaen, että lukeminen sujuu. Ahdistus alkaa puristaa rintaa vasta kun tulee ajatelleeksi, että tämä voisi olla totta. Ihan lähelläkin saattaa olla lapsia, joiden olosuhteet muistuttavat Jackin ja hänen sisarustensa elämää, joillain asiat ovat  jopa huonommin. Romaanin alussa lapsilla on vielä vanhemmat. Autoritäärinen isä määrää perheessä kaiken kukkien kasvupaikoista siihen, kuinka äänekkäästi lasten syntymäpäivillä kukakin saa leikkiä. Äiti vetäytyy väsyneenä taustalle, kodin ympäristö autioituu samalla kun kaupunginosa vähitellen slummiutuu, perheessä ei käy vieraita. Isän äkillisesti kuollessa äiti on jo sairas ja joutuu pian täysin vuoteenomaksi. Perheen neljä lasta, 16-vuotias Julie, häntä pari vuotta nuo

Ruohonvihreää / Carol Shields

Kuva
Shields, Carol: Ruohonvihreää The box garden, suom. Hanna Tarkka Otavan kirjasto, 2012, 267 s. Pidän tavattomasti Carol Shieldsin tyylistä kirjoittaa. Teksti on samanaikaisesti älykästä ja leppoisaa, tasapainottelu syvällisten aiheiden ja kepeän kerronnan välillä taidokasta. Charleen on keski-ikäinen teinipojan yksinhuoltaja, runoilija, joka henkensä pitimiksi toimittaa entisen miehensä perustamaa kasvitieteellistä aikakauskirjaa. Mies on häipynyt omille teilleen jo kauan sitten, mutta Charleen-parka analysoi vieläkin menneitä tapahtumia ja miehen itsekästä käytöstä, koettaen ymmärtää syitä perheen hajoamiseen. Charleenin äiti on juuri toipunut rintasyövästä ja yllättäen ilmoittanut menevänsä naimisiin. Tyttären on vaikea kuvitella tiukkahuulista ja katkeraa äitiään morsiamena, mutta yhtäkaikki hän lähtee matkaan mantereen halki Vancouverista kohti Torontoa. Mukaan juhlimaan äidin uutta onnea lähtee myös miesystävä Eugene, jolla sattuu sopivasti olemaan työmatka samalle suun

Varjoteatteri / Viivi Luik

Kuva
Luik, Viivi: Varjoteatteri Varjuteater, suom. Anja Salokannel Tammi, 2011, 264 s. Tämän kirjan lukeminen oli suuri nautinto. Ihastus ei syntynyt niinkään siitä, mitä kerrottiin, vaan siitä, miten se kerrottiin. Kuinka joku kykeneekin katsomaan elämäänsä noin, että pienestäkin eleestä syntyy silkkaa taikaa ja mystiikkaa! Ja lisäksi valitsemaan sanansa noin, että lukija pääsee täysin osalliseksi tuon katseen kauneudesta! Viivi Luik on ennen proosaan siirtymistään julkaissut useita runokokoelmia, ensimmäiset jo 1960-luvulla. Harmi vain, että niistä yhtäkään ei taida olla kokonaisuudessaan käännetty suomeksi. Kahdessa 1980-luvun  antologiassa suomennoksia sentään on; Pihlaja esittelee kahdeksan eestiläistä naisrunoijaa ja Uusien sulkien kasvaminen puolestaan kymmenen nykyvirolaista runoilijaa. Varjoteatteri alkaa muistikuvalla lapsuudesta. Pieni tyttö katsoo kuvaa, kirja on levällään tyhjän tuvan lattialla. Talonväki on otettu kiinni ja kyyditetty pois, muut lapset juosseet k

Post-it tunnustus

Kuva
Paljon kiitoksia Marille eli Kirjakolle ruispellossa , joka lähetti minulle tämän tunnustuksen.  On kiva tulla noteeratuksi, ja nyt kun tunnustus tuli vielä blogista, jonka jutut ovat mielestäni aina olleet kerrassaan mahtavia, olen aivan totaalisen otettu! Hienoja blogeja on niin paljon, että tuntuu hurjan vaikealta valita vain viisi mieluista. Jatkan ketjua niille, joissa taidan olla viime aikoina kaikkein useimmin vieraillut: Arjan Kulttuuri kukoistaa Jennin Koko lailla kirjallisesti Linnean Kujerruksia Jaanan Täällä toisen tähden alla Booksyn Booking it some more Tunnustuksen säännöt:  Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi. Anna tunnustus viidelle (5) suosikkiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla. Kopioi post it-lappu ja liitä se blogiisi. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it-lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Sistersin veljekset / Patrick deWitt

Kuva
DeWitt, Patrick : Sistersin veljekset The Sisters brothers, suom. Tero Valkonen Siltala, 2012, 348 s. Olenkohan mahtanut koskaan ennen lukea lännentarinaa! Lapsena oli juhlaa jos telkkarista joku viikonloppu tuli länkkäri lännenmiehineen ja inkkareineen, mutta 70-luvun alkuun mennessä olin jo menettänyt kaiken mielenkiinnon kyseiseen genreen. Sitäkin hauskemmalta tuntui nyt lukea deWittin veljestarinaa. Siinä on mukana kaikki tutut elementit ja lisänä vielä ovela humoristinen kierre. Sistersin tappajaveljekset ovat keikalla. Heidän on määrä päästää päiviltä kullankaivaja Herman Kermit Warm, kunhan ensin kiristävät tämän paljastamaan salaisuutensa, kemiallisen kaavan joka saa kullan melkein hyppäämään joesta huuhtojan vaskooliin.  Matka kulkee Oregonista Sacramentoon ja sen varrella veljekset ryyppäävät, käyvät naisissa ja raivaavat tieltä vastustajia. Tarinaa kertoo Eli, harvinaisen hempeämielinen ja pohdiskeleva lännenmies. Itseasiassa Eli ei oikeastaan olisi koskaan hal

Illallinen / Herman Koch

Kuva
Koch, Herman : Illallinen Het diner, suom. Sanna van Leeuwen Siltala, 2012, 339 s. Tämän kirjan kohdalla olivat odotukseni taas päässeet nousemaan niin korkealle, että melkein pelotti aloittaa lukeminen; millainen pettymys olisikaan vastassa? Mutta eikä mitä,  Illallinen  lunasti kaikki odotukset, ellei peräti ylittänyt niitä! Koch tasapainoilee taitavasti kipeiden aiheidensa parissa. Sisarkateudesta, narsistivanhemmista ja väkivaltaisuudesta kirjoittaminen vaatii melkoista tyylitajua, aiheet vetoavat niin voimakkaasti tunteisiin. Tarina  sukeltaa ihailtavan rohkeasti todella pimeisiin kohtiin ihmismieltä ja onnistuu silti välttämään kaikki mauttomat ylilyönnit. "Varsinkin iltaisin pimeässä, kun kaikki olivat yleensä "kotona", ahdistus sai nopeasti yliotteen. Sohvalta, jolla makasin, näin pensaiden ja puiden oksien lomasta valot vastapäisissä ikkunoissa. Kirjaimellisesti ihmisiä näin harvoin, mutta valaistut ikkunat paljastivat heidän läsnäolonsa - niin kuin m

Uskottuni / Hélène Grémillon

Kuva
Grémillon, Hélène: Uskottuni Le confident, suom. Anna-Maija Viitanen Otava, 2012, 268 s. Tässä kirjassa on vangitsevan mielenkiintoinen aihe ja kiehtova miljöö, mutta eipä sitten juuri muuta. Jännitys säilyy loppuun asti, vaikka kirjan rakenne vaihtelevine kirje- ja kerrontajaksoineen onkin hieman puuduttava. Kertomus lähtee liikkeelle Pariisissa vuonna 1975. Kustannustoimittajana työskentelevä neiti Camille Werner saa kirjeen salaperäiseltä Louisilta. Aluksi Camille epäilee Louisin olevan kekseliäs aloitteleva kirjailija, joka yrittää saada käsikirjoituksensa huomioiduksi näin erikoisella tavalla. Kun pitkiä kirjeitä tulee useampia, Camille huomaa niiden tarinassa tuttuja piirteitä. Louis kertoo Camillen omasta perheestä, toisen maailmansodan ja Pariisin miehityksen aikaan, juuri ennen Camillen syntymää. Kirjan jännite syntyy kolmiodraamasta, joka käynnistyy Camillen äidin Elisabethin ja isän Paulin lapsettomuudesta. Avuksi ongelmaan tarjoutuu Elisabethin nuori ja vähävarai

Kirjallisuuden projektit kirjastossa / Sini Kiuas

Kuva
Kiuas, Sini: Kirjallisuuden projektit kirjastoissa Avain, 2012, 203 s. Sini Kiuas on kriitikko, toimittaja, luovan kirjoittamisen opettaja ja nykyisin myös kirjastonhoitaja. Hän on toiminut aikaisemmin läänintaitelijana kirjallisuuden alalla Satakunnassa ja ollut mukana monissa lukemista edistävissä projekteissa myös Turussa ja Hämeenlinnassa. Kirjallisuuden projektit kirjastoissa on mahtava ideakirja kirjastojen toimintoja suunnitteleville. Teoksen nimi saattaisi erehdyttää pitämään sitä myös oppaana projektinhallinnasta, mutta apurahojen hakemiseen, aikatauluttamiseen ja raportointiin ei tässä puututa muutamaa viittausta enempää. Näihinkin keskittyvä opaskirja tulisi epäilemättä tarpeeseen, mutta tiedot taitavat olla niin nopeasti muuttuvia, ettei moista opusta ole enää nykyisin kannattavaa edes koota saati painaa. Sen sijaan kirjassa esitellään lukuisa määrä erilaisia tapoja järjestää uudenlaista toimintaa kirjaston asiakkaille. Luku- ja kirjoittajapiirit, kirjalliset kah

Todennäköinen tarina / Karin Alvtegen

Kuva
Alvtegen, Karin : Todennäköinen tarina En sannolik historia, suom. Laura Jänisniemi WSOY, 2012, 308 s. En tiedä johtuiko kirjailijan tyylistä vai siitä, että itse liitän Karin Alvtegenin nimen niin vahvasti jännityskirjallisuuteen, että tunsin koko ajan lukevani dekkaria. Näin tapahtui silti, vaikka tiesin, että murhia ei ole nyt odotettavissa. Ilmeisen hyvin sama tyyli kantaa erilaisiakin aiheita, kiinnostus tapahtumiin säilyi läpi kirjan ja jännitys jopa tiivistyi loppua kohti. Alvtegen pyörittelee tässä psykologisessa romaanissa aika perinteisiä motiiveja. On neito pulassa, pelastamaan saapuva ritari ja orpo sikopaimen joka lopulta paljastuukin prinssiksi. Juonen kehittely on silti niin omaperäistä, että mitään "onhan tämä jo nähty"-fiilistä ei pääse syntymään. Alvtegenin henkilöt saattavat kyllä edustaa tyyppejä, mutta heidän ratkaisunsa ovat persoonallisia eikä kenenkään kohtaloa kirjoiteta loppuun saakka, paljon jää mukavasti auki. Helena ja Martin ovat kyllä

Sisar / Rosamund Lupton

Kuva
Lupton, Rosamund : Sisar Sister, suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi Gummerus, 2012, 404 s. " Kun näin sinun hiussuortuvasi, tiesin surun rakkaudeksi, joka on muuttunut ikuiseksi kaipaukseksi. Olen samaa mieltä siitä, että tämä oli vähän liikaa Wrightille, mutta haluan hänen tietävän lisää kuolemasi luonteesta. Ei sitä voi kuvata tunneissa eikä päivissä eikä minuuteissa. Muistatko ne 1930-luvun kahvilusikat, jotka ovat kuin sulaa karamellia? Sillä tavoin minä olin elänyt elämääni, pieninä tarkoin määrättyinä annoksina. Mutta sinun kuolemasi oli aava meri, ja minä olin vajoamassa. Tiesitkö, että valtameri voi olla yksitoista kilometriä syvä? Auringonsäteet eivät koskaan ulotu niin syvälle. Täydellisessä pimeydessä elävät ainoastaan oudon muotoiset, tunnistamattomat olennot; ennen kuolemaasi en ollut koskaan edes tiennyt sellaisten vääristyneiden tunteiden olemassaolosta." Beatrice saa tiedon sisarensa katoamisesta kesken lounaskutsujen. Sulhanen Todd, uusi työ asiakasjohtaja