Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2011.

Oton elämä

Kuva
Oton elämä : aikalaisromaani / Claes Andersson Ottos liv ; suomennos Liisa Ryömä WSOY, 2011 Otto on mahdottoman hurmaava vanhempi mieshenkilö! Hän on äskettäin jäänyt syrjään politiikasta ja kirjoittelee työhuoneellaan elämästään, muistelee lääkärinvuosiaan, rakastumisiaan ja elämää perheen keskellä. Välillä hän soittelee vanhoja jazzkappaleita tai juttelee syvällisiä naapurissa työskentelevän lastenterapeutin kanssa. Olin pari viikkoa sitten kirjastolla kuuntelemassa Ottoa aika lailla muistuttavaa Claes Anderssonia, joka kaamosviikonlopun teemaan sopivasti keskusteli kustantaja Marianne Bargumin kanssa unista ja  niiden tulkinnasta, runoista ja rakkaudesta. Välillä maestro luki runojaan, välillä hän siirtyi pianon ääreen; aika kulki siivillä ja tilaisuuden loputtua tunsin päässeni osalliseksi jostain lämpimästä ja rehellisestä. Poistuin voimaantuneena, olo ei ehkä ollut yhtä riehakas kuin nuorena luettuani Katri Valan runoja ( mitä siitä että kuolema tulee, onhan kukittu kerta

Kirjojen keskellä

Kuva
Kirjojen keskellä : kirjastonhoitaja kaunokirjallisuuden asiantuntijana / Pirjo Tuomi Avain, 2011 Olin valtavan iloinen kun kuulin tämän kirjan ilmestymisestä; kerrankin joku puhuu siitä, mikä minulle on jo jonkin aikaa ollut  kirjastonhoitajan ammatissa keskeisintä, kaunokirjallisuudesta! Työskentelen nimittäin osastolla, jossa on pääasiassa kaunoa, kirjallisuudentutkimusta, elokuvia ja taidekirjoja. Kirjastoalalla tuulee aina monesta suunnasta, mukaan mahtuu  monenlaisia trendejä. Vähän aikaa sitten olivat vallalla puheet siitä, että romaanilainaamomielikuvasta on päästävä eroon ja luotava tietoyhteiskuntaan sopivampi informaatioimage. Turun uuden kaupunginkirjaston alkaessa valmistua vuonna 2007 avattiin ensimmäisinä upeat lasten- ja nuortenkirjasto sekä tieto-osasto. Lapset kiljahtelivat riemusta kirjataloissaan ihmeellisten, kattoon ripustettujen aurinkojen, lumipallojen ja ilmalaivojen alla, mutta yläkerrassa tieto-osastolla aikuiset kyselivät ihmeissään, että missä ne

Maasto ja kartta

Kuva
Maasto ja kartta / Michel Houellebecq La carte et le territoire ; suomentanut Ville Keynäs WSOY, 2011, 352 s. Aikamme kertojia -sarja Sattumalta peräkkäin lukemieni taiteilijaromaanien kirjo se vain monipuolistuu; New Yorkin hienostuneisuudesta Kourankorven ujon uteliaisuuden kautta mennään nyt katsomaan, mitä Ranskan kirjallisuuden pahalla pojalla on sanottavana Pariisin taiteilijapiireistä. Maasto ja kartta on huomattavasti hillitympi tilitys mitä olin odottanut. Ironinen ote toki säilyy kautta kertomuksen, mutta mitään kovin suurta halua ärsyttämiseen en havainnut. Hyvä niin, sainpahan lukea kirjan kokonaan. Minun temperamentillani nimittäin kirjan kannet pamahtavat  aika äkkiä kiinni, mikäli sieltä sivujen välistä kovin voimallisesti syljetään silmille. "Seuraavana päivänä isä tuli noutamaan Jediä Mercedes-Benzillään. Yhdeltätoista he kääntyivät A20-moottoritielle, joka halkoo mitä sopusointuisimpia maalaismaisemia ja on yksi Ranskan kauneimmista moottoriteistä. Päi

Tunnustuksia

Kuva
Sain tämän tunnustuksen   Lukuisa -blogin Lauralta ,  Lurun luvuista  ,  Norkulta Nenä kirjassa -blogista  ja Paulalta ,  paljon kiitoksia kaikille! Asiaan kuuluu kertoa kahdeksan asiaa itsestään ja lähettää haaste eteenpäin kahdeksaan uuteen blogiin. Kiitos myös Leenalle tunnustuksesta 10 asiaa! Nämä ovat sen verran samantapaisia, että nytpä lyön kaksi kärpästä yhdellä iskulla; 1) Lempiväri: tykkään varmaan kaikista väreistä, parasta tulee kun keksii jonkin uuden, ihanan yhdistelmän. Silti, varsinkin talvisin, pukeudun melkein yksinomaan turvallisesti mustaan 2) Lempieläin: pakko sanoa, että meidän suomenlapinkoira Hulda on paras, mutta kyllä kissatkin on mahdottoman söpöjä 3) Onnennumero: hmmm, ei ole vissiin tullut selville vielä 4) Alkoholiton lempijuomasi: vadelmamansikkamehu 5) Facebook vai Twitter: molemmat, sekä Google+ ja kohta varmaan Diasporakin, sekä töissä että kotona 6) Mistä pidät: hyvistä tarinoista, uusista ajatuksista, ystävistä, nauramisesta, kesäs

Syntysanat

Kuva
Syntysanat : romaani / Johanna Venho WSOY, 2011, 210 s. Johanna Venhon romaanissa Syntysanat kohtaa toisensa kaksi hyvin erilaista naista. Mesi on nuori leski joka kolmen pienen lapsensa lisäksi huolehtii dementoituneesta äidistään. Tyttönä Mesi rakasti erakkomaista, pohdiskelevaa Aarnia, mutta lastensa isäksi hän valitsi  Laurin, äitinsä toivevävyn. Hanna taas on yksin maailman suurkaupunkeja  kolunnut kirjailija joka on tottunut huolehtimaan vain ja ainoastaan itsestään. Hanna kaipaa irtiottoa työstään yliopistolla ja vuokraa vanhan pappilan maaseudulta, Kourankorven kylältä. Tarkoituksena on jatkaa kirjoitustyötä rauhallisessa ympäristössä. Pappilan pihapiirissä asuu kuitenkin myös Mesi, jonka suhtautuminen tulokkaaseen on oudon ristiriitaista; kiinnostunutta ja vihamielistä samanaikaisesti. Kun Hanna huomaa naapurin kiikaroivan pappilaa, hänenkin uteliaisuutensa herää. Vastentahtoinen uteliaisuus kasvaa näiden kahden äärityyppejä edustavan naisen välillä lähes pakkomielte