Kirjamuistikirja

Kuva: FraserElliot / Flickr Axl ja Beatrice ovat vanha, toisiaan syvästi rakastava pariskunta. Heitä kohdellaan huonosti kotikylän luolayhdyskunnassa ja he päättävät lähteä matkalle yli Ison tasangon, etsimään poikaansa joka on lähtenyt vanhempiensa luota jo kauan sitten. "He kulkivat lähekkäin, Axl melkein vaimonsa kannoilla. Siitä huolimatta Beatrice hymisi tasankomatkan aikana joka viidennellä tai kuudennella askelella kuin litaniana: "Axl, oletko siellä?" Ja Axl vastasi aina: "Täällä ollaan, prinsessa." Rituaalivuoropuhelun lisäksi ei puhuttu muuta. Silloinkin kun he tulivat jättiläisen hautakummulle, ja Beatrice viittilöi hätäisesti heitä siirtymään polulta kanervikkoon, he jatkoivat kysymistä ja vastaamista, aivan kuin olisivat halunneet antaa mahdollisesti kuulosteleville demoneille väärän kuvan aikeistaan. Axl pälyili koko ajan taivasta siltä varalta, että se pimenisi äkkiä tai nousisi nopeasti etenevä sumu, mutta sellaisesta ei näkynyt merkkiä...

Lindstedt, Laura: Oneiron : fantasia kuolemanjälkeisistä sekunneista Teos, 2015, 439 s. Olen iloinen siitä, että Laura Lindstedt voitti tämän vuotisen Finlandia-palkinnon. Palkinto meni upean kunnianhimoiselle naiskirjailijalle, joka uskalsi vielä kiitospuheessaan virkistävän suorapuheisesti kritisoida tämän hetken valtaapitäviä. Kirjan lukemisen aloitin uteliaana, vaikkakin hieman epäillen. En oikein päässyt Lindstedtin esikoisromaaniin Sakset silloin aikoinaan sisälle, muistan kyllä aloittaneeni lukemisen mutta saatoin herpaantua jo aika alkuvaiheessa. Nyt luin teoksen kokonaan, ihan mielelläni ja kiinnostuneena kaiken lisäksi, mutta jollain lailla kylmäksi silti jäin. Minua eivät häirinneet kirjailijan kokeilut yhdistää romaaniin erilaisia ilmaisumuotoja; esseet, lehtijutut, runot ja draama on sovitettu kerrontaan niin taitavasti että lukeminen on koko ajan nautittavaa. Kieli on hioutunutta, siinä ei ole rosoa eikä muutakaan mihin tarttua, ei pahassa, mutta ei oikein hyv...

Rauanjoki, Katri: Muuri Torni, 2012, 248 s. Muurin perusidea on hieno. Kaupunki jakautuu kahtia, sisä- ja ulkopiiriin. Ulkopiirillä menestys kolisee onttouttaan, mutta on silti menestystä yhtä kaikki. Kirjan päähenkilölle Lauralle siihen kuuluvat jakkupuvut ja työ konttorissa, baarissa kikattelevat ystävättäret ja salainen rakkaus ukkomieheen, Matiakseen. Sisäpiiriltä taas turvaa hakevat menestyksestä osattomat kummajaiset. Mielenkiintoiseksi jaon tekee se, että muuri kuvataan samanaikaisesti kivisenä seinämänä ja mielen sisäisenä blokkina, jokaiselle ihmiselle omanlaisena esteenä nähdä selkeästi, ilman ennakkoluuloja. "Aamu koittaa. Ja aivan sisällä kaupungissa - siellä, mihin on harvoin asiaa - osuu valo harmaanruskeaan kiveen. Sen vieressä on toinen samanlainen ja sen vieressä vielä yksi. Itse asiassa kaupungin sisällä kasvaa Muuri. Jossain kohden se on matala kuin aita, jossain korkea ja paksu vankilan rajaava seinä. Sen satunnaisista hohtavimmista särmistä heijast...

Mieses Karma ; suomentanut Tiina Hakala Bazar, 2011, 280 s. Kiinnostun harvoin hauskoiksi mainostetuista kirjoista, mutta Huono karma kiinnitti huomion. Sen elämäniloisen keltainen kansi houkutteli ja onhan aihekin aika poikkeuksellinen, jälleensyntymä! Ja kyllähän kirjan luki ihan mielellään, villi juoni koukutti hyvin ja huvittavia sattumuksia riitti. Tarina etenee paljolti dialogin varassa ja meno on koko ajan luontevaa ja vaivatonta, mukavan arkipäiväistä ja maanläheistä. Mutta jotain vaivaannuttavaakin tässä kirjassa oli. Hienoisen ärsyyntymisen syyt jäävät itsellenikin vähän hämäriksi, mutta jotenkin se liittyy kirjan asenteisiin. Sanoma on vähintään vinoutunut tai peräti epärehellinen, kun toisaalta päähekilön vip-elämän pinnallisuudelle nauretaan, mutta toisaalta samaista elämäntyyliä kuitenkin pidetään kaikenlaisen kilvoittelun arvoisena ja ihmillisen elämän huippuna. Moraalitonta, sanon minä! Vai oliko tämä just sitä huumoria? No, joka tapauksessa tarinan keskiössä ...

Tyttö joka muuttui lasiksi / Ali Shaw The girl with glass feet ; suomentanut Taina Wallin Atena, 2011, 394 s. Kannen kaunis silhuettikuva vihjaa aika osuvasti sisältöön; kyseessä on satu, mutta unelmoiva sinivihreä varjostuu uhkaavan tummilla raidoilla. Tarinassa on monia hurmaavia fantasia-aineksia; salaperäinen suoalue huuruineen, pieniä yökkössiipisiä lehmiä, katseellaan kaiken valkoiseksi muuttava metsäneläin sekä Midas ja Ida, joista toinen taistelee estojensa kanssa toisen muuttuessa vähitellen lasiksi. Mutta fantasian lisäksi juonta vie eteenpäin myös edestakaisin vellova ihmissuhdeverkko. Mukana on epämääräinen joukko isiä, äitejä ja tuttavia, jotka muistelevat nuorena kokemiaan onnettomia rakkauksia. Sotkun kantavana ideana on kyvyttömyys osoittaa tai jopa ollenkaan tuntea rakkautta. Tämä kaikki voisi tietenkin olla aivan liikuttavaa, mutta nyt tarinan toisteisuus ja epäloogisuus vähän vesittää hyviäkin ideoita. Miljöökuvauksessa kirjailija on parhaimmilla...

Harjukaupungin salakäytävät / Pasi Ilmari Jääskeläinen Atena, 2010 Pasi Ilmari Jääskeläisen romaanit ovat riemastuttavia. Kaikki kunnia kustannustoimittajien avulla hiotuille viimeisen päälle harkituille taide-eepoksille, mutta vähän kylmäksi ne jättävät tällaiseen vapaalentoon verrattuna. Harjukaupungin salakäytävät vangitsee lukemaan yhtä varmasti kuin lupa kurkistella ystävän salaista päiväkirjaa tai mahdollisuus nähdä rakkaimman vihamiehen ajatuksiin jossain sopivan kiperässä tilanteessa. Tarina alkaa siitä, kun turvallisesti jatkumohakuista elämäänsä (vaimo, lapsi, omakotitalo) elävä kustantaja Olli Suominen kohtaa kotikaupunkiinsa vastikään palanneen nuoruudenrakkautensa Kerttu Karan. Ollin elämä on ollut tasaista, ainoa jokapäiväistä elämää häiritsevä seikka ovat olleet jatkuvasti katoavat sateenvarjot. Kertun seuraelämä taas on ollut vilkasta ja kansainvälistä. Hän on nykyisin maailmankuulu kirjoitettuaan käännöksinäkin menestyneen Elokuvallisen elä...