Kirjamuistikirja

Kaikki metrit ja puut / Kristiina Wallin Tammi, 2012, 70 s. Kristiina Wallinin runoissa on aina ollut jotakin, joka nappaa minusta kiinni. Nyt sain lukea tätä uusinta kokoelmaa vähän kauemmin ennenkuin alkoi löytyä ituja, joita pitkin tehdä runoista omia, ymmärtää niitä. Alun Prologi ja ensimmäinen, lyhyehkö  Aikakirja olivat kyllä tutunoloisia, mutta kun siirryttiin  Tanssijaan , teksti vaikutti aluksi aika vieraalta. Onneksi törmäsin googletellessa  Moreeniin , Tampereen yliopiston Viestinnän, median ja teatterin yksikön mainioon nettiradioon. Siellä on Kristiina Wallinin haastattelun lisäksi kuunneltavissa monta muutakin mielenkiintoista kirjallisuusjuttua. Wallin kertoo haastattelussa teoksen taustoista asioita, joiden valossa Tanssijankin ymmärtäminen muuttuu helpommaksi. Hän puhuu mm. siitä, kuinka haluaisi löytää sanoja kaikelle sille alitajuiselle, jota ei oikeastaan voi sanoa, mutta josta voi kuitenkin kertoa esimerkiksi liikkeellä ja tanssissa. Lähtöko...

Luen runoja säännöllisesti, mutta harvakseltaan ja todella hitaasti. Tuntuu usein, ettei runoja kannata lukea edes kokoelmallista yhdellä kertaa, pari kolme kerrallaan on sopiva määrä. Jotkin runot avautuvat heti, jotkin eivät ikinä. Ja niinkin on, että jos jotain aluksi täysin käsittämätöntäkin pätkää jaksaa lukea uudelleen ja uudelleen, merkityksiä alkaa muodostua. Osallistuin muutama vuosi sitten avoimen yliopiston kautta runotulkintakurssille, jossa tämmöistäkin pääsin kokemaan. Oli yllättävän hienoa joutua kohtaamaan aivan vieraan tuntuisia tekstejä ja huomata kuinka oma tulkinta aina lopulta tuli esiin, sinnikkäällä lukemisella. Mutta tähän Jennin haasteeseen valitsin runon, joka tuntui omalta heti ensi lukemalta. Se on Kristiina Wallinin esikoisteoksesta Kengitetyn eläimen jäljet . Runo päättää kokoelman, se on toinen osa kokonaisuudesta nimeltä Varauloskäynti. ...    "Koordinaatit valvovat, harppi piirtää tasaista ympyrää,           ...

Kengitetyn eläimen jäljet / Kristiina Wallin Tammi, 2005, 83 s. "Eksyminen on tehty niin kovin vaikeaksi.... ...Turha kuvitellakkaan           millimetripaperia kyllä riittää                     maailman reunan yli.   Silti joskus, kun istuu joessa ajelehtivalle penkille ja leikkaa           paperinukkeja, saattaa vastavirtaan soutaa jänis, joka tarjoaa keittoa           ja ruisleipää. Näyttää, kuinka horisontin saa katoamaan ja katulamput          sihahtamaan veteen." Kristiina Wallinin esikoisrunokokoelman kieli on myyttistä ja visuaalista. Mielikuvat ovat toisinaan sadunomaisen kauniita, toisinaan lähentelevät ruumiillisuudessaan groteskia. Runojen tarinoissa on yllättäviä käänt...