sunnuntai 28. elokuuta 2011

Jennin runohaaste

Luen runoja säännöllisesti, mutta harvakseltaan ja todella hitaasti. Tuntuu usein, ettei runoja kannata lukea edes kokoelmallista yhdellä kertaa, pari kolme kerrallaan on sopiva määrä.

Jotkin runot avautuvat heti, jotkin eivät ikinä. Ja niinkin on, että jos jotain aluksi täysin käsittämätöntäkin pätkää jaksaa lukea uudelleen ja uudelleen, merkityksiä alkaa muodostua. Osallistuin muutama vuosi sitten avoimen yliopiston kautta runotulkintakurssille, jossa tämmöistäkin pääsin kokemaan. Oli yllättävän hienoa joutua kohtaamaan aivan vieraan tuntuisia tekstejä ja huomata kuinka oma tulkinta aina lopulta tuli esiin, sinnikkäällä lukemisella.

Mutta tähän Jennin haasteeseen valitsin runon, joka tuntui omalta heti ensi lukemalta. Se on Kristiina Wallinin esikoisteoksesta Kengitetyn eläimen jäljet. Runo päättää kokoelman, se on toinen osa kokonaisuudesta nimeltä Varauloskäynti.


...   "Koordinaatit valvovat,
harppi piirtää tasaista ympyrää,
          jonka sisäpuolella
on ja pysyy.
Turha kuvitellakkaan,
          millimetripaperia kyllä riittää
                    maailman reunan yli.

Silti joskus,
kun istuu joessa ajelehtivalle
penkille ja leikkaa 
          paperinukkeja,
saattaa vastavirtaan soutaa jänis,
joka tarjoaa keittoa
                    ja ruisleipää.

Näyttää,
kuinka horisontin saa katoamaan
ja katulamput
         sihahtamaan veteen."

11 kommenttia:

  1. Kristiina Wallin on hieno runoilija. Hieno runo sitäpaitsi. Toistan itseäni. Hienoa.

    VastaaPoista
  2. Hauska runo itselleni aivan tuntemattomalta kirjailijalta. Täytyi heti tarkastaa, miten runoja olisi lähikirjastoissa saatavilla. Ja olihan niitä - voisin käydä hakemassa.

    VastaaPoista
  3. Herkullinen runo! Epämääräinen mielikuva on, että jossain lehdessä on tullut kokoelman nimi vastaan. En olisi kyllä muistanut ilman sinua. Pittää minunkin tutustua joskus ehtiessäni.

    VastaaPoista
  4. Kuinka upea runo! Laitan Wallinin nimen ehdottomasti muistiin.

    VastaaPoista
  5. Kiitos, kiinnostava runo minulle aiemmin tuntemattomalta runoilijalta!

    VastaaPoista
  6. Heidi, olet ihana vaikuttuneena. Hienoa.

    Liisa, ainakin kolme runokokoelmaa tietääkseni on, ja sen lisäksi kai kuunnelmia tai näytelmiä.

    Salla ja Linnea, eikö vaan olekkin hieno: kaunis ja hauska samanaikaisesti ja vielä vähän tottelematonkin, lempeästi yllättävä. Tämä eka kokoelma oli ehdolla joillekin palkinnoillekin ja olen nähnyt arvosteluja Hesaria myöden, mutta muuten julkisuutta ei kai ole kauhean paljon ollut.

    VastaaPoista
  7. Maria, kiva jos sain tuotua sinulle jotain uutta!

    VastaaPoista
  8. Olipas tosiaan mielenkiintoinen runo.

    VastaaPoista
  9. Jere, tykkään tosi paljon runon kuvista ja siitä, kuinka tunnelma vaihtuu tarinan edetessä; alun riemastuttavasta nenäkkyydestä jäniksen haikeuteen ja lopuksi vielä hämmennykseen: uskaltaisinko oikeasti haluta, että horisontti katoaa?

    VastaaPoista
  10. Hieno runo tosiaan, vaikka runoilija on minullekin tuntematon! Piti oikein lukea useampaan kertaan. :)

    VastaaPoista
  11. Zephyr, hyvässä runossa on hauska viipyä ja kuljeskella vaikka vähän edestakaisin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!