Jennin runohaaste

Luen runoja säännöllisesti, mutta harvakseltaan ja todella hitaasti. Tuntuu usein, ettei runoja kannata lukea edes kokoelmallista yhdellä kertaa, pari kolme kerrallaan on sopiva määrä.

Jotkin runot avautuvat heti, jotkin eivät ikinä. Ja niinkin on, että jos jotain aluksi täysin käsittämätöntäkin pätkää jaksaa lukea uudelleen ja uudelleen, merkityksiä alkaa muodostua. Osallistuin muutama vuosi sitten avoimen yliopiston kautta runotulkintakurssille, jossa tämmöistäkin pääsin kokemaan. Oli yllättävän hienoa joutua kohtaamaan aivan vieraan tuntuisia tekstejä ja huomata kuinka oma tulkinta aina lopulta tuli esiin, sinnikkäällä lukemisella.

Mutta tähän Jennin haasteeseen valitsin runon, joka tuntui omalta heti ensi lukemalta. Se on Kristiina Wallinin esikoisteoksesta Kengitetyn eläimen jäljet. Runo päättää kokoelman, se on toinen osa kokonaisuudesta nimeltä Varauloskäynti.


...   "Koordinaatit valvovat,
harppi piirtää tasaista ympyrää,
          jonka sisäpuolella
on ja pysyy.
Turha kuvitellakkaan,
          millimetripaperia kyllä riittää
                    maailman reunan yli.

Silti joskus,
kun istuu joessa ajelehtivalle
penkille ja leikkaa 
          paperinukkeja,
saattaa vastavirtaan soutaa jänis,
joka tarjoaa keittoa
                    ja ruisleipää.

Näyttää,
kuinka horisontin saa katoamaan
ja katulamput
         sihahtamaan veteen."