Kirjamuistikirja

. Olen pitänyt paljon Helmi Kekkosen kertojanäänestä. Kuulin sen aiemmin hiljaisena ja poispäin vetäytyvänä, yleensä rauhallisena vaikka joskus myös hieman epävarmana tai jopa tuskastuneena puheena. Tätä edellinen romaani, Suojaton , on jäänyt minulta lukematta, mutta hieno esikoisromaani Valinta ja sitä edeltänyt novellikokoelma Kotiin  ovat molemmat vielä hyvässä muistissa. Hetkiä ihan oikeasta elämästä, tarkkanäköisesti ja eläytyen kuvattuja kuulaita pysäytyskuvia; sellaisina nuo edeltävät teokset palaavat mieleen. Siksi vähän ihmettelenkin, ettei tämä Vieraat tehnyt yhtä hyvää vaikutusta.  En kuule enää tyynen hiljaista ääntä, sen paikalla on hieman kireä, omiin ajatuksiinsa uppoava ja ajoittain hengästyneisiin vyörytyksiin vauhkoontuva kertoja. Kun ajattelen romaanin asetelmaa nyt kun kirja on jo luettu, onhan se toki hieno. Monesta suunnasta valotetut kuumailmapallot, odotus joka suuntautuu yhteen ja samaan hetkeen aivan erilaisten tapahtumien kautta, ja mui...

Kekkonen, Helmi : Kotiin  Avain, 2009, 128 s. Kirjoitin Helmi Kekkosen vuonna 2011 julkaistusta   Valinta -romaanista aiemmin , että se on pieni ja kaunis kirja, ja samaa haluan sanoa tästä esikoisena ilmestyneestä novellikokoelmastakin. Ja lisäksi haluan korostaa, että kun puhutaan kirjoista, luonnehdinta pieni ja kaunis tarkoittaa minulle jotain aivan erityisen hienoa. Kirja osui juuri nyt luettavaksi työtehtävien kautta. Ajattelin ensin lukaista siitä vain nopeasti pari novellia saadakseni vähän pohjaa luentoa taustoittavalle kirjailijaesittelylle jota olin tekemässä kirjaston verkkosivuille. Mutta kuinka ollakaan, kokoelma sujahti iltapäivällä laukkuuni kotiin vietäväksi, tahdoin lukea sen kokonaan! Novelleja on yhdeksän ja ne on kaikki nimetty päähenkilönsä mukaan. Ilonan, Annan ja Tomin, Aatoksen ja muidenkin tarinaa on kutakin luonnehdittu sisällysluettelossa yhdellä novellista poimitusta lauseella. Lauseet on valittu huolella ja ne vievät lukijan jo ensilehde...

Kekkonen, Helmi : Valinta Avain, 2011, 159 s. Valinta on pieni ja kaunis, hiljainen kirja. Tunnelma on surullinen, mutta samalla levollinen ja jopa valoisa. Isän kuoltua perheen äiti ja nuorin tytär purkavat merenrantatalossa sijainnutta kotia. Äiti ei tahdo jäädä vanhaan taloon yksin, muttei myöskään henno myydä pois pariskunnan viimeistä yhteistä unelmaa. Talo annetaan vuokralle ja ennen vuokralaisten tuloa se on tyhjennettävä. Aloittaminen on vaikeaa, naiset kiertelevät toisiaan eivätkä saa työtä käyntiin. Menneisyyden salamyhkäiset tapahtumat estävät isän työhuoneeseen ja perheen muistoihin kajoamisen. Tilanteen kypsyminen vie aikaa, kuluu muutama hiljaisuudessa vietetty päivä. Sitten odotus palkitaan, sanoja alkaa löytyä. Puhuminen on vaikeaa mutta rauhoittaa, valo alkaa taas virrata äidin ja tyttären elämään. Kekkonen antaa puheenvuoron jokaiselle perheen kolmesta naisesta. Vanhempien riidat sekä isoveljen raju irtautuminen on vaivannut heistä jokaista, aiheuttanut syy...