Kirjamuistikirja

. Tätä kirjaa lukiessani odotin koko ajan jotain järisyttävää tapahtuvaksi. Ja omituista kyllä, samanaikaisesti, olin kiitollinen siitä, että niin ei käynyt. Kertomus on dramaattinen, mutta arkipäivän lumous ei murru. Järkyttävimmät kohtaukset tapahtuvat kaikkein yksityisimmässä tilassa, ihmisen ajatuksissa. Kyseessä on kolmiodraama, jossa kaksi naista rakastaa samaa miestä. Helmi saa tietää Laurin syrjähypystä, mutta päättää pitää paljastumisen salassa. Paljon myöhemmin, Laurin jo kuoltua, Helmi tapaa miehensä salarakastetun Kertun, ja naiset ystävystyvät. Kertomus kulkee eteenpäin vaihdellen 50-luvun nuorten aikuisten elämästä 2000-luvulle ja vanhuuden kynnykselle. Keskeiset henkilöt ovat Helmi ja Kerttu, kaksi erilaista mutta omalla tavallaan vahvaa naista. Molempien elämään mahtuu salaisuuksia, asioita joista ei puhuta. "Kuvittelin Laurin ilmeen kun istuisin harmaana kyyhkysenä ja suuni avautuisi kuin käärmeellä ja käärmeen läpikuultavien hampaiden välistä näkyisi p...

Jonas Hassen Khemiri Kuva: Martin Stenmark / Aftonbladet Saako tapahtuneesta oikeamman, totuudenmukaisemman kuvan, jos sitä katsoo useasta suunnasta, jos kuuntelee saman tarinan monen ihmisen kertomana? Vai hajoavatko muistot kappaleiksi, käsittämättömäksi kaleidoskooppikuvaksi, pelkiksi väreiksi ja sirpaleiksi? Jonas Hassen Khemiri kokoaa kasaan kertomusta Samuelista, nuoresta miehestä joka on kuollut auto-onnettomuudessa. Berliinistä takaisin Tukholmaan muuttanut kirjailija haastattelee Samuelin äitiä ja ystäviä ymmärtääkseen, mitä on tapahtunut, oliko kolari onnettomuus, vai ajoiko Samuel tieltä tahallaan? Samuelin tyttöystävä Laide kertoo rakastumisesta ja koettaa selittää miksi kuitenkin jätti Samuelin, kämppäkaveri Vandad korostaa miesten ystävyyden läheisyyttä, sitä kuinka toinen aina tuki toista, kaikki oli yhteistä eikä rahaa ajateltu koskaan. Lapsuudenystävä Pantteri täydentää kertomusta sieltä täältä, kertoen kuitenkin eniten itsestään ja taiteilijaelämästään Berlii...

Romaanin etulehdellä on lainaus Don Delillolta ; " Parhaat asiat kiiltävät pelosta" . Se lupaa hyvää, mutta heti kun aloittaa lukemisen, huomaa kyllä oltavan kaukana De Lillon viileästä tyylikkyydestä. Avallone kirjoittaa hurjasti ja kiihkeästi, sovittaen tyyliään romaanin aiheeseen välillä myös mainoksista ja harlekiineista lainatuin keinoin. Tarinan keskiössä on kaksi tyttöä, vasta kolmetoistavuotiaat Anna ja Francesca. Tytöt ovat sydänystäviä, villejä ja ennen kaikkea kauniita. Ulkonäkö ja nuoruus ovat valttikortit jotka tytöillä on käsissään, ne on pelattava hyvin eikä aikaa ole hukattavaksi. "Vartalon liikkeitä tuskin erotti linssin epätarkassa ympyrässä, päätä ei ollenkaan.  Näkyi vain voimakkaasti zoomattu kaistale vastavalossa hohtavaa ihoa.  Vuoden kuluessa vartalo oli huomaamatta muuttunut vaatteiden alla. Nyt kesällä muutos räjähti esiin kiikarin linssissä.  Silmä ahmi etäältä yksityiskohtia: bikinien vyötärönauhaa, levärihmaa lantiolla. Jännitettyjä li...

Jones, Sadie: Ehkä rakkaus oli totta Fallout, suom. Marianna Kurtto Otava, 2015, 427 s. Romaanin miljöönä on 1970-luvun Lontoo ja siellä teatterimaailma. Suurkaupunki on kultturelli ja vauhdikas, mutta vaikuttaa kuitenkin vielä myös suhteellisen viattomalta ja turvalliselta paikalta. Nuoret Paul, Leigh ja Luke ystävystyvät ja perustavat teatteriseurueen. Palo on kova ja työtä tehdään tosissaan, mutta menestyminen ei ole helppoa. Erilaiset taiteelliset näkemykset repivät ryhmän hajalle melko pian, mutta kukin jatkaa suunnallaan, pääsee eteenpäin ja saavuttaa vähitellen mainettakin. Jossain vaiheessa Luken kuvioihin tulee mukaan myös Nina, keijumainen näyttelijätär joka kaikista kirjan henkilöistä on ehkä eniten pihalla siitä, mitä elämältään haluaa. Kaikki Jonesin luomat henkilöt viehättivät minua suuresti. Romaanin ihmiskuvaus vaikuttaa aluksi ohuelta ja leijailevalta, mutta jollain mielenkiintoisella tavalla nämä negatiivisilta kuullostavat määreet kääntyvät pääla...

Giordano, Paolo: Ihmisruumis Il corpo umano, suom. Helinä Kangas WSOY, 2014, 335 s. "Monista asioista Egitto on onnistunut pääsemään eroon, mutta listasta puuttuu juuri se, mikä muistuttaa häntä kaikkein selvimmin laakson tapahtumista: vielä kolmentoista kuukautta komennuksen päättymisestä Egitto on upseerin univormussa. Kaksi kirjailtua tähteä loistaa hänen rinnassaan tistmalleen sydämen korkeudella. Hän on usein leikitellyt ajatuksella siviiliin vetäytymisestä, mutta asepuku on liimautunut hänen vartaloonsa sentti sentiltä, hiki on haalistanut kankaan ja värjännyt sen alla olevan ruumiin. Egitto on varma, että jos hän nyt riisuutuisi, myös iho lähtisi vaatteiden mukana, ja hän, jota jo pelkkä alastomuus nolottaa, tuntisi itsensä sietämättömän paljaaksi, Ja mitä hyötyä siitä olisi? Sotilas ei koskaan lakkaa olemasta sotilas. Nyt kolmekymmentäyksivuotiaana luutnantti Egitto on alistunut pitämään univormua välttämättömyytenä, kohtalon määräämänä kroonisena, näkyvänä mutta ei ...

Koskimies, Elias: Ihmepoika Kannen suunnittelu Eevaliina Rusanen Gummerus, 2014, 191 s. Ihmepoika on raikas ja uskottavan oloinen nuorisokuvaus. Koskimies käyttää taidokkaasti monenlaisia keinoja romaania rakentaessaan. Hän kertoo, kuvaa ja näyttää, käyttää hyväkseen dialogia ja sen taukopaikkoja ja saa aikaan rytmin, joka kulkee ja kuljettaa mukanan. Kuolleita kohtia ei ole, mutta toisinaan lukija pysäytetään kyllä tehokkaasti, kun henkilöt heitetään amfiteatterin lavalle lausumaan klassisen näytelmän vuorosanoja. Tyylilaji vaihtelee kuolemanvakavuudesta hersyvään pelleilyyn ilman sen pahempia saumakohtia. Aiheena on nuoren pojan kasvu aikuiseksi. Poika on tyytymätön ulkonäköönsä mutta sosiaalisesti taitava, luokan kovistytöt luottavat häneen ja pitävät häntä uskottunaan. Isän kuolema kuitenkin sysää pojan irralleen jengistä, ja vähitellen poika alkaa yhä enemmän kritisoida mielessään kaveripiirin touhuja ja miettiä sitä, mitä hän itse haluaa elämältä. Eikä riitä että poika t...

Kallio, Katja : Säkenöivät hetket Otava, 2013, 413 s. Pidän tämän kirjan kannesta niin paljon, että tavoistani poiketen kuvasin sen itse! Olen surkea kuvaaja ja kustantajien kansikuvat kelpaavatkin minulle yleensä oikein hyvin, mutta nyt halusin saada mukaan myös takakannen. Kansipaperin on suunnitellut Emmi Kyytsönen . Nimi kuulostaa niin tutulta, että olen tainnut ihailla hänen töitään jo joskus aiemminkin. Kirjastosta osui minulle tämä vanhaan tyyliin muovitettu kappale, jossa kuvat on leikattu irti ennen muovitusta, yhtenäinen kansipaperi olisi varmasti ollut vielä hienompi. Kuten kansikin, koko romaani on kauttaaltaan äärimmäisen tyylikäs. En mitenkään erityisesti ihastunut tarinan henkilöihin eivätkä käsitellyt ihmissuhteet ja aiheetkaan aivan osu mielenkiintoni ytimeen, mutta silti nautin tavattomasti kirjan lukemisesta. Sen tunnelma on niin yhtenäinen ja uskottava, aikakausi tuntuu välittyvän autenttisena lukijalle. Kesäiset rantakaupungit ovat kiehtovia. Rakastuin...

Mason, Richard : Muistojen huoneet The lighted rooms, suom. Maria Erämaja Gummerus, 2008, 567 s. Richard Masonin Muistojen huoneet on mahtava tiiliskivi, sivuja on melkein 600. Otin sen luettavakseni suurella mielenkiinnolla kun Leena Lumi sitä suositteli. Ihan heti en kuitenkaan innostunut, lörpöttelevä tyyli ei miellyttänyt eikä rikkaiden englantilaisleidien elämäkään herättänyt kunnolla uteliaisuutta. Jatkoin kuitenkin lukemista, sillä en voinut uskoa Leenan suositelleen mitään tyhjänpäiväistä. Sinnikkyys palkittiin. Aika pian tarinaan leijailivat mukaan himmeästi hohtavat pianopedalit ja kertomus nousi ihan uudelle tasolle. Kirjassa on paljon henkilöitä, mutta keskeisimpiä heistä ovat äiti ja tytär, Joan ja Eloise. Joan alkaa olla jo iäkäs ja tyttären mielestä hänen ei ole enää turvallista asua yksin. Äiti on aiemmin elätellyt mielessään toivetta asua viimeiset vuotensa eronneen tyttärensä luona, mutta Eloise on haluton luopumaan vapaudestaan. Tukahduttaakseen omat syyl...

Timonen, Karoliina : Aika mennyt palaa Tammi, 2012, 282 s. Tämän kirjan lukemista olen odottanut kiihkeämmin kuin monen muun! En ole koskaan tavannut Karoliinaa, mutta olen seurannut hänen blogiaan Kirjavaa kammaria alusta asti ja vaihtanut niin monesti mielipiteitä kirjoista ja muustakin nettikeskusteluissa, että tuntuu ihan kuin läheinen ystävä olisi julkaissut romaanin! Jo pelkkä "julkaisukynnyksen ylittäminen" on mielestäni hienoa, ja kun se vielä tapahtuu Karoliinan pettämättömällä tyylitajulla, ei voi olla muuta kuin iloinen ja vähän hassusti ylpeäkin kirjailijan puolesta! Tarina etenee kahdessa aikatasossa. Kun Klarissa muuttaa lapsineen miehen työn perässä vuodeksi Bostoniin, alkaa hän nähdä uudelleen lapsuudesta tuttuja painajaisunia. Unet kertovat toistuvasti samasta henkilöstä, Corinnesta, joka pakenee toisen maailmansodan kauhuja Pariisista Amerikkaan. Vähitellen unet ja todellisuus alkavat merkillisesti muistuttaa toisiaan ja selviää, että myös Corinne on...

Kalanpelastaja / Annelies Verbeke Vissen redden, suomentanut Mari Janatuinen Avain, 2011,  185 s. Olen aika hyvä arvaamaan juonia. Amerikkalaiset elokuvat ovat selviöitä, niiden loppuratkaisun pystyy kertomaan etukäteen melkein aina, genrekirjat ovat usein helppoja ja ns. vakavammassa kirjallisuudessakin on silloin tällöin jo alussa viestejä siitä, mihin ollaan menossa. Eikä siinä mitään, se on usein iso osa kirjan viehätystä, aprikoida mitä tulee tapahtumaan ja riemastua kun arvaus osuu oikeaan. Mutta nyt sattui luettavaksi kirja, joka yllätti käänteissään useammin kuin kerran. Ja se tuntui virkistävältä, hämmentyminenkin voi joskus olla hieno tunne, ainakin kun sen saa tehdä rauhassa itsekseen kirjaa lukiessa. " Monique Champagne oli hyvin tietoinen siitä, että evolutiivisesti tarkasteltuna hänessä oli kala, ja ymmärsi kyllä, että hänen sydänsurunsa olivat kalasta kaukana. Hän oli lukenut Darwinia ja tajunnut, ettei evoluutiota tullut pitää päämäärähakuisena eikä ihmi...

Alkulukujen yksinäisyys / Paolo Giordano La solitudine dei numeri primi ; suomentanut Helinä Kangas Sarjassa Aikamme kertojia WSOY, 2010, 298 s. Valitsin tämän kirjan kirjastolla nyt syksyllä alkavan lukupiirin ensimmäiseksi kirjaksi. Siitä, kun luin kirjan ensimmäisen kerran ei ole vielä kovin kauan. Lukupäiväkirjassani näyttää olevan merkintä torstailta 24.2.2010, ja siitä itse asiassa koko päiväkirja alkaa! Pidin tästä jo ensilukemalta paljon ja ajattelen tämän olevan kirja, joka ei jätä ketään kylmäksi, varma keskustelun avaaja siis jopa ensi kertaa kokoontuvassa ryhmässä.

Syntysanat : romaani / Johanna Venho WSOY, 2011, 210 s. Johanna Venhon romaanissa Syntysanat kohtaa toisensa kaksi hyvin erilaista naista. Mesi on nuori leski joka kolmen pienen lapsensa lisäksi huolehtii dementoituneesta äidistään. Tyttönä Mesi rakasti erakkomaista, pohdiskelevaa Aarnia, mutta lastensa isäksi hän valitsi  Laurin, äitinsä toivevävyn. Hanna taas on yksin maailman suurkaupunkeja  kolunnut kirjailija joka on tottunut huolehtimaan vain ja ainoastaan itsestään. Hanna kaipaa irtiottoa työstään yliopistolla ja vuokraa vanhan pappilan maaseudulta, Kourankorven kylältä. Tarkoituksena on jatkaa kirjoitustyötä rauhallisessa ympäristössä. Pappilan pihapiirissä asuu kuitenkin myös Mesi, jonka suhtautuminen tulokkaaseen on oudon ristiriitaista; kiinnostunutta ja vihamielistä samanaikaisesti. Kun Hanna huomaa naapurin kiikaroivan pappilaa, hänenkin uteliaisuutensa herää. Vastentahtoinen uteliaisuus kasvaa näiden kahden äärityyppejä edustavan naisen välillä lähes pa...

Kesä ilman miehiä / Siri Hustvedt The summer without men ; suomentanut Kristiina Rikman Otava, 2011, 238 s. Otavan kirjasto ; 225 Kesä ilman miehiä on pieni kaunis kirja, joka edellisen tiiliskiven vanavedessä tuntui loppuvan vähän liiankin äkkiä. Ei niinkään, että siitä olisi puutunut jotain, olisin vain kai mielelläni viettänyt Mian seurassa kauemminkin aikaa. Kirja on kirjoitettu löyhään päiväkirjamuotoon, tunnelma on intiimi. Kun lukijaa lisäksi muutamaan kertaan puhutellaan todella sydämellisesti, tuntuu (Kuisma Korhosen esseet vielä hyvin mielessä), että ystävä kaukaa on taas löytynyt. Pienen kirjan teemat ovat suuria. Tapahtumat lähtevät käyntiin kun Mian aviomies 30 vuoden liiton jälkeen haluaa ottaa paussin vaimosta tutkaillakseen mahdollisuuksiaan toisen naisen kanssa. Ensimmäisestä shokista toivuttuaan Mia vaihtaa maisemaa, hän lähtee vanhan äitinsä luokse pitämään kirjallista kesäkurssia seitsemälle teinitytölle. "En kertonut äidille Paussin uudesta statuk...

Lukijoiden yhteisö : ystävyydestä, kansanmurhista, itkevistä kivistä / Kuisma Korhonen Avain, 2011, 286 s. Lukijoiden yhteisö on valloittava, peräti hurmaava esseekokoelma. Suosittelen tätä kaikille, joille lukeminen tai kirjoittaminen on mieluista, ja aivan erityisesti niille, jotka nauttivat molemmista. Korhosen aiheena ovat kirjalliset kohtaamiset ja lukemisen synnyttämä yhteisöllisyys. Lukijoiden yhteisöt voidaan ymmärtää monella tavalla; ääneenlukemisen lämpimästä taikapiiristä synkkään yksinpuheluun, jolla tavoitetaan keskustelukumppani jopa kuoleman takaa. Miksi siis joku haluaa kirjoittaa, miksi toinen lukea? Onko kirjoittaminen vain säännönmukaista lauseenmuodostusta ja peliä sanojen kanssa, lukeminen ajankulua ja tiedonhankintaa? Vai onko sittenkin aina kyse juuri kohtaamisesta, halusta tavoittaa toinen ihminen, ystävä? Kirjasta välittyy aito intohimo kirjallisuuteen, filosofiaan ja kulttuuriin yleensä. Korhosen kaunopuheisuus näissä kysymyksissä tekee l...

Viimeiseen hengenvetoon / Anne Swärd  Till sista andetaget ; suomentanut Katriina Huttunen Otava, 2011, 328 s. Tekisi mieleni väittää, että tässä kirjassa on jotain epärehellistä. Väitteelle pitäisi varmaan olla tueksi jotakin, mutta eipä ole. Silti minusta vaan  tuntuu siltä. Vähän kuin katsoisi muotinäytöstä. Mallit ovat kauniita, mutta tiukat ilmeet kasvoilla ovat totaalisen epäaitoja, omituisia yrityksiä ilmaista jotain sellaista vahvuutta jota ei oikeasti ole olemassa. Samalla tavalla tässä kirjassa on asetettu fasadiin takuuvarmasti trendikkäitä, juuri sopivan ongelmallisia aiheita. Suunnitelmallisuus paistaa läpi vähän liikaa. Vaikka  saahan sitä sommitella ja keksiä vaikka mitä, mutta kun perusasetelmaltaan realistinen tarina ei ole eletyn oloinen, se menettää jotakin oleellista. Lo ja Lukas tapaavat kun tyttö on seitsenvuotias, poika viitisen vuotta vanhempi. Molempien perheet ovat muuttaneet muualta Skooneen, Lo'n Pohjois-Ruotsista ja Lukaksen  U...

Ihan kakaroita / Patti Smith Just kids ; suomentanut Antti Nylén WSOY, 2010, 269, [10] s. : kuv. Patti Smith kertoo tässä elämäkertaromaanissa lähinnä nuoruusvuosistaan, ajasta jolloin hän aloittelevana runoilijana etsi paikkaansa New Yorkin taidepiireissä. Suurin osa tapahtumista sijoittuu 1960-luvun lopulle ja 1970-luvulle, aikaan jolloin myös Robert Mapplethorpe vasta haaveili maineesta kuvataiteilijana. Nuoret tyhjätaskut tapaavat sattumalta, tunnistavat samanlaatuisuutensa ja lyöttäytyvät yhteen. Rakkautena alkanut sielunsukulaisuus kestää läpi elämän ; vaikka kumppanit molemmilla vaihtuvat, luottamus vanhaan ystävyyteen pysyy. Kirja on yltäkylläinen taidehistorian tarjoiluvati. Valtava määrä rockpersoonia, taiteilijoita ja taidevaikuttajia kävelee samoihin gallerioihin, hotellihuoneisiin ja klubeihin kertojan kanssa. Tarinasta ei kuitenkaan muodostu ärsyttävää kuuluisuuksien pongauslistaa, vaan Smith kertoilee elämästään ja pyrkimyksistää...

Näkymätön / Paul Auster Invisible, suomentanut Erkki Jukarainen Tammi, 2010, 303 s. Vuonna 1967 Adam Walker opiskelee Columbian yliopistossa, rustaa runoja ja haaveilee kirjailijan urasta. Eräissä juhlissa hän kohtaa itseään hieman vanhemman pariskunnan, Bornin ja Margot'n. Tutustuminen muuttaa Adamin elämän. Born sitoo nuoren miehen itseensä lupaamalla tämän luotsattavaksi uuden kirjallisuuslehden, Margot taas vie nuorukaisen vuoteeseensa. Asetelma  kuitenkin luhistuu pian, Margot palaa Pariisiin ja Born alkaa suunnitella avioliittoa onnettomuudessa pahoin vammautuneen ystävänsä vaimon kanssa. Ennen Bornin lähtöä  miehet joutuvat ryöstöyrityksen uhreiksi. Osoittautuu, ettei mustan pojan ase ollut edes ladattu, mutta Born ehti jo sitä ennen vetää stiletin esiin ja tökätä sillä poikaa vatsaan. Kovapintainen Born haluaa paeta paikalta, mutta idealistinen Adam juoksee hälyttämään apua. Kun hän palaa paikalle, sekä Born että puukotuksen uhri ovat kadonneet. Myöhemmin ryö...

14 solmua Greenwichiin / Olli Jalonen Otava, 2008, 381 s. Kaksi miestä ja nainen lähtevät matkaan, tarkoituksena on kiertää maapallo 0-meridiaania pitkin. Graham ja Isla ovat Irlannin syrjäisellä rannikolla asuva aviopari, Petr heidän suomalaissyntyinen ystävänsä opiskeluajoilta Cambridgestä. Myöhemmin ryhmään liittyy myös Kari, isän kuoleman jälkeen veljeään tapaamaan tullut suomalaismies. Kyseessä on Edmond Halley Memorial Societyn juhlavuoteen liittyvä kilpailu matkustusryhmille. Tiedemiehen muistoa kunnioitetaan matkaamalla pituuspiiriä pitkin samoin keinoin kuin Halleyn aikana oli mahdollista; kävellen, purjeveneellä ja ilmalaivalla. Retkelle lähdetään Grahamin aloitteesta ja hän myös suunnittelee kaiken, pitää hallussaan matkalla tarvittavat dokumentit ja hoitaa yhteydenpidon hankkeen ohjausryhmään. Toinen pääkilpailijoista on Petr, Isla ja Kari ovat mukana avustajina. Varsinkin Kari on aluksi varsinainen altavastaaja, huonosti englantia osaava, vaelta...

Parvekejumalat / Anja Snellman Otava, 2010, 316 s. Tarinassa ovat törmäyskurssilla somalityttö Anis ja islaminuskoon kääntynyt suomalainen Zahra-Alla. Asetelmahan on mitä kiinnostavin, mutta kumma kyllä, kertomus ei lähde liitoon. Anis pyristelee perheensä otteessa, haluaa bilettää ystävien kanssa ja lähestyä poikaa, johon on ilmastoluennolla ihastunut. Isä on kuitenkin väkivaltaisen ankara, pistää veljien haukkapartion saattamaan tyttöä joka paikkaan, kirjastoonkin. Tytär yritetään saada kuuliaiseksi hakkaamalla ja pilkkaamalla, tähän haetaan jopa uskonveljet rukoushuoneelta avuksi. Zahra taas saanut elää vapaasti boheemien taiteilijavanhempien keskittyessä itseensä. Poukkoilevasta rajojen etsinnästä on jäänyt pahoja arpia ja Zahra kääriytyy hunnun taakse kuin turvaan. Hän kerää ympärilleen yhteisön, Halajan -ryhmän. Yhdessä he haluavat palata kotiin eli kääntyä islaminuskoon. Eri suuntiin kulkevat tytöt kohtaavat Zahran pikkusiskon Wandan ystä...

Tyrskyt / Claudie Gallay suomentanut Titia Schuurman Avain, 2010, 477 s. Tämä kirja tuottaa minulle ongelmia, en osaa päättää onko tämä hyvä vai ei! Toisaalta pidän tästä paljon, toisaalta tässä on jotain vaikeaa ja luontaantyötävää. Ensin ajattelin, että rosoisuutta on vain tekstissä ja kielessä, mutta kyllä itse tarinassakin on kummaa kömpelyyttä, joka samanaikaisesti sekä nolostuttaa että ihastuttaa. Aluksi ärsyynnyin, ajattelin että kirjailija tai suomentaja koettaa epätoivoisesti etsiä jotakin "erityisen merkitsevää" tyyliä ja päätyy vain teennäisiin lauserakenteisiin, jotka pysäyttävät ajatuksen ja tarinan etenemisen. Vähitellen tyyli joko kehittyy sujuvammaksi tai sitten siihen vain tottuu. Joukosta löytyy myös oikeasti pysähdyttäviä ilmaisuja. Sivulla 124 ilman isää varttunut kertoja tajuaa, että mikäli hänen tapaamansa kiukkuinen vanha mies olisi ollut hänen isänsä, hän todennäköisesti olisi rakastanut tätä järkähtämättä . Kertoja on nainen,...