Teräs / Silvia Avallone


Romaanin etulehdellä on lainaus Don Delillolta; "Parhaat asiat kiiltävät pelosta". Se lupaa hyvää, mutta heti kun aloittaa lukemisen, huomaa kyllä oltavan kaukana De Lillon viileästä tyylikkyydestä. Avallone kirjoittaa hurjasti ja kiihkeästi, sovittaen tyyliään romaanin aiheeseen välillä myös mainoksista ja harlekiineista lainatuin keinoin.

Tarinan keskiössä on kaksi tyttöä, vasta kolmetoistavuotiaat Anna ja Francesca. Tytöt ovat sydänystäviä, villejä ja ennen kaikkea kauniita. Ulkonäkö ja nuoruus ovat valttikortit jotka tytöillä on käsissään, ne on pelattava hyvin eikä aikaa ole hukattavaksi.
"Vartalon liikkeitä tuskin erotti linssin epätarkassa ympyrässä, päätä ei ollenkaan. Näkyi vain voimakkaasti zoomattu kaistale vastavalossa hohtavaa ihoa. Vuoden kuluessa vartalo oli huomaamatta muuttunut vaatteiden alla. Nyt kesällä muutos räjähti esiin kiikarin linssissä. Silmä ahmi etäältä yksityiskohtia: bikinien vyötärönauhaa, levärihmaa lantiolla. Jännitettyjä lihaksia polven yläpuolella, pohkeen kaarta, hiekkaista nilkkaa. Silmä laajeni ja punertui ponnistuksesta. Nuori vartalo heittäytyi veteen ja katosi näkyvistä. Kului hetki kun kiikaria siirrettiin ja kuva tarkennettiin."
Tapahtumapaikkana on Piombino, pieni taantuva teollisuuskaupunki Toscanassa, meren rannalla. Kaupungin edustalla sijaitsee Elban saari, jonka turistirannat symboloivat terästehtaan vuokrakasarmien asukkaille katkerasti kadehdittua parempaa elämää. Avallonen miljöökuvaus on elävää, se tekee kerronnasta uskottavan tuntuista. Kerrostalojen ikkunoista kadulle kuuluvan päivällisastioiden kalinan, lasten mekastuksen ja vanhempien riitelevät äänet kuulee lukiessa korvissaan. Likaiset ruovikot merenrannassa vuokratalojen edustalla voi haistaa, terästehtaan paahteisen kuuman pihan kuvaus ahdistaa hengitystä.

Tarina nostaa esiin paljon epäkohtia. Yliseksualisoitunut machokulttuuri, ristiriitaiset ja ahtaat sukupuoliroolit, naisiin kohdistuva väkivalta ja sen hiljainen hyväksyntä yhteiskunnassa, eriarvoisuus koulutuksessa, huumeongelmat, rikollisuus ja huonot työturvallisuusolot tehtailla saavat kaikki ilmentymänsä. Avallone kirjoittaa suorasukaisesti ja voimakkaasti eläytyen ja saa kaiken mahdutettua luontevasti mukaan tarinaan, osaksi värikkäästi kuvattujen henkilöjensä elämää.

Hämmentävää kerronnassa on kuitenkin se, kuinka kohtalonomaiseksi ja muuttumattomaksi kaikki kuvataan. Ehkä tarina on juuri näin kerrottuna autenttinen ja tosi, mutta jokin siinä saa minut ajattelemaan, että se pettää Annan ja Francescan. Tytöt kuvataan osana suurempaa kuviota, kirkkaina mutta häviävän pieninä voimakkaampien värien varjoon jäävinä pisteinä. Välillä tuntuu, etteivät he osaa edes toivoa mitään parempaa, saati lausua toiveitaan ääneen. Ja jos he jotain sanovatkin, on vaikeaa ottaa heitä tosissaan tai edes kuulla heidän ääntään kun etualalla mölyää härski miesjoukko arvioimassa milloin tyttöjen takamuksia, milloin heidän siveyttään.

Keskustelimme kirjasta lukupiirissä. Kaikki muut olivat pitäneet kirjasta niin paljon, että minunkin kriittisyyteni hälveni melko lailla. Enkä toki ole penäämässä moraalista opetusta tähänkin tarinaan, mutta silti, jotain jäi nyt puuttumaan. Vähän enemmän toivoa paremmasta Annalle ja Francescalle, olisiko se liikaa pyydetty?

Avallone, Silvia: Teräs
Acciaio, italian kielestä suom. Taru Nyström
Minerva, 2014, 427 s.

Kommentit

  1. Piombinon kaltaisissa paikoissa ei toivoa taida paljoa olla. On vain nuoruuden kiihkeänkorkea lyhyt hetki. -- oikeastaan se, mitä kritisoit, on minusta tässä juuri kaikessa karuudessaan niin koskettavaa. Kaikista ihmisistä ei ole suunnanmuuttajiksi. Ei edes ehkä useimmista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, saattaahan se niinkin olla.

      Mutta en silti aivan tajua Avallonen näkökulmaa, siis kun hän lehtihaastatteluissa aina sanoo kritisoivansa tilannetta. Aika kierosti kritisoi.

      Poista
  2. Erja, olin/olen hulluna tähän kirjaan ja vähän myös kirjailijaan, jolle pidin puheenkin italiaksi, vaikka olen läpikäynyt vain pari keskenjäänyttä italiankurssia<3

    Niin samaa mieltä Ompun kanssa: Tyttöjen ympäristö ei antanut toivoa. Tuli tunne, että kaikki mitä oli, oli tässä ja nyt. Juuri se kiihekä nuoruus, joka on eletävä mahdollisimman nopeasti tai muuten ei saa edes sitä.

    Tällaista minä haluan lukea Italiasta, realismia, tavallisten ihmisten kohtaloita.

    Hyvä teksti, mutta nyt en tiedä, millä haluat sinut linkitettävän Kirjamuistikirjalla vai Erjan lukupäiväkirjalla vai esperanzalla vai...:) Käytän Erjan lukupäiväkirjaa, jos sallit, ellet laita cahttiin viestiä, kiitos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana rohkea Leena, mahtava kohteliaisuus pitää puhe kirjailijan omalla kielellä!

      Kyllähän Avallone on tosi taitava kirjoittamaan kiihkeää nuoruutta, ja nuoruuteen toki kuuluu omaan napaan tuijottelu ja monenlainen seksuaalisuuden testailu. Mutta en oikein sulattanut sitä, että tässä nämä tyttöjen ominaisuudet laajenevat romaanin johtoajatukseksi, teemaksi ja kaavaksi joka toistuu kaikissa henkilöissä, kaikkien kohtaloissa. Minusta Avallone kirjoittaa seksuaalisuudesta kumman jakomielisesti, voisi ajatella hänen pitävän sitä elämää ylläpitävänä voimana, mutta rivien välistä sen voi lukea myös voimaksi joka tuhoaa kaiken.

      Linkittää saa ihan miten vaan, vaihdoin blogin nimen joskus tuoksi Kirjamuistikirjaksi, mutta säilytin Erjan lukupäiväkirjan alaotsakkeena, sen varmaan muistavat useammat edelleen. Molempi parempi tai kumpi vaan :)

      Poista
  3. Tämän voisin laittaa lukulistalle.
    Olen vaihtanut blogin samanlaiseen dynaamiseen malliin kuin sinulla, mutta en pääse tuohon pitkään palkkiin käsiksi missä sinulla lukee classic/etusivu. Voisitko ystävällisesti antaa ohjeita vaikka minun sähköpostiosoitteeseen tai blogiin talviterveisin Mai. maimalaak@gmail.com tai kirjasahkokayra.blogspot.fi

    VastaaPoista
  4. Dynaamisten mallien valikko tuli muistaakseni esiin jotenkin ihan epäloogisesti siinä yhteydessä, kun teki blogiin uuden sivun. Sen sivun voi sitten laittaa sellaiseksi, ettei se näy, mutta mitenkään muuten ainakaan minä en saanut lisättyä tuota valikkoa. Näin muistelen, mutta muisti on kyllä hatara...
    Minua muutokseen inspiroi Kirjakuiskaajan blogi, osaisikohan hän neuvoa paremmin: http://kirjakuiskaaja.blogspot.fi/

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!