Kirjamuistikirja

Kuvassa ote kirjan takakannesta Pystytkö palauttamaan mieleen hetken, kun pimeänä yönä käänsit kasvosi ylös ja äärettömänä avautuva tähtitaivas salpasi hengen? Tai sen, kun tunsit häviäväsi sumuun kuusimetsässä, siellä kullanvihreän sammalen ja sinkiltä hohtavan naavan välissä? Jos et pysty, lue Harri Nordellin runokokoelma Hajo . Tai lue vaikka pystyisitkin, mieltä kohottavia hetkiä tuskin on kenenkään elämässä liikaa. "Yksin ja kirkas maailmantyhjyydestä tanssiva lumi" Monet runot kokoelmassa ovat hyvin lyhyitä, jotkin niistä saattavat muistuttaa jopa haikuja. Niissä tiivistyy usein jokin suuri tunne, luonnonkokemus tai kohtaaminen. Kuvissa on aurinkoa ja purjeita, tuulta, metsää ja avomerenvaloa . Siellä on lempeää sumua ja kesäyön hämärää, mutta myös polttavaa kalkkia ja poljettu syrinks ja kieliluu . Joskus mukana on myös toinen. "Nousen  nimesi tikkaita   särkyviä kaikkiaakkosia   iisoppia, vettä lumivokaaleja   tule tuletko sinä val...