Kirjamuistikirja

Alvtegen, Karin : Todennäköinen tarina En sannolik historia, suom. Laura Jänisniemi WSOY, 2012, 308 s. En tiedä johtuiko kirjailijan tyylistä vai siitä, että itse liitän Karin Alvtegenin nimen niin vahvasti jännityskirjallisuuteen, että tunsin koko ajan lukevani dekkaria. Näin tapahtui silti, vaikka tiesin, että murhia ei ole nyt odotettavissa. Ilmeisen hyvin sama tyyli kantaa erilaisiakin aiheita, kiinnostus tapahtumiin säilyi läpi kirjan ja jännitys jopa tiivistyi loppua kohti. Alvtegen pyörittelee tässä psykologisessa romaanissa aika perinteisiä motiiveja. On neito pulassa, pelastamaan saapuva ritari ja orpo sikopaimen joka lopulta paljastuukin prinssiksi. Juonen kehittely on silti niin omaperäistä, että mitään "onhan tämä jo nähty"-fiilistä ei pääse syntymään. Alvtegenin henkilöt saattavat kyllä edustaa tyyppejä, mutta heidän ratkaisunsa ovat persoonallisia eikä kenenkään kohtaloa kirjoiteta loppuun saakka, paljon jää mukavasti auki. Helena ja Martin ovat kyllä

Lupton, Rosamund : Sisar Sister, suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi Gummerus, 2012, 404 s. " Kun näin sinun hiussuortuvasi, tiesin surun rakkaudeksi, joka on muuttunut ikuiseksi kaipaukseksi. Olen samaa mieltä siitä, että tämä oli vähän liikaa Wrightille, mutta haluan hänen tietävän lisää kuolemasi luonteesta. Ei sitä voi kuvata tunneissa eikä päivissä eikä minuuteissa. Muistatko ne 1930-luvun kahvilusikat, jotka ovat kuin sulaa karamellia? Sillä tavoin minä olin elänyt elämääni, pieninä tarkoin määrättyinä annoksina. Mutta sinun kuolemasi oli aava meri, ja minä olin vajoamassa. Tiesitkö, että valtameri voi olla yksitoista kilometriä syvä? Auringonsäteet eivät koskaan ulotu niin syvälle. Täydellisessä pimeydessä elävät ainoastaan oudon muotoiset, tunnistamattomat olennot; ennen kuolemaasi en ollut koskaan edes tiennyt sellaisten vääristyneiden tunteiden olemassaolosta." Beatrice saa tiedon sisarensa katoamisesta kesken lounaskutsujen. Sulhanen Todd, uusi työ asiakasjohtaja

Petra Delicado ja merkityt tytöt / Alicia Giménez Bartlett Ritos de muerte ; suomentanut Jukka Koskelainen Tammi, 2012, 323 s. Alicia Giménez Bartlett'in nimi kalskahti tutulta, mutta hämmästyin  huomatessani, että kirja on genreltään jännitystä. Googlailin vähän ja löysinkin tietoja laajasta tuotannosta 80-luvun lopulta saakka. Tosin suurimman menestyksen näyttää tuoneen vasta tämä Petra Delicado -dekkarisarja, josta merkityt tytöt on ensimmäinen osa. Kirja on tyyliltään melko perinteinen, juoni on sopivan mutkikas ja raakuuksia kuvaillaan vain hyvin maltillisesti. Barri Gothicin  pahamaineisilla kujilla kyllä vieraillaan, mutta kovin paljon lukijan ei tarvitse pelätä eikä kauhistella. Petra Delicado on Barcelonan poliisin arkistossa työskentelevä entinen asianajaja, joka työvoimapulan koetellessa rikostutkintaa saa yllättäen siirron komisarioksi. Tutkittavaksi määrätään sarja raiskauksia, joissa tekijä valikoi uhrikseen heiveröisiä ja syrjäänvetäytyviä tyttöjä. Aluksi

Kiitos Ammalle Jos olisin -haasteesta ! Tässä jatketaan lauseita omasta kirjahyllystä löytyvien nimekkeiden avulla ja kuvien kera. Jos olisin kesä, olisin  Kesä ja keski-ikäinen nainen. Kuva Flickr / Muffet Jos olisin näkymä, olisin Tuulen varjo. Kuva Flickr / Dave_B_ Jos olisin matka, olisin Yöjuna Lissaboniin. Kuva Flickr / oddsock Jos olisin kasvi, olisin  Ruusun nimi. Kuva Flickr / lartnouveauenfrance   Jos olisin hetki, olisin Omegapiste. Kuva Flickr / supernova3688 Jos minulla olisi hieman enemmän aikaa, olisin Illan tullen. Kuva Flickr / wot nxt Jos olisin tunne, olisin Riivaus. Kuva Flickr / Laineys Repertoire Tällä kertaa en yritäkään heittää haastetta kovin kauas, vaan ihan tähän lähinurkille. Eli haastan mukaan  Riinan Lukuisista kissanpäivistä ,   Saanan Lumipalloista  ja Sannan Luettua -blogista .

Ivana B. / Anja Snellman Siltala, 2012, 165 s. Tämän kirjan ahmin yhden iltapäivän ja illan aikana, ihastuneena. Kirja on jo olemukseltaan sellainen, että sitä pitää kepeänä välipalana, on kiiltävät kannet ja kohtuullinen sivumäärä. Lyhyet luvutkin yllyttävät lukemaan aina vielä yhden luvun lisää. Ja kepeästi tarina eteneekin, nopeina pistoina. Odotuksistani poiketen pistot kohdistuvat laajemmallekin kuin vain mediamaailman tyrkkyihin. Yleisönsä skandaalinnälkää tottuneesti ruokkiva nuori ja näyttävä Ivana on toki herkullinen tyyppi, mutta hänen kuvauksessaan ei ole paljoakaan uutta. Sen sijaan vanheneva kirjailijatar, joka tahtomattaan joutuu osaksi Ivanan uutisvirtaa, paljastuu mietteineen ja epävarmuuksineen paljon mielenkiintoisemmaksi henkilöksi. Hänen itsetutkiskelunsa ansiosta kirja ei jää pelkäksi kepeäksi satiiriksi, vaan siihen tulee mukaan myös aimo annos syvyyttä ja dramaattisuutta. "Havaitsin heti lähettämäni viestin jälkeen että dialogi hänenlaisensa kanssa

Maailmanlopun tyttö / Virginie Despentes Apocalypse bébé, suom. Einari Aaltonen Like, 2012, 351 s. Despentesin tarina rynnii eteenpäin kuin pystypäinen amatsoni, aseistettuna ja ilman hymynhäivää. Huumoriakin kirjassa on, mutta se on niin kyynistä, että sen havaitsemiseen tarvitaan ainakin valmiutta, jos ei peräti halua. Aluksi tykitys miellytti, paljonkin. Lauseiden yksinkertaisuus ja tyly ilmaisutapa hykerrytti, mutta jossain vaiheessa tyyliin kuitenkin puutui. Raju juhlinta ja aggressiiviset seksikuvauksetkin alkoivat loppua kohden tuntua vähän liikaa teinimeiningiltä. Kaikkein eniten väsyin kuitenkin aluksi todella herkullisena pitämääni henkilökuvaukseen. Mukana on monipuolinen valikoima upean ronskein vedoin kuvattuja tyyppejä. Nimenomaan tyyppejä, joista kukin edustaa karrikoidusti juuri omaa lajiaan.  Kun henkilöitä kuitenkin luonnehditaan eniten sillä, miten he pukeutuvat ja miltä he näyttävät, ei kuvaus osuvuudestaan huolimatta jaksanut innostaa loppuun asti.  On m

Aika suuri hämäys / Jennifer Egan A visit from the goon squad, suom. Heikki Karjalainen Tammi, 2012, 412 s. Keltainen kirjasto ; 432 Odotin tältä kirjalta jotain uutta, ja täytyy myöntää, että vähän pelkäsinkin. Mitään järisyttävän yllättävää ei ollut tarjolla, enkä tuntenut joutuvani minkään kovin kokeellisen rasittamaksi. Mukana on yksi luku powerpoint-muodossa, mutta se on helppo sekä lukea että ymmärtää, ja sopii saumattomasti kirjan muuhun kerrontaan. Tämä vähän hämmensikin, koska joissain arvosteluissa muistelen törmänneeni väitteisiin kovastikin kirjallisuutta uudistavista piirteistä. Ehken ole sitten tarpeeksi asiantunteva niitä huomatakseni, tai sitten kyse on jostakin muusta. Kirjan episodimaisuus tekee tästä melkoisen page turnerin, luvut loppuvat aina juuri kun tunnelma alkaa tiivistyä, ja sitten siirrytäänkin taas uuteen näkökulmaan. Tuntuu, että tämä on oikea muotirakenne nykyään, samantapaisia kikkoja käyttävät monet muutkin amerikkalaiset huippukirjailijat. Ke