sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Todennäköinen tarina / Karin Alvtegen


Alvtegen, Karin : Todennäköinen tarina
En sannolik historia, suom. Laura Jänisniemi
WSOY, 2012, 308 s.

En tiedä johtuiko kirjailijan tyylistä vai siitä, että itse liitän Karin Alvtegenin nimen niin vahvasti jännityskirjallisuuteen, että tunsin koko ajan lukevani dekkaria. Näin tapahtui silti, vaikka tiesin, että murhia ei ole nyt odotettavissa. Ilmeisen hyvin sama tyyli kantaa erilaisiakin aiheita, kiinnostus tapahtumiin säilyi läpi kirjan ja jännitys jopa tiivistyi loppua kohti.

Alvtegen pyörittelee tässä psykologisessa romaanissa aika perinteisiä motiiveja. On neito pulassa, pelastamaan saapuva ritari ja orpo sikopaimen joka lopulta paljastuukin prinssiksi. Juonen kehittely on silti niin omaperäistä, että mitään "onhan tämä jo nähty"-fiilistä ei pääse syntymään. Alvtegenin henkilöt saattavat kyllä edustaa tyyppejä, mutta heidän ratkaisunsa ovat persoonallisia eikä kenenkään kohtaloa kirjoiteta loppuun saakka, paljon jää mukavasti auki.

Helena ja Martin ovat kyllästyneet stressaavaan elämään Tukholmassa. He muuttavat Helenan lapsuuden kesämaisemiin Norrlantiin ja alkavat kunnostaa vanhaa maatilaa hotelliksi. Avioliitto on kuitenkin väljähtynyt jo kauan sitten, eikä Martin löydä maaseudulta samaa onnea kuin Helena. Myös pariskunnan tytär Emelie kaipaa takaisin kaupunkiin.

Martin yrittää puhua vaimolleen, mutta hyljätyksi tulemista aina pelännyt Helena ei pysty käsittelmään asiaa. Kun Martin sitten lähtee, Helena käärityy katkeruuteensa ja hammasta purren päättää olla vahva. Hän ei  avaa exmiehen sähköpostiviestejä, ei vastaa pyyntöihin suorittaa omaisuuden ositus ja on katkera jopa siitä, että tytär haluaa pitää yhteyttä isäänsä.

Lapsuudenystävästä Anna-Karinista on aluksi lohtua ja apua, mutta vähitellen tämän kateellinen ja ilkeä suhtauminen kylän ihmisiin alkaa harmittaa Helenaa. Katalyyttinä riidan puhkeamiseen naisten välille toimii Verner, metsän keskellä torpassa asuva harmiton eksentrikko.

Kun Helena alkaa olla jo romahtamisen partaalla, paikalle saapuu Anders, menestynyt mutta henkisesti täysin loppuunpalanut liikemies. Anders on surkeassa kunnossa, hän on lähtenyt sairaalasta kesken hoidon, pettyneenä siihen ettei onnistunut ottamaan itseään hengiltä tahallisesti aiheuttamassaan autokolarissa. Helena tulkitsee miehen surkeuden johtuvan rahapulasta ja pestaa tämän auttamaan hotellin kunnostustöissä. Pelkästä oikusta ehdotukseen suostuva Anders huomaa suureksi yllätyksekseen nauttivansa maalaamisesta, parkettien asennuksesta ja muista yksinkertaisista askareista, joita vanhassa kokoustiloiksi muuttuvassa navetassa on hänen käsilleen tarjolla. Lisäksi syrjäinen maalaishotelli toimii oivana piilopaikkana miehelle, joka tahtoo irti entisestä elämästään ja siihen liittyneistä hyödyntavoittelijoista.

Alvtegen käsittee näiden pienten tapahtumien varjolla monenlaisia psyykkisiä ongelmia. Keskeiseksi nousee turvattomuus, jota tässä tarinassa tuntevat jollain tavalla melkein kaikki. Vanhempien tekemät virheet  nousevat selittäviksi tekijöiksi moneen vaikeuteen. Mielenkiintoisinta Todennäköisessa tarinassa on kuitenkin seurata sitä, kuinka varsinkin Helena alkaa vähitellen tajuta toistavansa itse juuri niitä lapsuudesta periytyviä kaavoja, joita on vannonut välttävänsä.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös Leena LumiElma Ilona, Tuulia ja Rachelle.

5 kommenttia:

  1. Erja, osuit oikeaan: Tässä kirjassa kaikki kokevat turvattomuutta.

    Henkilöhahmot ovat hyvin sen oloiset, että heitä tunnemme, heiksi emme halua tulla, mutta...

    Ystäväni joka luki tämän kirjan, oli vaikuttunut siitä, miten todenmakuisia olivat Anna-Karin ja myös Helena sen jälkeen kun näimme myös hänen todellisimpaansa. Minä vaikutuin tiuksta otteesta, jolla dekkaristi osasi ottaa lukijansa ja pitää otteessaan: Tätä todellakin luki kuin jännitysromaania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tässä sen viimeistään huomasi, että ei tarvita mitään raflaavia murhia tai verenvuodatusta siihen, että taitava kirjailija saa nostatettua jännitystä.

      Anna-Karin oli yksi kiinnostavimmista henkilöistä, hänestä olisin tahtonut tietää vähän enemmänkin. Hänet Alvtegen jätti minusta vähän heitteille, sinne omaan ilkeyteensä muhimaan ;)

      Poista
    2. Olisi ollut todellakin kiintoisaa tietää, mikä olis syvin totuus Anna-Karinin luonteen muodostumisessa ja ihan selvässä pahassa olossa. Hän jäi sinne omiin liemiinsä...

      Poista
  2. Luen tätä juuri, yli puolenvälin olen menossa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on samat kirjat menossa vähän eri järjestyksessä vaan ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi!