lauantai 19. kesäkuuta 2010

Kauimpana kuolemasta

Kauimpana kuolemasta / Elina Hirvonen
Avain, 2010, 239 s.

Esther on menettänyt jo melkein kaikki rakkaansa, mutta yrittää jatkaa urheasti jokapäiväistä elämää pienen ottotyttärensä vuoksi. Paulin avioliitto on päättynyt, eikä edes suhde poikaan ole kunnossa. Esther ja Paul tapaavat edellisen kotimaassa jossain eteläisessä Afrikassa vuonna 2009. He kohtaavat, mutta kummallakaan ei riitä energiaa muuhun kuin oman olemassaolotaistelunsa jatkamiseen.

Usein kun kirjaa oikein suitsutetaan mediassa, lukukokemus on pettymys. Niin nytkin. Ei kirja tyystin huono ole, ei missään tapauksessa. Teksti on kaunista ja tunnelmallista, jopa runollista, ja aluksi luinkin sitä oikein ihastuneena. Joissain vaiheessa pitkät lauseet ja juonen hajanaisuus alkoivat kuitenkin kyllästyttää ja koko tarina rupesi tuntumaan teennäiseltä. Jotenkin tuntui, että vaikka kirja kertoo Afrikasta, siitä puuttuu maanosan lämpö ja rytmi. Enkö kenties saanut tarpeeksi vahvistusta omille ennakkoluuloilleni? Jähmeä ja vähän puusta pudonnut kerronta sopii minusta kyllä hyvin suomalaisen Paulin tarinaan, mutta Esterin elämässä olisin luullut suruista huolimatta olleen vähän enemmän menoa ja särmää.

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Lumikko ja yhdeksän muuta

 Lumikko ja yhdeksän muuta : romaani / Pasi Ilmari Jääskeläinen
Atena, 2006, 322 s.

Nuori äidinkielenopettaja Ella Milana palaa kotiseudulleen Jäniksenselkään. Ja heti alkaa tapahtua outoja; oppilaan kirjastosta lainaama Dostojevskin Rikos ja rangaistus-kirjan juoni on mystisesti uudistunut! Ella koettaa selvittää syytä kirjaruttoon kunnankirjastossa, mutta yhteistyö viekkaan kirjastovirkailija Ingrid Kissalan kanssa päätyy umpikujaan.

Tarina tiivistyy entisestään, kun Ellan novelli julkaistaan paikallislehdessä. Jäniksenselän kuuluisuus, kirjailija Laura Lumikko kutsuu Ellan kymmenenneksi jäseneksi johtamaansa kirjalliseen seuraan. Ennen kuin Ella ehtii kunnolla tutustua kirjailijaan, tämä katoaa. Seuran muiden yhdeksän jäsenen avulla Ella kuitenkin pääsee jyvälle Laura Lumikon salaisuuksista ja Pelistä, joka on jäsenten salainen menetelmä hankkia tietoa ja materiaalia omiin kirjoihinsa.

Kirjan kiehtova tunnelma pitää otteessaan, moni on kertonut lukeneensa sen yhdeltä istumalta. Hauskan nyrjähtäneet tapahtumat kulkevat kuin veitsenterällä, mutta överiksi ei mennä. Kirjailija on blogissaan kertonut halunneensa tarkastella perimmäisiä kysymyksiä, mm. ihmisten identiteettiä ja keskinäistä riippuvuutta, julmuutta ja itsepetosta sekä todellisuuden perimmäistä luonnetta. Ehkä kirjan viehätys perustuukin juuri siihen, kuinka nämä syvälliset ajatukset kuultavat sujuvan tekstin läpi.

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Kirjan kansa

Kirjan kansa / Geraldine Brooks
People of the book, suomentanut Arto Schroderus
Tammi, 2009, 420 s.

Australialainen konservaattori Hanna Heath saa elämänsä tilaisuuden; hän pääsee kartoittamaan arvokkaan  juutalaisen kirjoituskokoelman kuntoa. Työ vie Hannan sodanjälkeiseen Sarajevoon tutkimaan yli 500 vuotta vanhaa miniatyyrein kuvitettua haggadaa. Kirjan historia paljastuu vähä vähältä, johtolankoina mm. kirjan välistä löytyvät hyönteisen siipi, viinitahra ja suolakristalli. Nämä pienet jäämät kertovat kiehtovaa tarinaa ihmisistä, joiden kohtaloihin kirja on vaikuttanut.

Muslimit ovat suojelleet kirjaa toisen maailmansodan aikana natseilta Bosniassa, 1800-luvulla sillä on tehty kauppaa Wienissä, 1600-luvulla Venetsiassa alkoholisoitunut pappi on pelastanut sen inkvisition roviolta. Kun tutkimus pääsee 1400-luvulle asti, kirjan arvoitukset alkavat ratketa. Piilekö avain salaisuuksiin Sevillassa asuneen afrikkalaisen orjattaren kammiossa?

Kirja on omistettu kirjastonhoitajille, mikä on tietysti ihanan mairittelevaa, vaikken itse varsinaisesti olekaan osallistunut vaarallisiin kirjanpelastusoperaatioihin tai piilotellut aarteita kellareissa.

Señor Peregrino

Señor Peregrino / Cecilia Samartin
Tarnished beauty, suomentanut Tiina Sjelvgren
Bazar, 2010, 382 s.

Jamilet on meksikolainen tyttö, jolla on selässään valtava pelottavan ruma syntymämerkki. Kotikylässä ihmiset pitävät merkkiä paholaisen kädenjälkenä ja syrjivät tyttöä ra'asti. Luokkatoverit mm. kivittävät hänet ensimmäisellä koulumatkalla, ja koulunkäynti jää siihen.

Kun Jamiletin äiti kuolee, tytölle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin lähteä Yhdysvaltain ihmemaahan etsimään ratkasua ongelmiin. Hän lyöttäytyy pojaksi pukeutuneena rajan ylittämistä yrittävien miesten matkaan ja onnistuu pääsemään tätinsä Carmenin luo Los Angelesiin.

Tädin naapurissa asuu upean Pearlyn kanssa seurusteleva Eddy, johon Jalilet rakastuu toivottomasti. Eddy auttaa Jamiletia saamaan työpaikan läheisestä mielisairaalasta. Väärennetyillä henkilöllisyyspapereilla työnsaanti näyttää melkein mahdottomalta, mutta Jamiletilla käy tuuri. Yksi sairaala-apulaisista on juuri sanonut itsensä irti saatuaan tarpeekseen vaikeasta hoidokistaan, Señor Peregrinosta. Jamilet pääsee hänen tilalleen.

Jamilet saa tiukalta hoitaja B:ltä ankarat ohjeet välttää kaikkea ylimääräistä keskustelua potilaan kanssa. Aluksi Jamilet noudattaa ohjetta, mutta pian hänen sydämensä heltyy ja hän alkaa kuunnella vanhan miehen tarinaa. Señor Peregrino muistelee mielellään nuoruuttaan, erityisesti aikaa jolloin hän ystävänsä Tomasin kanssa teki pyhiinvaellusretkeä Espanjan Santiago de Compostelaan. Matkalla nuoret pappisseminaarilaiset tapaavat kuvankauniin Rosan, johon molemmat rakastuvat tulisesti. Niin tulisesti, että miesten ystävyys joutuu vaakalaudalle ja haaveet pappisurasta saavat jäädä.

Kirjassa kulkee rinnakkain kaksi rakkaustarinaan, vanhan Señor Peregrinon ja nuoren Jamiletin. Tarinat kulkevat eteenpäin juohevasti ja mukaansa temmaten, siirtyminen ajassa edestakaisin lisää mielenkiintoisuutta. Molempien tarinat ovat yltiöromanttisia; vanhan miehen muistoja kultaa aika ja nuoren naisen toiveet on tuotu ilmi hauskasti harlekiinimaisina päiväunina.

Tarinan syvintä antia on Jamiletin taistelu syntymämerkkinsä kanssa. Nuori nainen haluaisi kiihkeästi olla kaunis, mutta syntymämerkki hänen mielestään estää sen. Jamilet kertoo tuskastaan tädilleen, ja tämä nuorena upean sisarensa varjoon jäänyt nainen selittää viisaasti asiasta, jonka jotkut tytöt oppivat jo varhain ja toiset eivät opi koskaan. Carmen kysyy Jamiletilta, onko hän Jamiletin mielestä kaunis. Vastauksen täytyy olla rehellinen, ja Jamiletin on pakko vastata kieltävästi. Miksi sitten Louis, Carmenin miesystävä, syö tätiä silmillään tämän pukeutuessa tanssimekkoon?

"Se lähtee kaikki täältä pään sisästä, Jamilet. Ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä."
"En ymmärrä."
Carmen kääntyi taas televisiovisailun puoleen. "Kysyit minulta onko Eddien tyttöystävä minusta kaunis. Totuus on se, että hän hitto vieköön pitää itseään maailman kauneimpana naisena. Ja se saa hänen poikaystävänsä uskomaan niin." Täti heristeli pulleaa sormeaan. "Ja vain sillä on merkitystä."