Kirjamuistikirja

Pariisissa, sattumalta / Valerie Tong Cuong Tammi, 2009, 182 s. Romaani on niin näppärästi rakenneltu, että lukija saattaa joutua vaikeuksiin seuraillessaan sen kiemuroita. Henkilöitä on paljon; Paulo ja hänen yksinhuoltaja-äitinsä Marylou, syöpään kuolemaisillaan oleva Albert, kunnioitusta janoava musta asianajaja Prudence, menestynyt elokuvatuottaja Tom ja lopuksi vielä Charlie, joka epätoivoisena hetkenä päättää heittäytyä junan alle. Charlien epäonnistuneesta itsemurhayrityksestä lähtee kehittymään tapahtumaketju, jonka tuloksena näiden toisilleen tuntemattomien ihmisten elämät arvaamattomasti yhden päivän aikana kietoutuvat toisiinsa. Kukin kertoja on äänessä yksi kerrallaan. Kaikki kertovat tarinaansa minä-muodossa omissa luvuissaan. Jokaista lukua saa lukea ainakin sivun tai kahden verran ennen kuin selviää, kuka henkilöistä nyt on vuorossa. Tästä seurasi ainakin minulla peräti hengästyttävä lukutahti, oli pakko aina kiirehtiä saamaan selville kuka nyt vie tarinaa e

Siilin eleganssi / Muriel Barbery Gummerus, 2010, 374 s. Odotin tätä kirjaa tulevaksi, ajattelin että tarina olisi hellyttävä ja lukukokemus hauska, mutta petyin pahasti! En jaksanut lukea kuin alun. Turhaantuneen ovenvartijarouvan tarina oli niin katkonaista ja hyppelehtivää, että keskittyminen herposi tuon tuostakin. Mitään kiinnostavaa ei tuntunut alkavankaan tapahtua, eli kesken jäi. Ehkä tästäkin joku muu kuitenkin tykkää.

Kaiken keskellä Mary Swann / Carol Shields Otava, 2010, 480 s. Oivaltavaa kieltä ja pieniä rehellisiä ajatuksia tavallisesta naisen elämästä. Näin ajattelin luettuani kirjan alun, jäljempänä sitten kiinnostuin juonestakin. Juonen keskiössä on väkivaltaisesti kuollut runoilija Mary Swann, joka kurjan maalaisvaimon elämänsä lomassa ehti julkaista vain yhden runokokoelman. Hänen muistokseen pidetään symposiumi, jonka järjestelytöissä kirjan henkilöt puuhailevat. Shield kertoo ilahduttavan reippaasti aroistakin asioista kuten vanhuudesta ja kuolleista läheisistä. Suhtautumistavasta tulee mieleen John Irwing. Molemmat edustavat sen tyyppistä "amerikkalaista suvaitsevaisuutta", kun järkyttävistä asioista puhutaan silmät sinisinä avoimen arkipäiväisesti, paheksujat ohittaen. Sivulta 135 löytyy todellinen pieni helmi, kun kunniatohtori Morton Jimroy äityy pohtimaan runoutta ja sen kykyä puhutella ihmistä. "Kun hän ajatteli planeettojen kiertoratoja, lajien syntyä