Kirjamuistikirja

Joskus ihan tavalliset asiat alkavat merkitä jotain enemmän. Näitä sydämenlyönnin välistä jäämisen ja äkillisen syvän sisäänhengityksen hetkiä kokee todennäköisesi meistä jokainen, mutta harva osaa välittää tunteen muille, saati pukea sitä sanoiksi. Kristian Blomberg osaa. "Se saa suuntaamaan pimeässä, aavistus valonlähteestä.  Ja sormet, jokin tulevasta virtaava, kyky koskettaa. Mitä näihin katkaisimiin oikeastaan kätkeytyy?   Huone ilmestyy, aikaa ei edes kulu, tämä elämä. Ja nousee outoa surua, että sinua ei voisi laittaa takaisin päälle.   Tai ehkä kyse on juuri arvoituksen säilymisestä: säilymisestä. Jokin vierastuttava, johon sopeutuu kuin ilmanpaineeseen, kunnes se voimistuu juuri tuossa: kyvyssä koskettaa.    Että sormissa ei ole lihaksia vaan etäisyyksiä joiden takaa käsivarsien jänteet liikuttavat niitä.   Entä jos olisi jokin, joka liikuttaisi myös meitä kuin aavistus, etäisyyksien takaa?" Suurin osa teoksesta muodostuu tällai...