Kirjamuistikirja

Moby Doll / Saara Henriksson Into, 2011, 187 s. Joskus käy niin, että melkein huomaamattaan valikoi luettavakseen monta kirjaa peräkkäin samasta aihepiiristä. Minulla taitaa olla nyt aluillaan jonkinlainen mystisvaikutteinen luonnonsuojeluteema. Saara Henrikssonin esikoisromaanin Moby Doll päiväjuoni kulkee Jennyn ja Jokken uudelleentapaamisen kautta Norjan pohjoisille vesille valaiden pyyntiä vastustamaan ja niiden laulua kuuntelemaan. Jennyn opiskelu Sibelius-Akatemiassa on pitkittynyt, lopputyötä on hankala saada valmiiksi. Idea sävellykseen on olemassa, mutta muistojen melodia häilyy mielessä vain hämäränä kaikuna lapsena kuullusta valaan laulusta. Jokke työskentelee virkamiehenä ympäristöministeriössä, puutuu päivä päivältä enemmän paperinpyöritykseen ja kaipaa takaisin nuoruuden idealismia ja aikaa yhdessä Jennyn kanssa. Moneen kertaan aiottu puhelinsoitto tulee vihdoin tehtyä ja johtaa tapaamiseenkin, mutta vanhat ongelmat nousevat heti pintaan ja pariskunta eroaa toi

Hän lähti valaiden matkaan : runoja / Silene Lehto WSOY, 2011, 99 s. Ihan jokaisena päivänä sitä ei kuule valaiden laulua, telepaattisesti varsinkaan, enkä huomannut edes jättiläisvyötiäisen kulkevan ohi äsken olohuoneesta pölyjä pyyhkiessäni. Mutta sitten onneksi lötkähdin mieliasentooni lukemaan Silenen runoja, ja siellä ne kaikki olivat; kaukokatseinen pakicetus hyppäämässä takaisin veteen, remminsä poikki napsautteleva kuu, mioseenikauden sypressien humina kuulokojeessa, delfiiniin rakastunut nainen ja tummentumat muistikuvien reunoissa, noin vain muutaman mainitakseni. Silene on joskus ollut vähän aikaa työtoverini, mutta sitten hän lähti... "Olen ajatellut sinua paljon, Herra D, sen jälkeen kun eräs työtoverini lähti valaiden matkaan, hän kuuli niiden laulun, telepatiaa, hän sanoi, jätti mappinsa hujan hajan, kahvikuppinsa puolilleen, ja ajoi pohjoiseen, pysähtyi eräällä huoltoasemalla ja osti munavoileivän: se kuva valvontakamerassa on viimeinen, mikä hänes

Nauravia naisia : 30 kertomusta keskeltä elämää WSOY, cop. 2011, 4 CD-äänilevyä, (3 h 50 min) Äänikirjassa on pieniä tarinoita Sinikka Nopolalta, Tuuve Arolta, Taina Latvalalta, Maritta Lintuselta, Anja Erämajalta, Tuula-Liina Varikselta, Sari Mikkoselta, Outi Alanteelta ja Miina Supiselta.  Lukijat ovat Anja Erämaja, Seela Sella, Sanna Stellan, Maija-Liisa Ström ja Martti Suosalo. Sinikka Nopolan juttuja on mukana lukumäärällisesti eniten. Suurin osa niistä on hyvinkin lyhyitä, tiiviitä tunnelmia, melkein tokaisuja. Rakastan tampereen murretta ja Nopolan muka sinisilmäisiä oivalluksia, niiden nopeita käänteitä, yllätyksiä ja salaviisauksia. Silti äänikirjan toimittaja on mielestäni tehnyt viisaasti kun on jakanut Nopolat kolmeen lyhyempään pätkään, ne ovat parhaimmillaan vähän kerrallaan nautittuina. Lukijana on tietenkin Seela Sella, parempaa tulkkia näille jutuille tuskin löytyisikään. Äänikirjan nimi lupaa huumoria ja useimmat tarinoista ovatkin hauskoja. Olen ain

Ajattelen sinua kuolemaasi saakka / Marianne Cedervall Svinhugg ; suomentanut Ulla Lempinen Atena, 2011, 342 s. Kirjan kaunis kansi vie tällä kertaa vähän harhaan, kyseessä ei ole mikään yltiöromanttinen kertomus kauniista unikkopellossa unelmoivasta neidosta, vaan jollain lailla aika arkityylinenkin tarina  kahdesta viisikymppisestä naisesta kostoretkellä. Arkista kirjassa on lähinnä kieli, juonen kiemuroissa sen sijaan päästään melkein maagisiin sfääreihin. Tyyliin olisi mielestäni sopinut revitellä noilla fantasia-aineksilla vähän rohkeamminkin. Lukija saa monta kertaa yllättyä aika mukavasti, mutta ihan penkiltä ei kirjailija onnistu pudottamaan kertaakaan. Loppuhuipennus on kyllä jo melkein groteski, mutta jotain samaan tapaan hulvatonta olisi saanut tapahtua aiemminkin. Tapahtumat käynnistyvät, kun Mirjam palaa kotiseudulleen Gotlantiin yhdessä ystävättärensä Hervorin kanssa. Naiset ovat hankkineet saarelta vanhan viehättävän kappelin, jota he alkavat kunnostaa asunnoks

Sain Linnealta Kujerruksia -blogista tämän hauskan kirjat ja kosmetiikka -haasteen, kiitoksia paljon! Olen vissiin vähän liian tosikko nauttiakseni listojen laatimisesta, alan harkita liikaa. Mutta jos hyväksytään Top 10 kirjaa, jotka eivät ehkä ole ne vuosisadan parhaat, mutta ensimmäisinä just nyt sattuvat nousemaan mieleen hienoina lukukokemuksina, niin minäkin uskallan yrittää; Tyrskyt / Claudie Gallay Suutelen postinkantajaa / Iselin C. Hermann Paljain jaloin / Madeleine Hesserus Ole luonani aina / Kazuo Ishiguro Neljätoista solmua Greenwichiin / Olli Jalonen Harjukaupungin salakäytävät / Pasi Ilmari Jääskeläinen Yöjuna Lissaboniin / Pascal Mercier  Puhdistus / Sofi Oksanen Yhdeksäs portti / Arturo Pérez-Reverte  Peilikuvaleikki / Lidia Ravera Tuulen varjo / Carlos Ruiz Zafón Kengitetyn eläimen jäljet / Kristiina Wallin Olen tyttö, ihanaa! / Merja Virolainen Nonniin, katsokaa nyt, yli kymmenen tuli ennenkuin pysähdyin laskemaan ja nyt en pysty raakkaamaan yht

Kesä ilman miehiä / Siri Hustvedt The summer without men ; suomentanut Kristiina Rikman Otava, 2011, 238 s. Otavan kirjasto ; 225 Kesä ilman miehiä on pieni kaunis kirja, joka edellisen tiiliskiven vanavedessä tuntui loppuvan vähän liiankin äkkiä. Ei niinkään, että siitä olisi puutunut jotain, olisin vain kai mielelläni viettänyt Mian seurassa kauemminkin aikaa. Kirja on kirjoitettu löyhään päiväkirjamuotoon, tunnelma on intiimi. Kun lukijaa lisäksi muutamaan kertaan puhutellaan todella sydämellisesti, tuntuu (Kuisma Korhosen esseet vielä hyvin mielessä), että ystävä kaukaa on taas löytynyt. Pienen kirjan teemat ovat suuria. Tapahtumat lähtevät käyntiin kun Mian aviomies 30 vuoden liiton jälkeen haluaa ottaa paussin vaimosta tutkaillakseen mahdollisuuksiaan toisen naisen kanssa. Ensimmäisestä shokista toivuttuaan Mia vaihtaa maisemaa, hän lähtee vanhan äitinsä luokse pitämään kirjallista kesäkurssia seitsemälle teinitytölle. "En kertonut äidille Paussin uudesta statuk

Vieras kartanossa / Sarah Waters The little stranger ; suomentanut Helene Bützow Tammi, 2011, 594 s. Keltainen kirjasto ; 418 Olipa virkistävää lukea pitkästä aikaa oikein kunnon vanhanaikainen tarina. Liki 600 sivua hurahti tuosta vain, en pitkästynyt hetkeksikään ja itsekin välillä ihmettelin kuinka nopeasti kirjanmerkki siirtyi järkäleen sivujen välissä eteenpäin. Kirjassa eletään toisen maailmansodan jälkeisiä vuosia Keski-Englannin maaseudulla, Warwickshiressä. Tarinan kertoo tohtori Faraday, joka kutsutaan potilaskäynnille vanhaan kartanoon, Hundreds Halliin. Hän lähtee matkaan uteliaana, muistoissaan pieni koristekäpy jonka hän on poikasena salaa nävertänyt kartanon koristepanelista päästyään kesäjuhlissa kurkistamaan lastenhoitaja-äitinsä isäntäperheen loistokkaaseen kotiin. Perillä tohtoria odottaa surkea yllätys. Kartanon kukoistuksen päivät ovat ohi, talo on pahasti rapistunut ja heinikko ja pensaat vallanneet puiston. Loistosta ei ole enää jälkeäkään, aiemmin nii