Kirjamuistikirja

Patrick deWittin edellinen romaani, Sistersin veljekset , on niin loistava teos, että se sai odottamaan tältä uusimmalta suomennokselta kai vähän mahdottomia. Kahden nuoren rakkaustarina keskiaikaisessa linnassa, turmeltuneen paronin silmien alla, aihe ja miljöökin lupasivat paljon. Ja kyllähän Alihovimestari Minor hauska romaani on, ei siinä mitään. Mutta edeltäjiensä veroinen se ei ole. Aivan ilmiömäinen kertoja deWitt silti kyllä on. Hän luovii taidokkaasti eri tyylilajien välillä, vaihtaa väriä kuin kameleontti tarinan vaihtuessa toiseen. Puhdistautuminen  oli kirjoitettu Bukowskin tyyliin, Sistersin veljekset  oli lännentarina ja nyt tämä uusin jäljittelee lähinnä veijaritarinoita. deWittille ei siis näytä riittävän se, että hän kehittelisi uuden juonen, miljöön ja henkilöt, vaan tarinan vaihtuessa hän haluaa aina ottaa haltuun myös uuden tyylilajin.  deWittiä ei voi kuitenkaan missään tapauksessa moittia imitaattoriksi. Romaaneissa on aina jokin ...

DeWitt, Patrick : Sistersin veljekset The Sisters brothers, suom. Tero Valkonen Siltala, 2012, 348 s. Olenkohan mahtanut koskaan ennen lukea lännentarinaa! Lapsena oli juhlaa jos telkkarista joku viikonloppu tuli länkkäri lännenmiehineen ja inkkareineen, mutta 70-luvun alkuun mennessä olin jo menettänyt kaiken mielenkiinnon kyseiseen genreen. Sitäkin hauskemmalta tuntui nyt lukea deWittin veljestarinaa. Siinä on mukana kaikki tutut elementit ja lisänä vielä ovela humoristinen kierre. Sistersin tappajaveljekset ovat keikalla. Heidän on määrä päästää päiviltä kullankaivaja Herman Kermit Warm, kunhan ensin kiristävät tämän paljastamaan salaisuutensa, kemiallisen kaavan joka saa kullan melkein hyppäämään joesta huuhtojan vaskooliin.  Matka kulkee Oregonista Sacramentoon ja sen varrella veljekset ryyppäävät, käyvät naisissa ja raivaavat tieltä vastustajia. Tarinaa kertoo Eli, harvinaisen hempeämielinen ja pohdiskeleva lännenmies. Itseasiassa Eli ei oikeastaan olisi koskaan...

Ablutions : notes for a novel ; suomentanut Tero Valkonen ISBN  978-952-234-029-0 Siltala, 2010, 177 s. Kirjan alku säväyttää; aivan kuin valot himmenisivät ja vanha särisevä projektori alkaisi näyttää mustavalkoista filmiä 50-luvulta. Kuva tarkentuu rähjäiseen baariin Hollywoodin laitakaupungilla ja kertoja aloittaa väsyneen selostuksen Tom Waitsin äänellä... Vahva tunnelma syntyy erikoisesta kerrontatyylistä, tarina alkaa keriytyä auki sinä-muodossa: " Katselet omalta paikaltasi sivuhuoneen sisäänkäynnin vierestä, miten kanta-asiakkaat katselevat itseään baaritiskin takaisesta peilistä. He sukivat sulkiaan, nokkivat toisiaan, ovat tyytyväisiä kuvajaisiinsa - mutta mitä he mahtavatkaan nähdä varjoisissa profiileissaan? Mietit oikein tosissasi, minkälaista heidän elämänsä on ollut ennen tänne muuttoa? Niin oudolta kuin se tuntuukin, heidän on täytynyt olla jonkin muun hollywoodilaisbaarin kanta-asiakkaita, mutta he ovat vaihtaneet paikkaa tai heitä on pyydetty vaihtamaan,...