Kirjamuistikirja

Kuinka monta mekkoa saa tehdä samalla kaavalla? Minulla alkaa olla jo aika monta tunikaa ja hellemekkoa tästä Lotta Jansdotterin ompelukirjasta. Housujakin on jo kahdet, mutta innostus ei osoita minkäänlaisia laantumisen merkkejä. Tämä opas on minulle aivan täydellinen, ohjeet ovat helppoja ymmärtää ja mallit juuri sellaisia selkeitä ja minimalistisia joista pidän. Ei mitään kruusauksia tai kiristyksia, vaan suorat linjat, väljyyttä sen verran kuin liikkumiseen tarvitaan, ei turhia nappeja tai vetoketjuja. Aivan ihania vaatteita, ja kun kangaskaupasta löytyy toinen toistaan herkullisempia kuoseja, aion tässä syksyn kuluessa yksinkertaisesti vain siirtyä paksumpiin kankaisiin ja jatkaa muuten aivan samoilla linjoilla. Kirjassa on paljon inspiroivia kuvia. Jansdotter käyttää malleina omia sukulaisiaan ja ystäviään, kaiken kokoisia ja ikäisiä naisia. Mallien esittely etenee tarinana, kirjan selailu on viihdyttävää vaikkei ompelu kiinnostaisikaan. Silti mallit ja ohjeet on helppo ...

Kirjoittaminen on nykyisin suosittu harrastus, päätellen siitä kuinka paljon erilaisia luovan kirjoittamisen oppaita julkaistaan. Niitä on mukava lueskella, mutta aika usein minulta jäävät niissä ehdotetut harjoitukset tekemättä. Aikeita kyllä on, mutta jotenkin se tekeminen silti unohtuu ja sitä huomaa kirjoittelevansa vaan niitä näitä, tai niitä samoja mitä ennenkin. John Gillardin Luovan kirjoittajan työkirja on jotenkin jäntevämmän oloinen kuin tavanomaiset kirjoitusoppaat. Se jakautuu pariinkymmeneen osaan, joilla kullakin on oma kirjailijansa harjoittelijalle esikuvaksi. Kappaleet alkavat parisivuisella kirjailijaesittelyllä, joissa on mukana lyhyet elämäkertatiedot, pienet esittelyt pääteoksista ja kevyttä analyysia kirjailijan tyylistä. Kutakin kirjailijaesittelyä seuraa kolme harjoitusta, jotka on suunniteltu niin, että harjoittelija pääsee hyödyntämään juuri oppimiaan tyyliseikkoja. Aika innostavaa! Esittelyt alkavat Virginia Woolfista ja etenevät mm. Kafkan , Hem...

Torsti Lehtisen Sanojen avaruus ei ole mikään käytännön opas kirjoittamiseen, mutta teos on tavattoman hyödyllinen mietintä- ja keskustelukaveri jokaiselle, joka mielii selvitellä itselleen luovan kirjoittamisen mysteerejä. Mikä tekee tekstistä hyvää, kuinka syntyy mielenkiintoinen tarina? Millainen runo puhuttelee? Teos on julkaistu ensimmäisen kerran jo vuonna 2000, ja nyt siitä on tullut kolmas painos. Arktisen Banaanin laitos on tavattoman kaunis ja käteen sopiva, ihan oiva lahjakirjakin siis, ainakin niille parille pöytälaatikkokirjailijaille, jotka löytynevät jokaisen tuttavapiiristä. Teos jakautuu kuuteen lukuun, joissa kussakin on useita alaotsakkeita. Aihealueesta toiseen siirrytään rivakasti, mutta koko kirjan läpäisee pohtiva ja filosofinen ote. Lehtinen antaa vain hyvin vähän suoranaisia ohjeita, mutta ajattelemisen aihetta hän sen sijaan antaa paljon. Ensimmäinen luku on nimeltää Epäily ja epätoivo. Epäily ja ihmettely ovat luovuuden lähteitä, epätoivo taas ...