Kirjamuistikirja

Kettu, Katja: Yöperhonen WSOY, 2015, 325 s. Yöperhonen on Kätilön sisarteos, vai olisiko peräti äiti, sillä muistan Katja Ketun Rockradion Lauantain kuokkavieraana kertoneen, että nyt ilmestyneen romaanin materiaalia on ollut olemassa jo ennen Kätilöä. Kätilön aiheet vain nappasivat kirjailijan huomion tuolloin, paisuivat ja vaativat tulla kirjoitetuksi omaksi romaanikseen heti. Hyvä niin, sillä muuten olisi tähän jo nyt yltäkylläiseen romaaniin tullut aiheita liikaa, ja Kätilön hieno tarina ehkä hukunut kaikkeen siihen paljouteen. Yöperhosen tapahtumat sijoittuvat Suomen Lappiin Petsamoon, Venäjälle Komin ikiroudan hiilikentille ja etelämmäs, Volgan mutkaan suomalaisten uskottuun alkukotiin. Aikajana ulottuu 1930-luvulta nykypäivään. Romaanin rakenne perustuu siihen, kuinka eri aikatasojen kertomukset vähä vähältä punoutuvat toisiinsa. Kaikki alkaa siitä kun 15-vuotias Irga on riidellyt isänsä kanssa ja päättää karata kotoa. Minä olen Valkoisen Jumalan tytär ja minua et...

Koskinen, Juha-Pekka: Ystäväni Rasputin : romaani WSOY, 2013, 355 s. Grigori Rasputinin asema Venäjän tsaariperheen neuvonantajana ja luottoparantajana vallankumouksen aattona on mielikuvitusta kiihottava aihe. Siis oliko Rasputin pyhä henkiparantaja vai ahne rietastelija? Koskisen romaani ei vahvista kumpaakaan huhua, vaan luo hullusta munkista vielä kolmannen, aikaisempaa hieman inhimillisemmän kuvan. Karismaattinen verenseisauttaja ja taitava poliittinen vehkeilijä näyttäytyy romaanissa myös viinaanmenevänä höperehtivänä ukkona, joka ei erota ystävää vihollisesta. Lähelle henkilöä ja hänen kohtaloaan päästään nuoren Vasilin avulla. Vasili on köyhä poika, jonka Rasputin nappaa oppipojakseen pyhiinvallusmatkan varrelta. Poika seuraa oppi-isäänsä joka paikkaan; Jerusalemista Pokrovskojeen, Tsarskoje Selosta Pietariin ja Pyhän kolminaisuuden kirkon kautta syrjäkatujen saunoihin. Ja näistä kaikista Vasili kertoo. Lukijan lisäksi tapahtumista on kiinnostunut myös Anna Vy...

Mehr, Marissa: Veristen varjojen ooppera Päällys Martti Ruokonen WSOY, 2013, 285 s. "Jousisoitinten varovainen kuiskinta virisi ilmassa. Jokaisen nuotin erotti toisistaan, viulu toisensa jälkeen piirsi kuvaansa keltaiseen sateeseen. Lehtiä oli hetki hetkeltä enemmän, Julietten oli vaikea nähdä ympäristöään. Lehdet vilisivät silmissä, täyttivät näkökentän. Hän tunsi hipaisun ja kääntyi, muttei nähnyt ketään. Ei, vaikka oli tuntenut sen selkeästi. Kosketuksen. Ääriviivat sumenivat ja menettivät merkityksensä. Hän hengitti syvään ympäristön lahoa tuoksua. Viulut, altot ja sellot virittyivät viimeiseen sointuun. Kielet jännittyivät ja maisema värjäytyi kullanruskeaksi. Maailma oli väriä." Marissa Mehrin esikoisteos on hurja ja voimakas romaani. Se vie lukijan syvälle intohimojen puristukseen, aivan kuten oopperakin. Oopperaan sentimentaalisuus tuntuu kuuluvan mukaan itsestään selvästi, kirjallisessa muodossa moisesta melodraamasta saattaisi helposti tulla noloa. Täss...