Kirjamuistikirja

Kesälukumaratonin ensimmäinen osa on alkanut! Itse valitsin aloitushetkeksi keskiyön, mutta uuvahdin nolosti jo ensimmäisen 50 sivun jälkeen. Ja sitten nukuin kuten lomalaisen kuuluu, täydet 10 tuntia, pitkälle aamupäivään siis. Mutta nyt on lukeminen vauhdissa. Muiden maratoonarien edistymistä voi seurata kätevästi Kirsin kirjanurkan kautta. Siellä on lista mukaan ilmoittautuneista blogeista ja muutakin tietoa tempauksesta. Minä aloitin komeasti myyteistä. Ragnarök : jumalten tuho / Byatt, A. S Ragnarok, suom. Titia Schuurman Tammi, 2013, 163 s. S. 136- 148: Ajatuksia myyteistä. "Hän kertoi suunnittelevansa rantaviivan kartoittamista. Ei suurina, säännöllisinä puolikaarina, joita jumalat ja ihmiset voisivat piirtää tehdäkseen tästä lahdesta sataman lohikäärmelaivoille. Vaan pienenä, kivi kiveltä, puro purolta, niemeke niemekkeeltä, yhtä pienenä kuin hänen sormensa, pienenä kuin sormenkynsi. Siitä tulisi kartta hietakirpuille ja tuulenkaloille, silla kaikki on yh...

Nauravia naisia : 30 kertomusta keskeltä elämää WSOY, cop. 2011, 4 CD-äänilevyä, (3 h 50 min) Äänikirjassa on pieniä tarinoita Sinikka Nopolalta, Tuuve Arolta, Taina Latvalalta, Maritta Lintuselta, Anja Erämajalta, Tuula-Liina Varikselta, Sari Mikkoselta, Outi Alanteelta ja Miina Supiselta.  Lukijat ovat Anja Erämaja, Seela Sella, Sanna Stellan, Maija-Liisa Ström ja Martti Suosalo. Sinikka Nopolan juttuja on mukana lukumäärällisesti eniten. Suurin osa niistä on hyvinkin lyhyitä, tiiviitä tunnelmia, melkein tokaisuja. Rakastan tampereen murretta ja Nopolan muka sinisilmäisiä oivalluksia, niiden nopeita käänteitä, yllätyksiä ja salaviisauksia. Silti äänikirjan toimittaja on mielestäni tehnyt viisaasti kun on jakanut Nopolat kolmeen lyhyempään pätkään, ne ovat parhaimmillaan vähän kerrallaan nautittuina. Lukijana on tietenkin Seela Sella, parempaa tulkkia näille jutuille tuskin löytyisikään. Äänikirjan nimi lupaa huumoria ja useimmat tarinoista ovatkin hauskoja. Olen...

Apatosauruksen maa : tarinoita / Miina Supinen WSOY, 2010, 173 s. Supisen teksti kulkee kuin hullun kuskin auto. Suoralla tiellä mennään ihan rauhallisesti vaan, ja pysytellään lisäksi turvallisesti penkereen puolella. Mutta kun mutka lähestyy, silloin otetaan äkkiä haltuun koko kaista ja painetaan kaasu pohjaan! Vai olinko se minä, jonka oli aina ahneesti kiihdytettävä lukunopeutta kun kerronta alkoi luvata käännähtämistä absurdin puolelle? "Olette kai joskus sulkeneet silmänne aurinkoisena päivänä ja nähneet punaista silmäluomienne läpi? Ja varmaankin olette joskus laittaneet sormenne taskulampun lasin päälle ja nähneet sormen hehkuvan punaisena. Voitte myös, jos olette varovaisia, laittaa palavan tulitikun suuhunne, sulkea huulenne ja katsoa peilistä itseänne. Ennen kuin tulitikku sammuu, näette poskienne läpi ihanaa kajoa. Näistä esimerkeistä voi päätellä, että ihmisen ihosta ja laajemminkin kudoksista saa erittäin herkkiä ja kauniita ...