Apatosauruksen maa
WSOY, 2010, 173 s.
Supisen teksti kulkee kuin hullun kuskin auto. Suoralla tiellä mennään ihan rauhallisesti vaan, ja pysytellään lisäksi turvallisesti penkereen puolella. Mutta kun mutka lähestyy, silloin otetaan äkkiä haltuun koko kaista ja painetaan kaasu pohjaan! Vai olinko se minä, jonka oli aina ahneesti kiihdytettävä lukunopeutta kun kerronta alkoi luvata käännähtämistä absurdin puolelle?
"Olette kai joskus sulkeneet silmänne aurinkoisena päivänä ja nähneet punaista silmäluomienne läpi? Ja varmaankin olette joskus laittaneet sormenne taskulampun lasin päälle ja nähneet sormen hehkuvan punaisena. Voitte myös, jos olette varovaisia, laittaa palavan tulitikun suuhunne, sulkea huulenne ja katsoa peilistä itseänne. Ennen kuin tulitikku sammuu, näette poskienne läpi ihanaa kajoa.Novellit ovat lyhyitä, niitä mahtuu pieneen kirjaan yli 20. Aihepiirit ovat arkisia, tuulipukukansan nuorempi ikäpolvi siellä pinnistelee kotona ja töissä, vauvoineen ja vaareineen.
Näistä esimerkeistä voi päätellä, että ihmisen ihosta ja laajemminkin kudoksista saa erittäin herkkiä ja kauniita lampunvarjostimia..."
Lähtötilanteet ovat usein mitä tavanomaisimpia. Kertoja aloittaa korrektin kaavamaisesti, kuin vanha kansakoulunopettaja. Seuraa pientä kaartelua, jonka aikana voi jo aavistella, että kaikki ei olekaan ihan niin kuin pitäisi. Ja sitten juttu repeää johonkin hulvattomaan, joskus ällöttäväänkin, mutta yleensä melkoisen riemuisaan yllätykseen. Samalla kun lukija hekottelee melkein hengettömänä, häntä saattaa puristaa vähän sydämestä. Tarinoiden taustalla nimittäin lymyää aina jotain, joka on samanaikaisesti vähän surullista ja hirvittävän totta.
Upea, osuva kuvaus tästä kirjasta :-)
VastaaPoistaPidin kovasti Supisen esikoisesta Liha tottelee kuria ja kuvailusi perusteella Apatosauruksen maa on sukua edeltäjälleen. Aion lukea tämän jossain välissä.
VastaaPoistaTämäKIN on siellä loputtomalla luettavien listalla. Hienosti muotoiltu tuo loppukappale :)
VastaaPoistaPidin kovasti molemmista näistä Supisen kirjoista. Luin ne ihan vähän aikaa sitten, joten tuoreena on muistissa tämä kielellinen ilottelu ja ronski maailma. Loppuun kirjoittama ajatuksesi kuvastaa hyvin omaakin lukukokemustani: "Tarinoiden taustalla nimittäin lymyää aina jotain, joka on samanaikaisesti vähän surullista ja hirvittävän totta. "
VastaaPoistaSuosittelen lämpimästi! Aloitin eilen Nenäpäivää, se vaikuttaa nyt ihan pliisulta tämän jälkeen. Toivottavasti se on vain alkukankeutta, mutta vähän pelottaa ettei sen huumori iske yhtä terävästi kuin Supisen.
VastaaPoistaKuulostipa kiinnostavalta! En edes ole pitkään aikaan lukenut novelleja. Ehkä tämä sitten, välipalaksi. Kiitos Erja!
VastaaPoistaTykkäsin Supisen esikoisesta, joten pitänee lisätä tämäkin lukulistalle.
VastaaPoistaMinäkin pidin kovasti tuosta Liha tottelee kuria -kirjasta. Tämäkin on siis pistettävä Pitäisi lukea -listalle (jolla on tosin jo mahdottomasti kirjoja ja minulla liian vähän aikaa).
VastaaPoista