Kirjamuistikirja

Ranskalainen ystävä / Tommi Melender WSOY, 2009, 237 s. Ensimmäisen luvun luettuani olin vihainen. Minulle oli tarjoiltu  uutuuskirjan avauksena myöhäisillan tv-dekkareista aivan turhan tuttu  tarina siitä, kuinka naisia myydään konteittain maasta toiseen, pahoinpidellään, raiskataan ja häpäistään. Perustelut aloitukseen saisivat tarinan edetessä luvan olla tosi hyvät, ajattelin. En tiedä sainko ainakaan aivan kattavia perusteluja, mutta sen verran paljon ajattelemisen aihetta kuitenkin, että suuttumus vähitellen laski. Joel Raento haluaisi olla näytelmäkirjailija mutta menestyy mediakonsulttina. Sanavalmista ja sopivasti provosoivaa  julkkisluennoitsijaa pyydetään puhumaan sinne sun tänne ja meno on yhtä lentoa. Eräänä aivan tavallisena päivänä, Valtakunnallisilla mediapäivillä, kupla puhkeaa.  Raento näkee yleisönsä idioottimaisena hyeenalaumana. Omat ajatukset tuntuvat kuluneilta ja mitättömiltä, itsetunto muuttuu itseinhoksi. Loppuunpalamisen merkkinä ...

Kuka nauttii eniten : esseitä / Tommi Melender Savukeidas, 2010, 206 s. Nyt on niin kaunis kansi, että on pakko laittaa oikein iso kuva. Oikeasti, olen aina rakastanut ranskalaisten romaanien kansia, erityisesti Grassetin ja Flammarionin haaleankeltaisia pahveja. Niitä, joissa on vain oleellinen; kirjan ja kirjailijan nimi. Melender on niin hyvä kirjoittaja, että luin kirjan melkein kokonaan vaikka ensimmäinen ja pisin essee käsittelee jääkiekkoa. En millään jaksa kiinnostua muistelemaan Suomen menestystä ja tappioita maailman kiekkokaukaloissa, mutta voittamisen ja häviämisen, pelaamaan pääsyn ja vilttiketjuun jäämisen psykologian pohdinta kantoi melkein esseen loppuun. Muissa esseissä aiheena on melko tiukasti kirjallisuus. Melender kertoo itselleen tärkeistä kirjoista niin innostavasti, että omalle "pakko lukea" -listalle tuli monta uutta teosta. Aion vakaasti vihdoin tutustua jopa Houellebecqiin, vaikka vähän vielä pelkäänkin, että tuloksena o...