Kirjamuistikirja

. Tarina alkaa sukutaulusta ja siitä, kuinka Höbackan suku todistettavasti mainitaan jo vanhassa testamentissa. Ja siitä se sitten jatkuu ilman sen kummempaa päätä tai häntää yli kolmesataa sivua. Aikajana venyy nykypäivään asti ja sillä liikutaan suvereenisti sinne tänne ja lisäksi edestakaisin. Poliittiset aatteet ja herätysliike antavat taustaa kerronnalle. Miljöötä hallitsee Keski-Pohjanmaa, Peltoniemen kotiseutu, mutta Helsinkiin ja Leningradiinkin matkataan. Keskeisin tapahtumapaikka on kuitenkin Kokkolan Citymarket, johon kuuden ällän ylioppilas Jaako Heinämäki on hakeutunut töihin suurin odotuksin. "Juuri tänä aamuna osastopäällikön jokseenkin kanttinen pää näytti tavallistakin neliskulmaisemmalta ja Jaako ilmoitti heti lähtevänsä kahville. Hän istuu pimeässä vessassa Citymarketin varastossa ja voitelee peräpukamiaan. Se on ainoa paikka koko tabernaakkelissa, jossa kesä-, ilta- ja viikonlopputyöläinen saattaa edes hetken ajan nauttia yksinäisyyden ooppiumista. Ke...

Moran, Caitlin: Näin minusta tuli tyttö How to build a girl, suom. Sari Luhtanen Schildts & Söderströms, 2015, 360 s. Tuijata -blogissa haastetaan naistenviikon kunniaksi lukemaan kirjoja naisaiheisesti. Valitsin kirjakseni Caitlin Moranin romaanin Näin minusta tuli tyttö . Sitä on luettu blogeissa paljon jo aikaisemminkin, ja tänään ilmestyy samanaikaisesti vielä muutama uusi bloggaus joihin pääsee kätevästi tuon yllämainitun blogin kautta. Romaanissa tyttöä itsestään kasaa Johanna Morrigan, 90-luvun alussa 14-vuotias pyöreäposkinen runotyttö Wolverhamptonista. Johanna voittaa paikallistv:n kirjoituskilpailun ja pääsee esiintymään iltapäiväohjelmaan. Tilaisuus päästä esille tuntuu mahtavalta ja Johanna innostuu vähän liikaa. Tuloksena on fiasko jonka jälkeen tyttö tuskin kehtaa näyttää naamaansa kotitienoilla. Aikansa kärvisteltyään hän päättää muuttaa kaiken. Johanna on mennyttä, alkaa Dolly Wilden aika. Dolly Wilde pukeutuu mustiin, polttaa tupakkaa ketjussa ja naukk...

Tiuraniemi, Siina: Kukkia Birgitalle Minerva, 2013, 256 s. Siina Tiuraniemen romaanin puitteet ovat ankeat, keskeisistä henkilöistä toinen on lievästi syrjäytynyt opiskelijanplanttu, toinen taas tylsistynyt vanhainkodin asukki. Kummallakaan ei ole juurikaan ystäviä mutta ongelmia sen sijaan on kosolti, niin rahan, alkoholin kuin kanssaihmistenkin kanssa tulee jatkuvasti vaikeuksia. Ja uskokaa tai älkää, tästä asetelmasta ponnistaa aivan hervottoman hauska tarina! Juonikin mutkittelee hupaisasti, mutta parasta kirjassa on Tiuraniemen kirjoitustyyli. Kirjan takakannessa hänen huumoriaan luonnehditaan osuvasti salaviisaaksi. Tarinointi on kepeää, mutta aivan kuin huomaamattaan kertoja tulee lausuneeksi melkoisen suorasukaisia totuuksia päin lukijan naamaa. Ihan noin vain vilpittömästi, kuten tässäkin, kun Miska ensimmäisen kerran, äitinsä käskystä, tulee katsomaan Birgitta-tätiään hoitokotiin: " - Miksi sinä tänne tulit? Teki mieli vastata, että sitä minä itsekin ihmettele...

Pystynen, Tiina : Jos ei lintu laula sinulle, laula sinä linnulle WSOY, 2013, 89 s. : kuv. Tiina Pystynen on aina osannut laittaa ihanasti kampoihin vallitseville käsityksille naiseudesta, parisuhteesta, rakkaudesta ja monesta muutakin asiasta. Nyt lisämausteena naisen elämään on tullut vanheneminen. Ja kun Pystysen tapana on yleensäkin ollut vetää aihe auki pohjamutia myöten, päästään tässäkin heti siihen itseensä, kuolemanpelkoon.   Morituri te salutant! "Terveydenhoitaja kysyi ikääni. Muistelin, että se saattaisi olla 48.    Niinkö nuori?    Ei se täsmännyt. 53, ehdotin, mutta sekään ei pitänyt paikkaansa.   Onneksi muistin, että olen syntynyt vuonna -55. Laskekoon siitä!   Miten ihmeessä sitä ikänsä pystyisi muistamaan kun se joka vuosi vaihtuu?" Lainauksista saa vain kalpean aavistuksen siitä, miltä juttu kirjasta luettuna tuntuu. Tästä puuttuvat sekä kuvat että Pystysen fontti, Pikkutintti Bold, jonka vaikutus juttujen sävyyn j...

Kesälukumaratonin ensimmäinen osa on alkanut! Itse valitsin aloitushetkeksi keskiyön, mutta uuvahdin nolosti jo ensimmäisen 50 sivun jälkeen. Ja sitten nukuin kuten lomalaisen kuuluu, täydet 10 tuntia, pitkälle aamupäivään siis. Mutta nyt on lukeminen vauhdissa. Muiden maratoonarien edistymistä voi seurata kätevästi Kirsin kirjanurkan kautta. Siellä on lista mukaan ilmoittautuneista blogeista ja muutakin tietoa tempauksesta. Minä aloitin komeasti myyteistä. Ragnarök : jumalten tuho / Byatt, A. S Ragnarok, suom. Titia Schuurman Tammi, 2013, 163 s. S. 136- 148: Ajatuksia myyteistä. "Hän kertoi suunnittelevansa rantaviivan kartoittamista. Ei suurina, säännöllisinä puolikaarina, joita jumalat ja ihmiset voisivat piirtää tehdäkseen tästä lahdesta sataman lohikäärmelaivoille. Vaan pienenä, kivi kiveltä, puro purolta, niemeke niemekkeeltä, yhtä pienenä kuin hänen sormensa, pienenä kuin sormenkynsi. Siitä tulisi kartta hietakirpuille ja tuulenkaloille, silla kaikki on yh...

Karila, Juhani: Gorilla Otava, 2013, 140 s. Juhani Karila palkittiin J.H. Erkon kirjoituskilpailussa vuonna 2010 ja häneen tuolloin kohdistetut odotukset lunastetaan nyt. Esikoisteos, Gorilla , on 12 novellin kokoelma. Se on omaperäinen ja vauhdikas, pinnalta hauska ja pinnan alta monenlaisiin tulkintoihin usuttava teos. Itseasiassa Karilan nimi ei ollut painunut mieleeni, mutta jostakin luin novellista, jonka nimi on Kun kana tappaa , ja mielenkiinto heräsi. Oli pakko saada tietää mitä noin nyrjähtäneen otsikon taakse kätkeytyy. Ja sain mitä odotinkin, nimittäin yllätyksen. Tai oikeastaan montakin yllätystä, Karilan teksti on niitä täynnä, se melkeinpä rakentuu niiden varaan. Rakastin nuorena suuresti julkaisua nimeltä Pahkasika. Vaikka tyyli nyt ei aivan sama olekaan, tätä lukiessani koin samanlaista riemua kuin muistan tuolloin 70-80-lukujen taitteessa Pahkiksen hillittömän hauskoja juttuja lukiessa kokeneeni. Avausnovelli Pallenkallo on yksi kokoelman helmistä. Lukija ...

DeWitt, Patrick : Sistersin veljekset The Sisters brothers, suom. Tero Valkonen Siltala, 2012, 348 s. Olenkohan mahtanut koskaan ennen lukea lännentarinaa! Lapsena oli juhlaa jos telkkarista joku viikonloppu tuli länkkäri lännenmiehineen ja inkkareineen, mutta 70-luvun alkuun mennessä olin jo menettänyt kaiken mielenkiinnon kyseiseen genreen. Sitäkin hauskemmalta tuntui nyt lukea deWittin veljestarinaa. Siinä on mukana kaikki tutut elementit ja lisänä vielä ovela humoristinen kierre. Sistersin tappajaveljekset ovat keikalla. Heidän on määrä päästää päiviltä kullankaivaja Herman Kermit Warm, kunhan ensin kiristävät tämän paljastamaan salaisuutensa, kemiallisen kaavan joka saa kullan melkein hyppäämään joesta huuhtojan vaskooliin.  Matka kulkee Oregonista Sacramentoon ja sen varrella veljekset ryyppäävät, käyvät naisissa ja raivaavat tieltä vastustajia. Tarinaa kertoo Eli, harvinaisen hempeämielinen ja pohdiskeleva lännenmies. Itseasiassa Eli ei oikeastaan olisi koskaan...

Melominen / Antti Leikas Siltala, 2011, 190 s. Antti Leikkaan vuolaassa tekstivirrassa meloo Arto Jaakkola, pienen myyntifirman yhteyspäällikkö ja viisilapsisen perheen isä, jonka elämää eniten määrittänee univelka. Toimistolla hän osallistuu turhanpäiväisiin palavereihin muiden pikkupäälliköiden kanssa, juttelee hassuja ja ajattelee vielä hassumpia, kotona taas suorittaa uskomattomia urotekoja lasten- ja taloudenhoidon saralla. Suomalainen työelämä ja suurperheen arki ovat molemmat aiheita joissa rittää ammennettavaa varmasti vielä pitkään. Leikaksen Melominen tekee näihin vain pienen sohaisun, tosin hyvinkin hauskan sellaisen. Lukiessa olin hieman kyllästyä luettelomaisuuteen ja jatkuvaan näennäisesti merkityksettöminen pikkuseikkojen havainnoimiseen. Lukukokemuksestani muodostui jollain lailla hätäinen, tuntui kuin olisin kuunnellut asiastaan jatkuvasti eksyvää puhujaa ja odottanut vain hetkeä, jolloin päästään asiaan.  Samalla taisin koko ajan olett...

Mieses Karma ; suomentanut Tiina Hakala Bazar, 2011, 280 s. Kiinnostun harvoin hauskoiksi mainostetuista kirjoista, mutta Huono karma kiinnitti huomion. Sen elämäniloisen keltainen kansi houkutteli ja onhan aihekin aika poikkeuksellinen, jälleensyntymä! Ja kyllähän kirjan luki ihan mielellään, villi juoni koukutti hyvin ja huvittavia sattumuksia riitti. Tarina etenee paljolti dialogin varassa ja meno on koko ajan luontevaa ja vaivatonta, mukavan arkipäiväistä ja maanläheistä. Mutta jotain vaivaannuttavaakin tässä kirjassa oli. Hienoisen ärsyyntymisen syyt jäävät itsellenikin vähän hämäriksi, mutta jotenkin se liittyy kirjan asenteisiin. Sanoma on vähintään vinoutunut tai peräti epärehellinen, kun toisaalta päähekilön vip-elämän pinnallisuudelle nauretaan, mutta toisaalta samaista elämäntyyliä kuitenkin pidetään kaikenlaisen kilvoittelun arvoisena ja ihmillisen elämän huippuna. Moraalitonta, sanon minä! Vai oliko tämä just sitä huumoria? No, joka tapauksessa tarinan keskiössä ...

Jono / Heidi Jaatinen Gummerus, 2011,217 s. Tarinan idea on upean hulvaton. Eräänä iltana kirjastonhoitaja Aina Kuluntalahti, villiinnyttyään ensin taiteilijapuolisonsa Aarnin udmurttilaisen jouhikon soitosta ja tultuaan sitten vielä täydellisesti tyydytetyksi, autuaana lausahtaa ; "Tänä kesänä minä annan kaikille, jotka tulevat pyytäneeksi". Tieto leviää kuin telepatian voimin ja pariskunnan portille alkaa kerääntyä miehiä jonoksi asti. Odotukset olivat korkealla kun olin tällaisesta alkuasetelmasta lukenut kirjan takakannesta, mutta niin sitten kuitenkin kävi, että kirjan paras idea olikin jo siinä! Miesjoukon alkaessa järjestäytyä elämään leirissään Ainan pihalla tapahtuu kyllä paljonkin kaikkea huvittavaa, mutta alun lennokkuuteen ei tarina enää yllä. Luin kirjailijan haastattelusta, että kyseessä on farssi nykyelämän yliseksualisoitumisesta. Se oli hyvä, että luin. Olin nimittäin siinä vaiheessa lukenut kirjaa suurinpiirtein puoleenväliin ja aika pihalla siitä m...

Kerjäläinen ja jänis / Tuomas Kyrö Siltala, 2011, 327 s. Voi kun tunnen suurta kiusausta olla tylsä ja sanoa, että tässäpä kirja joka on ihan kiva . Samalla tunnen syyllisyyttä; kirjahan on eheäksi rakennettu, oivalla juonella varustettu, hyvällä kielellä kirjoitettu, ajankohtainen ja hauska. Muutamaa tarkkanäköistä pistoa lukuunottamatta teksti vain pääsi valumaan läpi pään suurempia jälkiä jättämättä, ei ärsyttänyt eikä ihastuttanut sen kummemmin. Arvostan Kyrön rohkeutta aiheen valinnassa. Onhan Kerjäläinen ja jänis päivitetty versio Arto Paasilinnan Jäniksen vuodesta, jota useimmat sekä kirjana että elokuvana ainakin täällä kotomaassa kiivaasti rakastavat. Tällaisiin kansallisaarteisiin kajoaminen on riskialtista, mutta mielestäni Kyrö onnistuu tyylikkäästi. Tarina on vastaansanomattomasti Vatanescun oma. Tämän lisäksi kirjalliselle esikuvalle annetaan tekstissä kunniaa niin selkeästi, ettei varmaan yhdellekään lukijalle ole noussut mieleen syyttää Kyröä plagioinnista. ...

Huorasatu / Laura Gustafsson Into, 2011, 294 s. No jopas on reipasta tekstiä ja mikä vauhti, huhhuh! Liki kolmesataa sivua kyseenalaistamista, pissispuhetta ja sorrettujen puolustamista, siis mitä tämä oikein on? En minä tiedä ihan tarkkaan, mutta tunnelma on vähän sama kuin silloin, kun 15-vuotiaina asetuimme parhaan kaverin Katariinan kanssa Säästöpankin ikkunalaudalle arvostellaksemme kovaan ääneen ohikulkevien miesten takapuolia. Oli se meistäkin tyhmää, mutta kyllästytti ja oli sellainen tunne, että meillä on oikeus, ellei jopa ihan velvollisuus, antaa vähän takaisin! Huorasadussa on huima määrä henkilöitä. Tarujen jumalat Afroditesta Penelopeen seikkailevat yhdessä tavallisten Millojen ja Kallojen kanssa, miljöö vaihtelee Helvetin esikartanoista Taka-Töölöön. Juonta on ihan turha yrittääkään kovin tarkasti selostaa, mutta suurinpiirtein niin se menee, että ensin Milla ja Kalla päättävät tienata huoraamalla paljon rahaa. Sitten he kuitenkin päätyvätkin pelastusretkille M...

Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt / Nina Hemmingsson Jag är din flickvän nu ; suomentanut Saara Pääkkönen, tekstannut Mika Lietzén WSOY, cop. 2011, 126 s. Hätkähdyttävän hieno sarjakuvakirja! Huumori on niin mustaa ja tylppää että harvoin tapaa. Ahmin albumin kerralla ja se oli melkein liikaa, alussa tirskuin hilpeänä mutta loppupuolella meinasi jo henki loppua ja ahdistus päästä turhan liki. Hemmingssonin kuvat ovat pysäyttäviä, kömpelöt tyhjäsilmäiset hahmot tuijottavat lukijaa niin vaativina ja tosissaan, että niitä on pakko kuunnella. Eikä tekstikään päästä yhtään helpommalla, se iskee estoitta aina juuri heikoimpaan kohtaan, siihen, jonka ehkä mieluummin piilottaisi. Tarinoiden pituus vaihtelee yhden ruudun oivalluksista muutaman kymmenen sivun novelleihin, piirrostyyli säilyy paria poikkeusta lukuunottamatta samantyylisenä. Mustavalkoiset kuvat on vedetty ronskilla viivalla, värikuvissa on käytetty enemmän sävyjä ja rasterointeja. Melkein Hemmingssonin tyylitunnusmerk...

Jupu : baarien nainen / Johanna Tolonen  Sammakko, 2009, 94 s. Baarien nainen on kolmekymppinen jalat maassa elelevä typykkä. Nuoruus on mukavasti pitkittynyt sinkkuillessa, aika kuluu tyttökavereiden kanssa baareissa ja eksentristen sukulaisten luona näiden aivoituksia  ihmetellessä. Jupun jutut ovat samanaikaisesti kepeitä ja ihmeen tosia. Osa stripeistä on melko arkipäiväisiä, mutta toteamuksiltaan silti toimivia. Ja on joukossa myös aivan upeita oivalluksia sekä ihanan nolostuttavia paljastuksia naisen elämästä. Ei näytä olevan  baarielämä muuten paljon muuttunut parinkymmenen vuoden aikana, ainoastaan tyttöjen sanavalmius taitaa olla ilahduttavasti nousussa! Jupun piirrostyyli on aika yksinkertainen, lapsenomainen. En ole kauhean innostunut siitä, että naiset piirretään pikkutytöiksi, mutta täytyy myöntää, että ratkaisu sopii aika mainiosti juttujen sisältöön. Ja vaikkei Jupu mikään loistava piirtäjä olisikaan, ilmeet ja eleet hän kyllä tavoittaa hi...

Nauravia naisia : 30 kertomusta keskeltä elämää WSOY, cop. 2011, 4 CD-äänilevyä, (3 h 50 min) Äänikirjassa on pieniä tarinoita Sinikka Nopolalta, Tuuve Arolta, Taina Latvalalta, Maritta Lintuselta, Anja Erämajalta, Tuula-Liina Varikselta, Sari Mikkoselta, Outi Alanteelta ja Miina Supiselta.  Lukijat ovat Anja Erämaja, Seela Sella, Sanna Stellan, Maija-Liisa Ström ja Martti Suosalo. Sinikka Nopolan juttuja on mukana lukumäärällisesti eniten. Suurin osa niistä on hyvinkin lyhyitä, tiiviitä tunnelmia, melkein tokaisuja. Rakastan tampereen murretta ja Nopolan muka sinisilmäisiä oivalluksia, niiden nopeita käänteitä, yllätyksiä ja salaviisauksia. Silti äänikirjan toimittaja on mielestäni tehnyt viisaasti kun on jakanut Nopolat kolmeen lyhyempään pätkään, ne ovat parhaimmillaan vähän kerrallaan nautittuina. Lukijana on tietenkin Seela Sella, parempaa tulkkia näille jutuille tuskin löytyisikään. Äänikirjan nimi lupaa huumoria ja useimmat tarinoista ovatkin hauskoja. Olen...

Ajattelen sinua kuolemaasi saakka / Marianne Cedervall Svinhugg ; suomentanut Ulla Lempinen Atena, 2011, 342 s. Kirjan kaunis kansi vie tällä kertaa vähän harhaan, kyseessä ei ole mikään yltiöromanttinen kertomus kauniista unikkopellossa unelmoivasta neidosta, vaan jollain lailla aika arkityylinenkin tarina  kahdesta viisikymppisestä naisesta kostoretkellä. Arkista kirjassa on lähinnä kieli, juonen kiemuroissa sen sijaan päästään melkein maagisiin sfääreihin. Tyyliin olisi mielestäni sopinut revitellä noilla fantasia-aineksilla vähän rohkeamminkin. Lukija saa monta kertaa yllättyä aika mukavasti, mutta ihan penkiltä ei kirjailija onnistu pudottamaan kertaakaan. Loppuhuipennus on kyllä jo melkein groteski, mutta jotain samaan tapaan hulvatonta olisi saanut tapahtua aiemminkin. Tapahtumat käynnistyvät, kun Mirjam palaa kotiseudulleen Gotlantiin yhdessä ystävättärensä Hervorin kanssa. Naiset ovat hankkineet saarelta vanhan viehättävän kappelin, jota he alkavat kunnostaa asun...

Kulinaristin kuolema / Muriel Barbery Une gourmandise ; suomentanut Lotta Toivanen Gummerus, 2011, 181 s. Siilin eleganssi jäi minulta kesken. Siinä kävi hassusti; olin ihastunut sen naiivin kauniiseen kanteen ja odotin sitä käsiini kiihkeästi, ehkä vähän liiankin kiihkeästi koska pettymys oli niin musertava. Kirjan huumori ei purrut minuun. Ymmärsin kyllä, että piikikkyyden oli tarkoitus olla vain pintaa, mutta minä en päässyt siitä pinnasta läpi. Nyt jaksoin lukea koko kirjan. Myönnän, että hieman tökki; Barberyn hauskuudessa on minusta jotain häiritsevän teennäistä ja alentuvaa. Mutta tokihan nautin niistä suitsutuksista, joita kuoleva kulinaristi runsain mitoin tuhlaili kertoillessaan ruokailukokemuksistaan. Makujen sinfoniat olivat herkullista luettavaa, vaikka toisaalta ne kovin tarkat pureskelukuvaukset ja kertomukset hammasvalliin painautuvista taikinoista olisi voinut jättää vähän vähemmällekkin. Yksi parhaista maun nautinnollisuuden kuvauksista oli mielestäni tämä,...

Juliet riisuttuna / Nick Hornby   Juliet, naked ; suomentanut J. Pekka Mäkelä WSOY, 2011, 357 s. Juliet riisuttuna on kaksitahoinen romaani, ihan hienolla tavalla. Se on kepeä ja humoristinen, mutta tarinan pohjalla kulkee surumielinen, ajatuksia herättävä teema. Annie ja Duncan asuvat Goolenessissa, pienessä pohjoisessa merenrantakylässä, jota edes parinsadan kilometrin päässä Lontoossa ei moni osaa asettaa kartalle. Annie työskentelee paikallisessa museossa ja Duncan opistolla, mutta kumpikaan ei nauti työstään, into on haipunut jo aikoja sitten ja ideat vähissä. Pariskunta on kasvanut kiinni toisiinsa, mutta se ei johdu suuresta rakkaudesta. Pitkän parisuhteen takana on ennemminkin salakavala tottuminen tilanteeseen, jossa molempien elämä on juuri ja juuri siedettävää. Mutta yksi intohimo tarinassa on ja se on ylitse muiden. Duncan on ollut jo nuorena innokas musadiggari ja fanittaa vieläkin täysillä Tucker Crowea, jo parikymmentä vuotta sitten musiikkibisnek...

Nenäpäivä / Mikko Rimminen Teos, 2010, 339 s. Nenäpäivän lukeminen sujui kumman tahmeasti. Aloitin innokkaana, mutta muutaman luvun jälkeen kirja alkoi hylkiä. Kiertelin sitä kaukaa ja ilahduin tekemättömistä kotitöistä sun muista välitöntä huomiota vaativista tekosyistä, mahdollisuuksista jättää lukeminen tuonnemmaksi. Hienointa teoksessa on ylenpalttinen kielellinen iloittelu. Rimminen on virtuoosi keksimään uudissanoja ja vääntelemään lauserakenteita yllättäviin merkityksiin. Ja tämän hän tekee tyylillä. Erikoisuudet eivät koskaan mene liiallisuuksiin vaan kieli säilyy koko ajan hyvänä ja helposti ymmärrettävänä. Tässä katsellaan vanhaa sokeaa miestä; "Uskalsin katsoa sitä vähän pitempään, kun tiesin ettei se näe. Sen muuhun kuivettuneeseen olemukseen nähden aika paksut maiskauttelijanhuulet hymyilivät vaivihkaista hymyä. Kasvot olivat vuosirenkautuneet kaareville rypyille suun ympärille niin kuin keskelle naamalammikkoa olisi heitetty kivi. Dyynikkään otsan yllä...

Apatosauruksen maa : tarinoita / Miina Supinen WSOY, 2010, 173 s. Supisen teksti kulkee kuin hullun kuskin auto. Suoralla tiellä mennään ihan rauhallisesti vaan, ja pysytellään lisäksi turvallisesti penkereen puolella. Mutta kun mutka lähestyy, silloin otetaan äkkiä haltuun koko kaista ja painetaan kaasu pohjaan! Vai olinko se minä, jonka oli aina ahneesti kiihdytettävä lukunopeutta kun kerronta alkoi luvata käännähtämistä absurdin puolelle? "Olette kai joskus sulkeneet silmänne aurinkoisena päivänä ja nähneet punaista silmäluomienne läpi? Ja varmaankin olette joskus laittaneet sormenne taskulampun lasin päälle ja nähneet sormen hehkuvan punaisena. Voitte myös, jos olette varovaisia, laittaa palavan tulitikun suuhunne, sulkea huulenne ja katsoa peilistä itseänne. Ennen kuin tulitikku sammuu, näette poskienne läpi ihanaa kajoa. Näistä esimerkeistä voi päätellä, että ihmisen ihosta ja laajemminkin kudoksista saa erittäin herkkiä ja kauniita ...