Jos lintu ei laula sinulle, laula sinä linnulle / Tiina Pystynen
WSOY, 2013, 89 s. : kuv.
Tiina Pystynen on aina osannut laittaa ihanasti kampoihin vallitseville käsityksille naiseudesta, parisuhteesta, rakkaudesta ja monesta muutakin asiasta. Nyt lisämausteena naisen elämään on tullut vanheneminen. Ja kun Pystysen tapana on yleensäkin ollut vetää aihe auki pohjamutia myöten, päästään tässäkin heti siihen itseensä, kuolemanpelkoon.
Morituri te salutant!
"Terveydenhoitaja kysyi ikääni. Muistelin, että se saattaisi olla 48.
Niinkö nuori?
Ei se täsmännyt. 53, ehdotin, mutta sekään ei pitänyt paikkaansa. Onneksi muistin, että olen syntynyt vuonna -55. Laskekoon siitä!
Miten ihmeessä sitä ikänsä pystyisi muistamaan kun se joka vuosi vaihtuu?"Lainauksista saa vain kalpean aavistuksen siitä, miltä juttu kirjasta luettuna tuntuu. Tästä puuttuvat sekä kuvat että Pystysen fontti, Pikkutintti Bold, jonka vaikutus juttujen sävyyn ja painotuksiin on suuri. Kovin moni ei hätkähdä, jos tässä kysyn, että voiko siihen kuolla, mutta kun Tiina Pystynen kysyy samaa verenpunaisine, horjuvine kaunokirjaimineen, se pysäyttää varmasti.
Hätkähdyttäviä ovat myös kirjan kuvat. Ne ovan rumankauniita ja suorasukaisia, kömpelyydessään paljastavia ja hellyttäviä. Joku voisi ajatella, että Pystysen kuvat eivät kunnioita kohteitaan, mutta minusta niistä huokuu lempeys ja hyväksyntä, jokaiselle sellaisenaan. Oikein virkistävää vastapainoa naistenlehtien ja mainosten naiskuvalle!
Aiemmista kuvakirjoista tämä poikkeaa ainakin väritykseltään. Nyt väriä on enemmän, tummansinistä ja mustaa on käytetty jopa taustoina. Mistään riemunkirjavuudesta ei silti ole kyse, väripaletti on tyylikäs ja miellyttää silmääni kovasti. Kirjoitus on ehkä hitusen vallannut tilaa kuvalta. Tekstipätkät ovat pitempiä kuin ennen, mutta säilyvät silti aforisminomaisina tokaisuina, tarkasti maaliinsa osuvina heittoina.
"Naisten saunaillassa esiteltiin uutta kasvogeeliä.
En uskaltanut kokeilla. Minultahan saattaisi lähteä vaivoin hankitut rypyt!"
Erja, tässäpä olisi kirja makuuni. En tajua, miksi en tätä katalogista huomannut...
VastaaPoistaKiinostava itselle, mutta kiva antaa myös lahjaksi.
Totta, tämä on hyvä lahjaidea, voisi paketoida vaikka sellofaaniin, kun kirja on kaunis kuin koru.
PoistaTämä pitänee lukea jossain vaiheessa, kun tuota ikää alkaa vähitellen kertyä itsellekin... :-)
VastaaPoistaTässä ikääntyvät yhtä railakkaasti sekä nainen että parisuhde.
PoistaKuka se taannoin kaipailikaan tarinoita suhteesta, joka tyynesti kestää vuosikymmenet? Tässä olisi.
Olipa rohkaisevaa lukea tällainen arvostelu omasta kirjastaan! Harvoin kritiikeissä tällä tavalla huomioidaan teoksen kaikki puolet. Hienoa, että tulkintaan olivat päässeet mukaan myös teoksen muutkin elementit kuin sisältö. Myös kannet, värit ja kirjasin vievät tarinaa eteenpäin.
VastaaPoistaKirjan löytämisen vaikeus on kyllä ongelma. Kun näille mun teoksilleni ei ole oikein löytynyt selkeää paikkaa. Kirjastosta ne löytyvät milloin mistäkin hyllystä ja kirjakaupassa on sama juttu. Uskollisemmiltakin lukijoilta saattaa mennä uusi kirja huomaamatta ohi. Tällä kerralla tämä kirja löytyy sarjakuvakirjojen joukosta. Sieltä kaikki eivät osaa sitä etsiä.
Silti olen aika ylpeä tästä luokittelemisen vaikeudesta. Toivonmukaan se kertoo jotakin tavastani kertoa tarinoita.
Ilahtunein terveisin tekijä!
Hienoa jos pystyin antamaan jotain sinulle, kerrankin sitten niinkin päin!
PoistaOlen nimittäin ollut fanisi aina, tai sanotaanko, että ainakin Onnenkoukusta lähtien, se on ensimmäinen teoksistasi jonka sain käsiini ja löytyy tuolta omasta kirjahyllystäkin.
Tuo luokittelu on usein sellaista kauheaa typistämistä. Silloin kun itse vielä luetteloin kirjastolla, yritin ajatella luokkaa lähinnä hyllymerkkinä, paikkana joka teoksella on pakko olla jotta se löytyisi. Jos sillä kuvittelisi oikeasti kuvaavansa teosta niin huh, sen oikean lokeron hakemiseen voisi varmaan usein käyttää vaikka ihmisiän, eikä sitä silti löytyisi. Aina voi katsoa aihetta toisestakin näkökulmasta, ja eritoten jos niitä näkökulmia löytyy teoksestakin jo valmiiksi useampia.
Sarjakuvahylly on kirjastossa hyvä paikka, nykyisin niissä on albumit jo aika hyvin esillä. Sen sijaan aikuisten kuvakirjat saattaa olla melkoisen piilossakin.
Lämpimät kiitokset kommentistasi, ilahduin tästä aivan valtavasti!