Kirjamuistikirja

Moran, Caitlin: Näin minusta tuli tyttö How to build a girl, suom. Sari Luhtanen Schildts & Söderströms, 2015, 360 s. Tuijata -blogissa haastetaan naistenviikon kunniaksi lukemaan kirjoja naisaiheisesti. Valitsin kirjakseni Caitlin Moranin romaanin Näin minusta tuli tyttö . Sitä on luettu blogeissa paljon jo aikaisemminkin, ja tänään ilmestyy samanaikaisesti vielä muutama uusi bloggaus joihin pääsee kätevästi tuon yllämainitun blogin kautta. Romaanissa tyttöä itsestään kasaa Johanna Morrigan, 90-luvun alussa 14-vuotias pyöreäposkinen runotyttö Wolverhamptonista. Johanna voittaa paikallistv:n kirjoituskilpailun ja pääsee esiintymään iltapäiväohjelmaan. Tilaisuus päästä esille tuntuu mahtavalta ja Johanna innostuu vähän liikaa. Tuloksena on fiasko jonka jälkeen tyttö tuskin kehtaa näyttää naamaansa kotitienoilla. Aikansa kärvisteltyään hän päättää muuttaa kaiken. Johanna on mennyttä, alkaa Dolly Wilden aika. Dolly Wilde pukeutuu mustiin, polttaa tupakkaa ketjussa ja naukk...

Doctorow, E. L.: Homer ja Langley Homer & Langley, suom. Helene Bützow Päällys: Marko Taina Tammi, 2013, 220 s. Homer ja Langley on karheankaunis tarina, jota oli vaikea lukea. Kertomuksen sävy ei ole erityisen alakuloinen, mutta näiden kahden vanhan miehen kohtalo sai minut silti surulliseksi. Kertomus perustuu todellisuuteen. Doctorow on ottanut melko suuriakin taiteellisia vapauksia sitä kirjoittaessaan, mutta uskoisin hänen tehneen tämän kirjan päähenkilöiden, Homer ja Langley Collyerin elämänvaiheita kunnioittaen. Doctorow on venyttänyt aikajanaa kestämään melkein koko vuosisadan, suuri osa 1900-luvun uutiskynnyksen ylittäneistä tapahtumista on valjastettu taustoittamaan veljesten elämää. Täysin uusia henkilöitäkin on varmasti keksitty, mutta keskustelut ja tapahtumat vaikuttavat juuri niiltä, jotka olisivat oikeastikin voineet tapahtua. Homer ja Langley asuvat Viidennellä Avenuella Manhattanilla. Kun pojat ovat lapsia, koti on hieno; vanha irlantilainen palvelija...

Ivana B. / Anja Snellman Siltala, 2012, 165 s. Tämän kirjan ahmin yhden iltapäivän ja illan aikana, ihastuneena. Kirja on jo olemukseltaan sellainen, että sitä pitää kepeänä välipalana, on kiiltävät kannet ja kohtuullinen sivumäärä. Lyhyet luvutkin yllyttävät lukemaan aina vielä yhden luvun lisää. Ja kepeästi tarina eteneekin, nopeina pistoina. Odotuksistani poiketen pistot kohdistuvat laajemmallekin kuin vain mediamaailman tyrkkyihin. Yleisönsä skandaalinnälkää tottuneesti ruokkiva nuori ja näyttävä Ivana on toki herkullinen tyyppi, mutta hänen kuvauksessaan ei ole paljoakaan uutta. Sen sijaan vanheneva kirjailijatar, joka tahtomattaan joutuu osaksi Ivanan uutisvirtaa, paljastuu mietteineen ja epävarmuuksineen paljon mielenkiintoisemmaksi henkilöksi. Hänen itsetutkiskelunsa ansiosta kirja ei jää pelkäksi kepeäksi satiiriksi, vaan siihen tulee mukaan myös aimo annos syvyyttä ja dramaattisuutta. "Havaitsin heti lähettämäni viestin jälkeen että dialogi hänenlaisensa kanssa ...

Suopeus / Richard Powers Generosity ; suomentanut Raimo Salminen Gummerus, 2011, 430 s. Kiinnostuin kirjan aiheesta heti kun luin mainoslauseet: Miten elämä muuttuu, kun tiede selvittää onnellisuuden rakenteen? Kenelle onnen patentti kuuluu?  Aivan alusta romaani ei imaissut mukaansa. Kalseus tuntuu karisevan henkilöistä vasta sivun sata tienoilla. Kun kuitenkin samanaikaisesti moraaliset pohdinnat monimutkaistuvat koskemaan aina vain laajempia ympyröitä, olin lopulta enemmän kuin tyytyväinen siihen, että jokin tekstissä sai jatkamaan lukemista. "Kaikkein eniten hän piti valkoisesta, neitseellisestä kaistaleesta sivujen reunassa. Hän oli koko elämänsä ajan täyttänyt sitä musteella, intohimoisilla huomioilla: Enpä olisi itse osannut sanoa paremmin tai Lopettakaa tämä kiistely, ennen kuin se vie taas joltakulta hengen! Nyt hän ei enää raapustellut kirjoihin. Hän alkoi jopa kierrellä käytettyjen kirjojen myymälöitä ja ostaa itselleen parhaita ei-tunnustuksellisia kirjoja...

Paskateoria / Arto Salminen WSOY, 2001, 149 s. Harvinaisen epämieluisaa tällä kertaa ryhtyä kertomaan lukukokemuksesta, en jaksaisi edes miettiä mitä tästä ajattelin saati sitten yrittää kehitellä jotain mielenkiintoisia sanottavaa. Toisaalta, olin kyllä odottanut pahempaa. Olen lukenut Salmiselta aiemmin vain yhden novellin, ja se oli kääntää sisuskalut ylösalaisin. En muista enää tarkkaan mitä novellissa tapahtui, mutta se oli jotain aivan yllättävän väkivaltaista; vaikutus oli tyrmäävä. Paskateoria on sujuvaa tekstiä, mutta aihe on melko kulunut, ja oli varmasti jo vuonna 2001 kun kirja on ilmestynyt. Ollaan iltapäivälehden toimituksessa, kaivamassa ihmiselämästä sitä, mikä varmasti myy. Eikä liene vaikea arvata, että se on melko masentavaa kamaa: entisen missin avioton raskaus ja Jokerien maalivahdin seksielämä ovat kyseisen ajankohdan journalismin tähtilöydöt. Kyllähän tämä varmasti jonkinlaista yhteiskuntakritiikkiä on ja suuri osa dialogista on tosi sujuvaa ja nokkela...