Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2010.

Muita hyviä ominaisuuksia

Kuva
Muita hyviä ominaisuuksia / Petri Tamminen Otava, 2010, 144 s. Parikymmentä novellia tai esseetä, kaikissa enemmän tai vähemmän aiheena suomalainen mies, ujous ja häpeä. Omakohtaiset huomiot aiheesta ovat osuvia ja kipeitä, mutta tosikkomaisuuteen Tamminen ei sorru. Ja kerrassaan virkistävää onkin lukea tekstiä, jonka on kirjoittanut mies, jonka ei ole aivan välttämätöntä ottaa itseään koko ajan kuolemanvakavasti. Silti, aika suorasukaista ja rankkaakin tekstiä on mukana. Tässä Tamminen kertoo mistä Aki Kaurismäen elokuvien jurossa tunnelmallisuudessa on perimmältään kyse, s. 88: "On mahdollista, että kaurismäkeläinen haavekuva toteuttaa itse itseään - tunnen miehiä, jotka hahmottavat ystävyyssuhteensa nikanderilais-melartinilaisen maailmakuvan läpi. Liikuttavaa haavekuvassa on kuitenki se, että se paljastaa mitä meiltä puuttuu. Ei suomalainen lyhytpuheisuus oikeasti ole yhteisymmärrystä, se on paljastumisen pelkoa, epätoivoista yritystä säilyttää kasvot. Emme me oikeas

Valkoinen nainen

Kuva
Valkoinen nainen / Päivi Alasalmi Gummerus, 2008, 311 s. Ensimmäiset 150 sivua aiheuttivat suurta ihmetystä, en ole aiemmin lukenut Alasalmelta mitään, mutta muistelin, että hän olisi ollut peräti Finlandia-ehdokkaana. Kuinka siis teksti voi olla tällaista potaskaa, älytöntä selostusta entisen valokuvamallin rohkeista purjehdusretkistä valtamerillä ja elämästä loistohuvilassa Dar Es Salaamissa, onnellisessa avioliitossa täydellisen, luonnonpuistossa eläimiä suojelevan miehen kanssa hoitaen kahta suloista, pellavapäistä poikalasta. Idyllin täydentää mielenkiintoinen ystäväpiiri, joiden kanssa juhlitaan villisti paikallisten diskoissa ja jotka kertovat uskomattomia tarinoita afrikkalaisten elämästä. Kuinka kadehdittavaa elämää jotkut viettävätkin! Kerronta on sujuvaa ja jutut paikoittain mielenkiintoisiakin, mutta tympeitä töksähdyksiä sattuu silti tasaiseen tahtiin. Tyylistä tuli välillä mieleen Bonnie-sarja jota luin 12-vuotiaana, romanttinen lukemisto jota sai ostaa kerran ku

14 solmua Greenwichiin

Kuva
14 solmua Greenwichiin / Olli Jalonen Otava, 2008, 381 s. Kaksi miestä ja nainen lähtevät matkaan, tarkoituksena on kiertää maapallo 0-meridiaania pitkin. Graham ja Isla ovat Irlannin syrjäisellä rannikolla asuva aviopari, Petr heidän suomalaissyntyinen ystävänsä opiskeluajoilta Cambridgestä. Myöhemmin ryhmään liittyy myös Kari, isän kuoleman jälkeen veljeään tapaamaan tullut suomalaismies. Kyseessä on Edmond Halley Memorial Societyn juhlavuoteen liittyvä kilpailu matkustusryhmille. Tiedemiehen muistoa kunnioitetaan matkaamalla pituuspiiriä pitkin samoin keinoin kuin Halleyn aikana oli mahdollista; kävellen, purjeveneellä ja ilmalaivalla. Retkelle lähdetään Grahamin aloitteesta ja hän myös suunnittelee kaiken, pitää hallussaan matkalla tarvittavat dokumentit ja hoitaa yhteydenpidon hankkeen ohjausryhmään. Toinen pääkilpailijoista on Petr, Isla ja Kari ovat mukana avustajina. Varsinkin Kari on aluksi varsinainen altavastaaja, huonosti englantia osaava, vaeltamiseen tottumaton,

Veteen pudonneet

Kuva
Veteen pudonneet / Riitta Jalonen Tammi, 2007, 130 s. Luin muutama vuosi sitten Riitta Jalosen romaanin " Kuvittele itsellesi mies " ja se muistissa odotukset tätä kirjaa kohtaan olivat kovat. Paha kyllä odotukset jäivät suurimmalta osalta täyttymättä. Samanlaista hurjaa intensiteettiä tarinoissa kieltämättä on, mutta nyt aihe jättää hieman kylmäksi. En ole oikein koskaan innostunut lapsikuvauksista, aikuisen eläytyminen lapsen maailmaan tuntuu usein teennäiseltä ja tarkoitushakuiselta. Ehkä täytyy vanheta vielä vähän lisää halutakseen palata muistoissa lapsuuteen asti, kuka tietää, ehkä sekin aika vielä tulee. Tarinan alussa Elsi opettelee numeroita nieleskelemällä niitä tarkoittavia äänteitä kurkusta alas, seitsemän tuottaa eniten vaikeuksia. Isän Anglia seisoo pihalla ja äiti kiertää tukkaa papiljoteille, odotellaan tuttavapariskuntaa kylään, pelaamaan korttia. Kun puhelin soi, isä vastaa ja vakavoituu: isoisä on kuollut. Elsi muistaa isoisän vain hämärästi, m

Oikukas kuolema

Kuva
Oikukas kuolema / José Saramago As intermitências da morte ; suomentanut Erkki Kirjalainen Tammi, 2008, 253 s. Teoksen alkuosa on lievetekstin mukaan hersyvää yhteiskunnallista satiiria, jolle lukijan on tarkoitus nauraa katketakseen, mutta minulta vitsit menivät pahasti ohi. Idea on kieltämättä hauska; eräänä uudenvuodenyönä kuolema tekee lakon, kukaan ei enää kuole. Tarina poukkoilee ja katkeilee kuitenkin niin, etten pystynyt lainkaan keskittymään. Lisäksi pisteettömyys aiheutti jos ei ihan hengenahdistusta niin ainakin tavatonta ärsyyntymistä. Vähällä oli, ettei kirja jäänyt kesken! Mutta hyvä oli ettei jäänyt. Loppuosan rakkaustarina on nimittäin kertakaikkiaan lumoava! Kaunis naisen hahmon ottava tuoni päättää ryhtyä sittenkin hoitamaan taas tehtäviään. Hän ottaa käytäntöön tavan lähettää valituilleen kirjeen, eräänlaisen varoituksen viikkoa ennen kuolemaa. Yksi kirjeistä kuitenkin palaa aina takaisin lähtettäjälle. Tuoni lähtee ottamaan selvää miksi näin käy, ja pääty

Kuolema ja nuori rakastaja

Kuolema ja nuori rakastaja : kolme kertomusta / Eeva Kilpi WSOY, 1986 164 s. Muuttuminen Filosofian maisteri Anna Huovilainen päättää hylätä väitöskirjatyönsä. Työ on ollut valmisteilla jo useamman vuoden. Äkkiä, erään aivan onnistuneen seminaarimatkan jälkeen, Annaan iskee voimakas halu päästä eroon koko aiheesta. Päätöstä seuraa huimaava vapaudentunne; parvi linnunpoikasia pyrähtää lentoon tien pientareelta ja autoon tulvii avoimesta ikkunasta milloin kypsyvän ohran, milloin auringossa paahtuvan suon tuoksu . Erakko Saaralla on ikää, mutta hän haluaa silti asua yksin vanhassa pirtissä keskellä metsää. Hän kulkee metsässä vain polkuja pitkin, valokuvaa ystäviään perhosia ja miettii sitä, kuinka tärkeää ihmisen olisi elää sopusoinnussa luonnon kanssa, sitä mahdollisimman vähän tuhoten. Saara ei kaipaa seuraa, mutta pojan perhe on hänelle tärkeä. Reinon pieni tytär Paula saa Saaran tuntemaan voimakkaasti, että vaikka hän ei koskaan oikein osannut olla äiti, nyt hän kyllä osa

Vieraan turva

Kuva
Vieraan turva / Ian McEwan The comfort of strangers ; suomentanut Marja Alopaeus Otava, 2010, 138 s. Mary ja Colin ovat lähteneet lomalle Venetsiaan. Maryn lapset on jätetty isänsä luokse, pariskunta haluaa olla kahden. Aluksi aika tuntuu kuluvan nukkumiseen, hitaisiin valmistautumisiin ulos lähtöön, sopivan ravintolan etsiskelyyn ja eksyneeseen vaelteluun vieraassa kaupungissa. Hiljaisuuden täydellistää mykkäkoulu, jonka syytä kumpikaan ei enää muista. Sitten Mary ja Colin törmäävät Robertiin. Tämä hiukan mauttomasti pukeutuva latinorakastaja opastaa taas kerran eksyneen pariskunnan ruokailemaan omistamaansa baariin. Myöhemmin Mary ja Colin vierailevat myös Robertin kodissa ja tutustuvat tämän sairaalloiseen vaimoon, Carolineen. Vierailu sujuu hiukan töksähtelevästi, mutta sillä on yllättäviä seurauksia. Kun Mary ja Colin ovat taas kahden, he löytävät entistä läheisemmän yhteyden toisiinsa. He linnoittautuvat hotellihuoneeseensa neljäksi päivät, rakastelevat lähes lakkaam