Muita hyviä ominaisuuksia
Otava, 2010, 144 s.
Parikymmentä novellia tai esseetä, kaikissa enemmän tai vähemmän aiheena suomalainen mies, ujous ja häpeä.
Omakohtaiset huomiot aiheesta ovat osuvia ja kipeitä, mutta tosikkomaisuuteen Tamminen ei sorru. Ja kerrassaan virkistävää onkin lukea tekstiä, jonka on kirjoittanut mies, jonka ei ole aivan välttämätöntä ottaa itseään koko ajan kuolemanvakavasti.
Silti, aika suorasukaista ja rankkaakin tekstiä on mukana. Tässä Tamminen kertoo mistä Aki Kaurismäen elokuvien jurossa tunnelmallisuudessa on perimmältään kyse, s. 88:
"On mahdollista, että kaurismäkeläinen haavekuva toteuttaa itse itseään - tunnen miehiä, jotka hahmottavat ystävyyssuhteensa nikanderilais-melartinilaisen maailmakuvan läpi. Liikuttavaa haavekuvassa on kuitenki se, että se paljastaa mitä meiltä puuttuu. Ei suomalainen lyhytpuheisuus oikeasti ole yhteisymmärrystä, se on paljastumisen pelkoa, epätoivoista yritystä säilyttää kasvot. Emme me oikeasti anna toiselle tilaa, me vain emme piittaa. Ei toinen ihminen edusta meille armon ja yhteisymmärryksen mahdollisuutta, toinen ihminen edustaa meille torjutuksi tulon mahdollisuutta."
Sitä vähän lukiessani ihmettelin, miksi niin alleviivaten korostetaan kyseessä olevan tarinan miehistä. Ihan kuin kaikki naiset olisivat jatkuvasti iloisesti häliseviä, aina oikeat sanat ja sutkautukset keksiviä seurueen keskipisteitä. Eihän näin ole, ihan samoja riittämättömyyden ja ujouden tunteita jakavat useimmat naisetkin. Ehkä joskus jopa suuremmin painein, eikös yrmeä nainen liene vielä suurempi kummajainen kuin yrmeä mies?
Kommentit
Lähetä kommentti