Kirjamuistikirja

Nummi, Markus: Kiinalainen puutarha : romaani Kansi: Timo Numminen Otava, 2004, 507 s. : kuv. Markus Nummen Kiinalaisen puutarhan mukana pääsee siirtymään ajassa taaksepäin satakunta vuotta, kauas Itä-Turkestaniin. Kiinan, Venäjän, Intian ja Afganistanin rajamaille, aina Taklamakanin autiomaan reunalle asti. Tapahtumat käynnistyvät lapsijoukon temmellyksen tuodessa vanhan marsalkan mieleen valokuvaan tallennetun hetken kauan sitten. Silloinkin kuvaan tuli mukaan jotain odottamatonta. Jotain, jota moni ei edes näe, mutta joka oikealla hetkellä paljastettuna pelastaa ihmishenkiä. Pieni tyttö kyyhöttää pimeässä setänsä vierellä ja pyytää kiihkeästi tätä jatkamaan kertomusta. On vuosi 1933 ja alueella riehuu sota. Toisiaan tappavat ja ryöstävät kiinalaiset, venäläiset ja uiguurit; ateistit, muslimit ja kristityt. Jos näiltä jotain vielä jää jäljelle, siitä tekevät selvää vuoristoa kiertelevät rosvojoukot. Tytön ja miehen pakomatka on päätynyt tällaisen rosvojoukon kynsiin. Se

Wahlström, Erik: Jumala Gud, suom. Leena Vallisaari Schildts, 2012, 281 s. Kannen suunnittelu Anders Carpelan Teoksen aiheena on raamattu ja kirkkohistoria, mutta kovin monille uskonnollisen kirjallisuuden etsijöille tätä ei silti kannattane suositella. Tyylilaji on nimittäin satiiri. Mukana on vakaviakin teemoja, mutta teksti on koko ajan hauskaa ja terävää. Kristinuskon opinkappaleita ja aatehistoriaa käydään läpi laajasti, hienostuneesti ja riemukkaasti rienaten! Kertomuksen alussa Jumala on nuori, kiimainen kloppi. Kiihkoissaan ja mielettömässä luomisen halussaan hän tarttuu jäykkänä sojottavaan siittimeensä, ja ahtaasta esinahasta huolimatta purskauttaa ilmoille alkuräjähdyksen, josta aika alkaa kiertyä esille. Aluksi kaikki on ihanaa, eläimet laiduntavat rinta rinnan virvoittavien vetten luo ja Aadam ja Eeva kisailevat viattomina vehreillä niityillä. Mutta kauan tämä onni ei Jumalaa tyydytä. Taivaassa sentään arkkienkelit Mikael, Gabriel ja Rafael kumartavat auliisti p

Pystynen, Tiina : Jos ei lintu laula sinulle, laula sinä linnulle WSOY, 2013, 89 s. : kuv. Tiina Pystynen on aina osannut laittaa ihanasti kampoihin vallitseville käsityksille naiseudesta, parisuhteesta, rakkaudesta ja monesta muutakin asiasta. Nyt lisämausteena naisen elämään on tullut vanheneminen. Ja kun Pystysen tapana on yleensäkin ollut vetää aihe auki pohjamutia myöten, päästään tässäkin heti siihen itseensä, kuolemanpelkoon.   Morituri te salutant! "Terveydenhoitaja kysyi ikääni. Muistelin, että se saattaisi olla 48.    Niinkö nuori?    Ei se täsmännyt. 53, ehdotin, mutta sekään ei pitänyt paikkaansa.   Onneksi muistin, että olen syntynyt vuonna -55. Laskekoon siitä!   Miten ihmeessä sitä ikänsä pystyisi muistamaan kun se joka vuosi vaihtuu?" Lainauksista saa vain kalpean aavistuksen siitä, miltä juttu kirjasta luettuna tuntuu. Tästä puuttuvat sekä kuvat että Pystysen fontti, Pikkutintti Bold, jonka vaikutus juttujen sävyyn ja painotuksiin on suuri.

Rauhala, Pauliina: Taivaslaulu Gummerus, 2013, 281 s. Kannen suunnittelu Tuomo Parikka Aiheen puolesta en kiinnostunut tästä kirjasta, en uskonut nuorella lestadiolaisäidillä olevan paljoakaan sellaista kerrottavaa, josta haluaisin lukea. Minut innostivat lukemaan Rauhalan tekstistä poimitut kauniit ja runolliset lainaukset, joita alkoi ilmestyä blogeissa samaan tahtiin kuin kiittäviä arvioita kirjasta. "Kun katson lapseni kasvua, voin kuulla kohinaa. Vaikka lapsi on minussa kiinni kuin pahka koivussa, en voi olla tuntematta ylpeyttä: koivunmahlani kasvattaa hänet vahvaksi ja terveeksi. Minun diplomityöni on tehty, kun läpikuultavista sormista tulee pulleita herneenpalkoja ja ohuet linnunjalat muuttuvat leivinliinan alla kohonneiksi vehnäpitkoiksi. Minun väitöskirjani on valmis, kun imukuppisuu herahtaa hampaattomaan nauruun ja silmiin syttyvät auringonkukat. Ja kun rakastava katseeni on ympäröinyt pienen ihmisen niin kokonaiseksi, ettei hän ikinä täysin katoa, minä niiaan

Mehr, Marissa: Veristen varjojen ooppera Päällys Martti Ruokonen WSOY, 2013, 285 s. "Jousisoitinten varovainen kuiskinta virisi ilmassa. Jokaisen nuotin erotti toisistaan, viulu toisensa jälkeen piirsi kuvaansa keltaiseen sateeseen. Lehtiä oli hetki hetkeltä enemmän, Julietten oli vaikea nähdä ympäristöään. Lehdet vilisivät silmissä, täyttivät näkökentän. Hän tunsi hipaisun ja kääntyi, muttei nähnyt ketään. Ei, vaikka oli tuntenut sen selkeästi. Kosketuksen. Ääriviivat sumenivat ja menettivät merkityksensä. Hän hengitti syvään ympäristön lahoa tuoksua. Viulut, altot ja sellot virittyivät viimeiseen sointuun. Kielet jännittyivät ja maisema värjäytyi kullanruskeaksi. Maailma oli väriä." Marissa Mehrin esikoisteos on hurja ja voimakas romaani. Se vie lukijan syvälle intohimojen puristukseen, aivan kuten oopperakin. Oopperaan sentimentaalisuus tuntuu kuuluvan mukaan itsestään selvästi, kirjallisessa muodossa moisesta melodraamasta saattaisi helposti tulla noloa. Täss

Sinulle ja minulle lukutaito on itsestäänselvyys, mutta maailmassa on miljoonia ihmisiä, joille se ei sitä vielä ole. Eikä kyse ole lapsista, vaan peräti liki joka kuudennelta aikuiselta puuttuu taito lukea ja kirjoittaa. Lukutaidottomuuden taustalla on yleensä köyhyyttä ja sotaa, varsinkin pakolaisleirien hankalissa olosuhteissa koulunkäynti on vaikeaa. Suomen Pakolaisapu on kansalaisjärjestö, joka edistää pakolaisten ja paluumuuttajien perusoikeuksien toteutumista Suomessa ja maailmalla. Pakolaisapu tekee työtä lukutaidon kohentamiseksi tällä hetkellä Liberiassa, Sierra-Leonessa, Ugandassa ja Thaimaassa. Koulutuksiin osallistuu vuosittain noin 16 500 nuorta ja aikuista. Kotimaiset kirjablogit keräävät rahaa Suomen Pakolaisavun lukutaitotyöhön. Jos haluat blogisi mukaan, katso ohjeet kampanjaa organisoineen Hannan Kirjainten virrassa -blogista. Keräykseen voit osallistua Jelpi -sivumme kautta , tule mukaan! "Lukutaito on yksi tärkeimmistä taidoistamme – se on myö

Tietäväinen, Aino ja Ville: Vain pahaa unta WSOY, 2013, 47 s. Monilla lapsilla on ennen kouluikää kausi, jolloin he näkevät paljon painajaisia. Muistan jostain kuulleeni, että pahat unet liittyvät mielikuvituksen ja ajattelun kehitykseen aika luonnollisena osana, eivätkä välttämättä siis ole merkki mistään sen suuremmista ongelmista. Paras lääke painajaisiin taitaa usein ollakin turvallinen syli ja aikuisen tyyni vakuutus, että uni ei ole totta, ei tarvitse enää pelätä. Vain pahaa unta kertoo sarjakuvataiteilija Ville Tietäväisen pienen Aino -tyttären unista tämän ollessa 3-6 vuotias. Ainoa ajavat öisin metsässä takaa jättiläispuput korkokengät jaloissaan, hänen unissaan syttyy tulipaloja ja niissä kuljetaan päättymättömissä pimeissä porraskäytävissä. Kaikkein eniten minua hätkähdytti uni, jossa turvallinen isä, joka yö toisen jälkeen kuuntelee ja rauhallisesti juttelemalla saa pelon hälvenemään, uhkaa muuttua piirrokseksi, pelkiksi mustiksi ääriviivoiksi! Albumi ei vaikuta a

Ostan vain harvoin kirjoja, niitä kun on työn puolesta niin helposti saatavilla muutenkin. Nuorempana yksi lauantain huveista oli koluta kaupungin kaikki kirjadivarit, vaan eipä ole tullut pitkään aikaan lähdettyä kierrokselle. Hauskaa se varmasti olisi vieläkin, mutta tuskin entisenlaisia määriä kirjoja kotiin kuitenkaan enää laahaisin. Kirjaston yltäkylläisyydessä minusta on tullut tosi kranttu. Ne harvat kirjat jotka vielä omaan hyllyyni kelpuutan, ostan sitten melkein hinnalla millä hyvänsä. Muistan vain muutaman kerran jolloin haluamani opus on jäänyt kauppaan liian kalliin hinnan vuoksi. Viimeksi kun näin kävi, kyseessä oli uusi kirjallisuushistoria jota en millään raaskinut hankkia heti ilmestymisen jälkeen, vaan vasta pienen nikottelun jälkeen. Onneksi himoitsen kalliita kuvateoksia vain harvoin, yleensä hankin romaaneja tai runokirjoja jotka sopivat laihalle kukkarolleni paljon paremmin. Turussa on hyvä kirjakauppatilanne; on Akateemista, Suomalaista ja Kansallista sekä