Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2011.

Täydellinen paisti

Kuva
Täydellinen paisti / Satu Taskinen
Teos, 2011, 306 s.

En tiedä kuka Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon saajan valitsee, mutta voisin helposti uskoa, että asialla on nyt ollut sama raati kuin viimeksikin. Tämän vuotisen palkinnon saaja Täydellinen paisti muistuttaa rytmiltään ja tyyliltään niin paljon edellisvuoden voittajaa, Alexandra Salmelan 27 Eli kuolema tekee taiteilijan -romaania, kustantajakin on sama.

Täydellinen paisti valmistetaan ja nautitaan yhden päivän aikana. Wienissä asuva Taru Korhonen saa vieraakseen miesystävänsä äidin, sisaren ja sisarentyttären koirineen.  Taru päättää vakiinnuttaa asemansa suvun naisten joukossa kertaheitolla valmistamalla pöytään herkullisen, rasvaa tirsuvan itävaltalaisen perheyhteyden symbolin, täydellisen sianpaistin.

Taru touhuaa aamusta alkaen, mutta yksi toisensa jälkeen hänen suunnitelmansa kilpistyvät pieniin unohduksiin, sekaannuksiin ja muihin vastoinkäymisiin.  Hillitön energia uhkaa välillä jo hiipua olemattomiin, mutta yllättäe…

Kallorumpu

Kuva
Kallorumpu / Eeva-Kaarina Aronen
Teos, 2011, 389 s.

Enpä olisi uskonut, että on mahdollista kirjoittaa upea romaani ruokalistoista ja kastiketahroista! Tässä semmoinen nyt kuitenkin on, kirjan tunnelma lumosi heti ensi lehdiltä vaikka juonen kehittyminen edes jonkinasteiselle tapahtumatasolle antoi odottaa itseään lähes viimeisille sivuille asti.

Tarinassa on kaksi aikatasoa. Parhaillaan esitetään hylätyssä varastorakennuksessa erikoislaatuista elokuvaa. Sen tekijä kommentoi ja selittää filmin tapahtumia, esitys on elokuvan ensimmäinen ja jää myös ainoaksi. Elokuva kertoo yhden päivän tapahtumista marsalkka Mannerheimin kodissa Kaivopuistossa vuonna 1935. Huvilassa  valmistellaan illallisia, vieraiksi on kutsuttu mm. laulajatar Aulikki Rautawaara, runoilija Gripenberg, Juho ja Alli Paasikivi sekä Gerda ja Risto Ryti.

Kirjassa tapahtuu hyvin vähän, mutta sen kertojan ääni on poikkeuksellisen vangitseva. Kummitusmaisella  tarkkuudella se tulkitsee talon elämää omaperäisistä näkökulmista…

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Kuva
Kiitos lukijoille ja kanssabloggareille  ihanista kommenteista ja mielipiteistä joita olette täällä lukupäiväkirjassa vuoden aikana käyneet antamassa!

Ja samoin suurkiitos niistä kaikista toinen toistaan mielenkiitoisemmista, upeista kirjallisuusjutuista joita olen saanut blogeistanne lukea!

Toivon kaikille runsaasti neliskulmaisia paketteja täynnä mukaansatempaavia tarinoita, riemastuttavia juttuja, sykettä nostavia väitteitä, hämmästyttäviä seikkailuja, liikuttavia kohtaloita, romantiikkaa ja kaikkea sitä, mitä nyt itse kukin tykkää lukea!

Ja muistakaakin sitten taas kertoa niistä minulle kans!

Hyvästi tytöt

Kuva
Hyvästi tytöt / Riku Korhonen
Sammakko, 2009

Muistan kuinka tämän kirjan ilmestyessä olin riemuissani sen aiheesta. Ihan vain nimen perusteella päättelin kyseessä olevan miehisen version ilmiöstä josta yleensä vain naiset ovat huolissaan.  Siitä, kuinka jossain vaiheessa kolmen-neljänkympin vaiheilla alat  muuttua näkymättömäksi, vastakkaisen sukupuolen huomionosoitukset laimenevat yleisluotoiseksi ihmisystävällisyydeksi eivätkä päät enää käänny suuntaasi kun saavut baariin.

Kaiken järjen mukaan tämän kehityksen pitäisi olla tuttua sekä miehille että naisille, mutta ilmiön havaitsemiseen vaadittavaa herkkyyttä taitaa olla enemmän naisilla. Vai kuinka muuten selittyy se, että nuoret tytöt niin usein joutuvat kiusallisiin tilanteisiin vuosikymmeniä itseään iäkkäämpien setien käsityskyvyn omasta viehätysvoimastaan pettäessä kerran jos toisenkin?

Oikein arvasin, novellikokoelman lähtökohta oli juurikin tuo, kolmekymppisen miehen hämmenys siitä, että eräänä keväänä ihanat tytöt katsovatkin…

Painokoneet seis!

Kuva
Painokoneet seis! : kertomuksia uuden journalismin ajasta / Johanna Vehkoo
Teos, 2011, 230 s.

Painokoneet seis! on ihailtavan selkeä ja mutkaton pamfletti journalismin  kriisistä.

Yhä useampi meistä on valmis vaihtamaan sanomalehtensä verkon tarjoamaan ilmaiseen pikauutispuuroon, sosiaalinen media uhkaa selättää uutistoimitukset jakelun vauhdissa ja viihdyttävyydessä. Tarvitaanko toimittajia siis enää mihinkään?

No tokihan tarvitaan, mutta ei ehkä ollenkaan siihen mitä heistä monet tällä haavaa tekevät. On ajan tuhlausta kilpailla siitä, missä nopeimmin naamioidaan uutistoimistoilta napatut jutuntyngät uutisiksi tai kerkeimmin tuotetaan  "katso kuvat-klikkijournalismia". Vehkoon mielestä tällaisen tiedonvälityksen voisi jättää kokonaan amatöörien hoidettavaksi. Ammattilaisten kannattaisi sen sijaan nostaan kunniaan vanha kunnon tutkiva journalismi ja keskittyä lisäksi kukin omaan erikoisalaansa. Resepti lehdistön lamasta nostamiseen ei siis ole kovin uusi. Mutta ei se mitään…

Lehtiä syksyn arkistosta

Kuva
Lehtiä syksyn arkistosta : Tomas Skarfeltin muistiinpanoja / Bo Carpelan
Blad ur höstens arkiv ; suomentanut Caj Westerberg
Otava, 2011, 206 s.

Tomas Skarfelt tuntee itsensä vanhaksi ja tarpeettomaksi. Hän on eronnut vaimostaan jo kauan sitten ja äskettäin jäänyt eläkkeelle valtion virasta, hän on sekä yksin että yksinäinen.

Vielä suurempaa väsymystä, kuin mies itse, tuntee hänen äitinsä joka sairaalassa odottaa pääsyä pois, kulkemista tummaan metsään jonne aviopuoliso lähti jo aiemmin. Tomas vierailee äidin luona, kuuntelee, pitää kädestä ja odottaa hänkin. Iloa molempien elämään tuo pieni Slanten-poika, joka lapsen vilpittömyydellä hakeutuu silloin tällöin vanhusten seuraan.

Pettymys ihmisiä kohtaan häivähtää esiin silloin tällöin, mutta luonto ja sen kauneus eivät petä. Tomas viihtyy parhaiten lapsuudenkodissaan meren rannalla kirjoittamassa Elämänkirjaansa; muistoja ajan kulumisesta, havaintoja marraskuun melankolisesta kauneudesta.
"Tämä lehtisahailu, tämä pitsin nypläily, nä…

Huorasatu

Kuva
Huorasatu / Laura Gustafsson
Into, 2011, 294 s.

No jopas on reipasta tekstiä ja mikä vauhti, huhhuh!

Liki kolmesataa sivua kyseenalaistamista, pissispuhetta ja sorrettujen puolustamista, siis mitä tämä oikein on?
En minä tiedä ihan tarkkaan, mutta tunnelma on vähän sama kuin silloin, kun 15-vuotiaina asetuimme parhaan kaverin Katariinan kanssa Säästöpankin ikkunalaudalle arvostellaksemme kovaan ääneen ohikulkevien miesten takapuolia. Oli se meistäkin tyhmää, mutta kyllästytti ja oli sellainen tunne, että meillä on oikeus, ellei jopa ihan velvollisuus, antaa vähän takaisin!

Huorasadussa on huima määrä henkilöitä. Tarujen jumalat Afroditesta Penelopeen seikkailevat yhdessä tavallisten Millojen ja Kallojen kanssa, miljöö vaihtelee Helvetin esikartanoista Taka-Töölöön. Juonta on ihan turha yrittääkään kovin tarkasti selostaa, mutta suurinpiirtein niin se menee, että ensin Milla ja Kalla päättävät tienata huoraamalla paljon rahaa. Sitten he kuitenkin päätyvätkin pelastusretkille Manalaan …

Ja muita novelleja

Kuva
Ja muita novelleja / Joni Pyysalo
WSOY, 2011, 161 s.

Olen viime aikoina sattunut pariinkin tilaisuuteen, jossa Joni Pyysalo on ollut puhumassa. Tämän syksyisen Turun runoviikon vuoden -62 kohuseminaarin uusintana mainostetussa runoseminaarissa hän oli yksi panelisteista. Keskustelu oli mielenkiintoista, mutta paikoin hiukan  aggressiivista, mahtoivatko innoittaa perinteet vai paikalle varatut nyrkkeilyhanskat! Pyysalo näytti olevan melko turhautunut asetelmaan, häntä ei tainnut oikein kiinnostaa ottaa matsia muiden keskustelijoiden kanssa. Ja kun rakentava keskustelu oli vähissä, Pyysalo oli melko hiljaa.

WSOY:n syksyn kirjakierroksella sen sijaan puhe pulppusi. Jenni Pääskysaaren ei tarvinnut paljon edes haastatella, kertomusta kirjoittamisesta ja novellien syntymisestä riitti muutenkin. Kiinnostuin kokoelmasta paljon, mutta nyt hieman harmittaa, etten oikein enää muista miksi. Kirjoittamisen taustalla olleiden ideoiden kuuleminen oli hauskaa, mutta nyt kun luin varsinaista teosta, e…

Oton elämä

Kuva
Oton elämä : aikalaisromaani / Claes Andersson
Ottos liv ; suomennos Liisa Ryömä
WSOY, 2011

Otto on mahdottoman hurmaava vanhempi mieshenkilö! Hän on äskettäin jäänyt syrjään politiikasta ja kirjoittelee työhuoneellaan elämästään, muistelee lääkärinvuosiaan, rakastumisiaan ja elämää perheen keskellä. Välillä hän soittelee vanhoja jazzkappaleita tai juttelee syvällisiä naapurissa työskentelevän lastenterapeutin kanssa.

Olin pari viikkoa sitten kirjastolla kuuntelemassa Ottoa aika lailla muistuttavaa Claes Anderssonia, joka kaamosviikonlopun teemaan sopivasti keskusteli kustantaja Marianne Bargumin kanssa unista ja  niiden tulkinnasta, runoista ja rakkaudesta. Välillä maestro luki runojaan, välillä hän siirtyi pianon ääreen; aika kulki siivillä ja tilaisuuden loputtua tunsin päässeni osalliseksi jostain lämpimästä ja rehellisestä. Poistuin voimaantuneena, olo ei ehkä ollut yhtä riehakas kuin nuorena luettuani Katri Valan runoja (mitä siitä että kuolema tulee, onhan kukittu kerta!) mutta…

Maasto ja kartta

Kuva
Maasto ja kartta / Michel Houellebecq
La carte et le territoire ; suomentanut Ville Keynäs
WSOY, 2011, 352 s.
Aikamme kertojia -sarja

Sattumalta peräkkäin lukemieni taiteilijaromaanien kirjo se vain monipuolistuu; New Yorkin hienostuneisuudesta Kourankorven ujon uteliaisuuden kautta mennään nyt katsomaan, mitä Ranskan kirjallisuuden pahalla pojalla on sanottavana Pariisin taiteilijapiireistä.

Maasto ja kartta on huomattavasti hillitympi tilitys mitä olin odottanut. Ironinen ote toki säilyy kautta kertomuksen, mutta mitään kovin suurta halua ärsyttämiseen en havainnut. Hyvä niin, sainpahan lukea kirjan kokonaan. Minun temperamentillani nimittäin kirjan kannet pamahtavat  aika äkkiä kiinni, mikäli sieltä sivujen välistä kovin voimallisesti syljetään silmille.
"Seuraavana päivänä isä tuli noutamaan Jediä Mercedes-Benzillään. Yhdeltätoista he kääntyivät A20-moottoritielle, joka halkoo mitä sopusointuisimpia maalaismaisemia ja on yksi Ranskan kauneimmista moottoriteistä. Päivä oli kirk…

Tunnustuksia

Kuva
Sain tämän tunnustuksen  Lukuisa -blogin LauraltaLurun luvuista , Norkulta Nenä kirjassa -blogista ja Paulalta,  paljon kiitoksia kaikille! Asiaan kuuluu kertoa kahdeksan asiaa itsestään ja lähettää haaste eteenpäin kahdeksaan uuteen blogiin.



Kiitos myös Leenalle tunnustuksesta 10 asiaa! Nämä ovat sen verran samantapaisia, että nytpä lyön kaksi kärpästä yhdellä iskulla;


1) Lempiväri: tykkään varmaan kaikista väreistä, parasta tulee kun keksii jonkin uuden, ihanan yhdistelmän. Silti, varsinkin talvisin, pukeudun melkein yksinomaan turvallisesti mustaan

2) Lempieläin: pakko sanoa, että meidän suomenlapinkoira Hulda on paras, mutta kyllä kissatkin on mahdottoman söpöjä

3) Onnennumero: hmmm, ei ole vissiin tullut selville vielä

4) Alkoholiton lempijuomasi: vadelmamansikkamehu

5) Facebook vai Twitter: molemmat, sekä Google+ ja kohta varmaan Diasporakin, sekä töissä että kotona

6) Mistä pidät: hyvistä tarinoista, uusista ajatuksista, ystävistä, nauramisesta, kesästä, hiekkarannoista, vil…

Syntysanat

Kuva
Syntysanat : romaani / Johanna Venho
WSOY, 2011, 210 s.

Johanna Venhon romaanissa Syntysanat kohtaa toisensa kaksi hyvin erilaista naista. Mesi on nuori leski joka kolmen pienen lapsensa lisäksi huolehtii dementoituneesta äidistään. Tyttönä Mesi rakasti erakkomaista, pohdiskelevaa Aarnia, mutta lastensa isäksi hän valitsi  Laurin, äitinsä toivevävyn. Hanna taas on yksin maailman suurkaupunkeja  kolunnut kirjailija joka on tottunut huolehtimaan vain ja ainoastaan itsestään.

Hanna kaipaa irtiottoa työstään yliopistolla ja vuokraa vanhan pappilan maaseudulta, Kourankorven kylältä. Tarkoituksena on jatkaa kirjoitustyötä rauhallisessa ympäristössä. Pappilan pihapiirissä asuu kuitenkin myös Mesi, jonka suhtautuminen tulokkaaseen on oudon ristiriitaista; kiinnostunutta ja vihamielistä samanaikaisesti. Kun Hanna huomaa naapurin kiikaroivan pappilaa, hänenkin uteliaisuutensa herää.

Vastentahtoinen uteliaisuus kasvaa näiden kahden äärityyppejä edustavan naisen välillä lähes pakkomielteeksi; hei…

Illan tullen

Kuva
Illan tullen / Michael Cunningham
By nightfall ; suomentanut Laura Jänisniemi
Gummerus, 2011, 301 s.

Tässä romaanissa kaikki asettuu paikoilleen aivan poikkeuksellisen luontevasti. Ulkoasun tyyni kauneus jatkuu kansien sisäpuolella; mukana ei ole mitään pakotettua. Kirjallisuutta ei uudisteta eikä kieltä kehitetä, kertomus vain soljuu eteenpäin ja lukija nauttii!

Loppuun asti hiottu luontevuus ja vaivattomuus voi joskus kostautua liian liukkaana pintana, viedä sille hanhen selälle josta liutaan vetenä pois, jälkiä jättämättä. Nyt ei käy niin. Cunninghamin teksti tihkuu pohdintaa, se on täynnä hienoja ajatuksia vanhenemisesta, vanhemmuudesta ja rakkaudesta, merkityksellisyydestä ja sen puutteesta elämässä.

Kirjassa on paljon henkilöitä. Jotkut heistä vain pistäytyvät mukana ja on ihmeellistä, kuinka pienin keinoin Cunningham tekee heistä kaikista persoonallisia ja eläviä. Kirjan alkulehdillä kiinnitin huomiota siihen, kuinka Peter napatessaan taksin kadulta aina katsoi kuskin nimen ja …

Hallandin murha

Kuva
Hallandin murha / Pia Juul
Mordet på Halland ; suomentanut Katriina Huttunen
Atena, 2011, 205 s.

Olen ennenkin hehkuttanut sitä, kuinka rakastan pieniä kirjoja. Nyt käsissäni on taas tällainen koruesine; kansi on hehkuvan sininen safiiri ja kuvassa vielä lintu, jonka laulu kevätiltoina saa kenet tahansa onnelliseksi.

Tarina alkaa tavallisesta illasta, Bess ja Halland katselevat televisiosta rikossarjaa. Kun mies lähtee nukkumaan, vaimo päättää jäädä vielä kirjoittamaan aiemmin aloittamaansa käsikirjoitusta. Tunnit kuluvat, tietokoneen äärellä kuluu huomaamatta koko yö.
"Valo oli harmaa, vuono aivan epätodellisen värinen noustessani avaamaan ikkunan. Huvimajan katonharjalla vihelteli mustarastas. Oli mitä ihanin kevätaamu, mutta kun ei ole nukkunut yöllä ja joka paikka on jäykkä ja pää on yhtä aikaa täpötäysi ja tyhjä, kaikki tuntuu väärältä.Yritin tavoistani poiketen miettiä miten voisi kuvata vuonoa sellaisena kuin se nyt näytti. Aurinko oli nousemassa, vesi vaihtoi väriä joka h…

Ranskalainen ystävä

Kuva
Ranskalainen ystävä / Tommi Melender
WSOY, 2009, 237 s.

Ensimmäisen luvun luettuani olin vihainen. Minulle oli tarjoiltu  uutuuskirjan avauksena myöhäisillan tv-dekkareista aivan turhan tuttu  tarina siitä, kuinka naisia myydään konteittain maasta toiseen, pahoinpidellään, raiskataan ja häpäistään. Perustelut aloitukseen saisivat tarinan edetessä luvan olla tosi hyvät, ajattelin.

En tiedä sainko ainakaan aivan kattavia perusteluja, mutta sen verran paljon ajattelemisen aihetta kuitenkin, että suuttumus vähitellen laski.


Joel Raento haluaisi olla näytelmäkirjailija mutta menestyy mediakonsulttina. Sanavalmista ja sopivasti provosoivaa  julkkisluennoitsijaa pyydetään puhumaan sinne sun tänne ja meno on yhtä lentoa. Eräänä aivan tavallisena päivänä, Valtakunnallisilla mediapäivillä, kupla puhkeaa.  Raento näkee yleisönsä idioottimaisena hyeenalaumana. Omat ajatukset tuntuvat kuluneilta ja mitättömiltä, itsetunto muuttuu itseinhoksi. Loppuunpalamisen merkkinä mikään elämässä ei tunnu enää…

Kaunista ja roosaa viikonloppua!

Kuva
Otan esimerkkiä Leenasta ja toivotan hyvää viikonloppua edelliskesän kukkaiskuvin!

Viime keväänä hankkimani ihanat pitkävartiset puutarhahanskat alkavat olla jo aika tummanvaaleanpunaiset, mutta pionin pinkki on ennallaan, ainakin kuvassa!

Kirjeitä kiven alle

Kuva
Kirjeitä kiven alle / Marja Leena Virtanen
Tammi, 2011, 267 s.

Kirjeitä kiven alle kertoo neljän sukupolven tarinan rakkaudettomuuden siirtymisestä äideiltä tyttärille. Tarina on taiten kerrottu, mutta ahdistava tunnelma tekee siitä raskaan lukea.

Mar on vanhin kertojista. Hänen kauttaan kuulemme vielä edellisestäkin sukupolvesta. Ahkeraa ja aikaansaapaa äitiä ei kutsuta nimellä, vaan niin kuin tytär on tätä lapsena puhutellut, Työ ; mite Työ määräättä, voi mahoto mite vaikiaa, näyttäkää Työ! 

Mar elää lapsuuttaan nauravaisena tyttösenä kukkivilla kedoilla, mutta ilo loppuu lyhyeen kun ensimmäisestä autuudenhetkestä mustikkamättäillä komeanViktorin kanssa seuraa raskaus. Kun Viktor häipyy, tilalle tarjoutuu yllättävä naimakauppa Luukkaan kanssa. Luukas on hyvä ja kiltti mies, mutta aiheuttaa vaimolleen suurta surua ensin torjumalla tämän vuoteessa ja vielä lisää myöhemmin, kun syy torjumiseen paljastuu.

Marin suhde äitiin oli jäykkä mutta kuitenkin luottavainen. Omaan tyttäreensä Sivi…

Suopeus

Kuva
Suopeus / Richard Powers
Generosity ; suomentanut Raimo Salminen
Gummerus, 2011, 430 s.

Kiinnostuin kirjan aiheesta heti kun luin mainoslauseet: Miten elämä muuttuu, kun tiede selvittää onnellisuuden rakenteen? Kenelle onnen patentti kuuluu? 


Aivan alusta romaani ei imaissut mukaansa. Kalseus tuntuu karisevan henkilöistä vasta sivun sata tienoilla. Kun kuitenkin samanaikaisesti moraaliset pohdinnat monimutkaistuvat koskemaan aina vain laajempia ympyröitä, olin lopulta enemmän kuin tyytyväinen siihen, että jokin tekstissä sai jatkamaan lukemista.


"Kaikkein eniten hän piti valkoisesta, neitseellisestä kaistaleesta sivujen reunassa. Hän oli koko elämänsä ajan täyttänyt sitä musteella, intohimoisilla huomioilla: Enpä olisi itse osannut sanoa paremmin tai Lopettakaa tämä kiistely, ennen kuin se vie taas joltakulta hengen! Nyt hän ei enää raapustellut kirjoihin. Hän alkoi jopa kierrellä käytettyjen kirjojen myymälöitä ja ostaa itselleen parhaita ei-tunnustuksellisia kirjoja nopeammassa …

Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt

Kuva
Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt / Nina Hemmingsson
Jag är din flickvän nu ; suomentanut Saara Pääkkönen,
tekstannut Mika Lietzén
WSOY, cop. 2011, 126 s.

Hätkähdyttävän hieno sarjakuvakirja! Huumori on niin mustaa ja tylppää että harvoin tapaa. Ahmin albumin kerralla ja se oli melkein liikaa, alussa tirskuin hilpeänä mutta loppupuolella meinasi jo henki loppua ja ahdistus päästä turhan liki.

Hemmingssonin kuvat ovat pysäyttäviä, kömpelöt tyhjäsilmäiset hahmot tuijottavat lukijaa niin vaativina ja tosissaan, että niitä on pakko kuunnella. Eikä tekstikään päästä yhtään helpommalla, se iskee estoitta aina juuri heikoimpaan kohtaan, siihen, jonka ehkä mieluummin piilottaisi.

Tarinoiden pituus vaihtelee yhden ruudun oivalluksista muutaman kymmenen sivun novelleihin, piirrostyyli säilyy paria poikkeusta lukuunottamatta samantyylisenä. Mustavalkoiset kuvat on vedetty ronskilla viivalla, värikuvissa on käytetty enemmän sävyjä ja rasterointeja. Melkein Hemmingssonin tyylitunnusmerkkinä voisi …

Ruusuinen tunnustus

Kuva
Sain ruusuisen tunnustuksen Marialta Sinisen linnan kirjastosta, kiitoksia paljon!
Lempiruoka: tällä hetkellä suussa viipyilee omatekemän sienipiirakan maku, mmm, onnistuin aika hyvin! Mutta ihan ylitse kaikken muun taitaa olla miehen tekemä kylmäsavulohipasta. Tai ne ihanat juustot, joita maistelimme Eilan kanssa viimeksi E. Ekblomilla. Tai tomaattivuohenjuustokeitto Cafe Siriuksessa. Tai joku muu, ihania ruokia on paljon, onneksi!
Lempimakeinen: suklaarusinat, Pandan lakritsi, noitapillit, melkein kaikki menee. Liköörikonvehteja jos saan, kuuluu kuulemma vai rasahdus, ja pussi on tyhjä.
Lempilukeminen: tämä on vaikea! Genrellä ei ole väliä, mutta kielen täytyy olla hyvää ja tarinassa täytyy olla ajatusta. Yleensä pidän eniten "vanhanaikaisista" kunnon tarinoista, en varmaan kyllästy niihin ikinä, kokeelliset jutut tuntuvat minusta usein aika tyhjänpäiväisiltä kikkailuilta.
Lempipaikka käsitöille: sohvan kulmalla, samalla televisiota katsellen. Tykkään kutoa ja kehitellä omia m…

Ilman nimeä olisit valoa

Kuva
Ilman nimeä olisit valoa / Tomi Kontio
Teos, 2011, 59 s.

Kokoelman ensimmäisen osan runot ovat päällisin puolin arkielämän kuvausta; niissä sijataan vuoteita ja pyyhitään pöytää. Rakkausrunoille aika tyypillisesti ne eivät kuitenkaan malta pitää matalaa profiilia vaan kohdittain kohoavat melkoiseen hehkutteluun, puhutaan jopa "trooppisin sanoin". Eikä siltä pöydältäkään pyyhitä leivänmuruja, vaan aurinkoa! Silti, jos meno uhkaa yltyä liki tabermannilaiseksi, Kontio tekee taiten pienen ilkeän takaisinvedon. Ikuisesta rakkaudesta one night standiin on näissä runoissa aika lyhyt matka.

Toinen osa jatkaa samasta aihepiiristä, mutta aforismimaisemmin, runot muuttuvat lyhyiksi, säkeet melkein  tokaisuiksi. Samalla lisääntyy sanoilla leikittely, josta osa on nokkelaa, osa ei. Kaksoismerkityksistä syntyy toisinaan hienoja assosiaatioita, toisinaan ne jäävät äänteiden helinäksi.

Aloittaessani kolmannen osuuden huokasin varmaan melko raskaasti; lihavointia, voi ei; en millään jaksa ju…

Layla

Kuva
Layla : romaani / Jari Tervo
Helsinki : WSOY, 2011, 361 s.

Romaanin asetelma on ajankohtainen ja mielenkiintoinen. Layla on Turkin kurdi, ikivanhoille tavoille kuuliainen, äärimmäisen epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen joutuva nuori tyttö.

Klaaninsa kunnian häpeään saattaneena Layla joutuu lähtemään pakomatkalle. Kostonhimoiset isä ja veli kintereillään hän päätyy lopulta Finlandiyaan, Liisankadulle Helsinkiin. Siellä halki Euroopan jatkunut hyväksikäyttö kulminoituu huippuunsa, 15-vuotiaasta Laylasta tulee huijariliikemies Armonlahden tilille rahaa tuottava prostituoitu.

Henkilöitä ja tapahtumapaikkoja on paljon. Turkin osuuksissa kuvataan laajasti suvun jäseniä; Laylan sisaruksia, jo aiemmin kadonnutta isosiskoa, veljiä, äitiä, isää, setiä ja tätejä. Klaanilaisten henkilökuvaus on moniulotteista. Tervo kirjoittaa sekä mies- että naispuolisiin henkilöihinsä laajan kirjon. On kostoa uhoavia kiihkoilijoita ja rakastavia ja suojelevia veljiä, tasa-arvoa janoavia nuoria naisia ja juonitte…

Värit vaihtuvat syksyyn

Kuva
En millään haluaisi myöntää, että kesä meni jo. Mutta iltojen pimetessä alan nähtävästi kaivata muuallekin tummempia värejä!

Kuva on kyllä kesäiseltä retkeltä Kalajoelle muutama vuosi sitten, mutta nyt sen sävyjen hehku antoi  innoituksen blogin syysulkonäköön.

Cosmopolis

Kuva
Cosmopolis / Don DeLillo
Cosmopolis ; suomentanut Helene Bützow
Tammi, 2003, 235 s.

En pystynyt samaistumaan yhteenkään kirjan henkilöistä, juonta ei oikeastaan ole, tapahtumat eivät erityisesti kiinnostaneet ja kirjan miljöössä olin yhtä kotonani kuin olisin kävellyt kuussa. Ja mikä tästä kaikesta on lopputulemana, voitteko uskoa; kirja on mielestäni upea!

Tarinan keskushenkilö on Eric Packer, käsityskyvyn ulottumattomissa olevan määrän rahaa itselleen haalinut nuorukainen. Hän elää umpioituneena äänieristetyttyyn limusiiniinsa, tuijottaen jenin kurssin muutoksia auton matkustamon monitorista.

Päivän aikana Eric tapaa alaisiaan, lääkärinsä, vaimonsa ja rakastajattarensa. Jokainen henkilö tulee tarinan kuluessa tarkasti määritellyksi sen mukaan, mitä hyötyä hänestä on Ericille. Samalla kun hyötynäkökohtien erittely on äärettömän kylmää, on se myös rehellistä. Suhteen molemmista osapuolista paljastuu asioita, jotka ovat ikävän tosia mutta yllättäen myös hyvin inhimillisiä.

Lainaus on k…

Hylynryöstäjä

Kuva
Hylynryöstäjä / Anna Jansson
Inte ens det förflutna ; suomentanut Sanna Manninen
Gummerus, 2009, 348 s.

Gotlantilainen rikoskomisario Maria Wern alkaa saada uhkauksia  luvattuaan todistaa oikeudenkäynnissä rikospomo Adam Kossakin tuomitsemiseksi. Maria päättää viedä ensin lapsensa turvaan ja sitten itsekin piiloutua. Hän lähtee ystävättärensä Karinin kanssa Gotska Sandön saarelle, jossa järjestetään hieman outo, mutta juuri sopivaan aikaan sattuva ekologisen energiatasapainon kurssi.

Saarelle lähtee kaikenkaikkiaan seitsemän naista. Tarkoituksena on etsiä  mielenrauhaa ja harmoniaa elämällä mahdollisimman yksinkertaisesti luonnon keskellä. Tavoite karkaa käsistä jo heti aluksi, kun naiset intoutuvat kokeilemaan löytämäänsä hullunkaalia. Joihinkin yrttisavut vaikuttavat yllättävän voimakkaasti ja saaresta kuullut kummitusjutut lähtevät laukkaan naisten mielissä.

Luonnonvoimatkin ovat kurssilaisia vastaan; mereltä nousee hurja myrsky. Se katkaisee sähköt, riepottelee  varusteita ja teke…