Huorasatu
Into, 2011, 294 s.
No jopas on reipasta tekstiä ja mikä vauhti, huhhuh!
Liki kolmesataa sivua kyseenalaistamista, pissispuhetta ja sorrettujen puolustamista, siis mitä tämä oikein on?
En minä tiedä ihan tarkkaan, mutta tunnelma on vähän sama kuin silloin, kun 15-vuotiaina asetuimme parhaan kaverin Katariinan kanssa Säästöpankin ikkunalaudalle arvostellaksemme kovaan ääneen ohikulkevien miesten takapuolia. Oli se meistäkin tyhmää, mutta kyllästytti ja oli sellainen tunne, että meillä on oikeus, ellei jopa ihan velvollisuus, antaa vähän takaisin!
Huorasadussa on huima määrä henkilöitä. Tarujen jumalat Afroditesta Penelopeen seikkailevat yhdessä tavallisten Millojen ja Kallojen kanssa, miljöö vaihtelee Helvetin esikartanoista Taka-Töölöön. Juonta on ihan turha yrittääkään kovin tarkasti selostaa, mutta suurinpiirtein niin se menee, että ensin Milla ja Kalla päättävät tienata huoraamalla paljon rahaa. Sitten he kuitenkin päätyvätkin pelastusretkille Manalaan ja Bangkokin lapsipornokortteleihin, taistelevat ja alistuvat, onnistuvat ja pettyvät, heistä tulee vaimoja, koston jumalattaria, äitejä ja kirjastovirkailijoita. Ja melkein koko ajan he ovat helvetin vihaisia. Hienoa!
Lainauksen katkelma on harvinaisen synkkä, suurin osa tekstistä kun on hirteisen hauskaa. Mutta on joukossa muitakin yllättävän teräviä pistoja, vakavaksi vetäviä pätkiä väkivallasta, raiskaamisesta, hyväksikäytöstä. Huorasatu voi aluksi vaikuttaa vitsiltä, mutta kun lukee pitemmälle, huomaa, että se kirkuu falsetissa kaikenlaista alistamista vastaan, paljastaa pyllynsä ahdasmielisten määrittelijöiden suuntaan ja on ihanassa rivoudessaan oikein virkistävä tapaus Finlandia-ehdokkaiden joukossa."Viha minussa tuli puuksi ja puun hedelmäksi. Siinä hedelmässä viha asui puhtaimmassa muodossaan. Ja siinä hedelmässä oli kaikki viha. Ja kun sinä söit hedelmän, viha tuli sinuun. Ja nyt se on minusta poissa. Nyt se viha on sinulla ja sinulle se kuuluukin. Ja toivon, en intohimoisesti mutta toivon kuitenkin että se viha syö sinut sisältäpäin niin kuin se söi minua. Ja että sinä voit tuntea sen tyhjyyden ja sen syödyksi tulemisen. Enkä toivo että kadut. Se on aivan samantekevää. Minä toivon että sinuun sattuu."
Huorasadusta on kirjoitettu myös Mari A:n kirjablogissa ja poikkeustilassa.
No mutta, kuulostaapa kiinnostavalta tapaukselta! Ja ihanan raikkaasti kirjoitat sinäkin. Tätä voisi varailla vuoden vaihduttua kirjastosta. :)
VastaaPoistaSamaa aloin miettimään, että nyt vasta ensi kerran kunnolla kiinnostuin tästä kirjasta, kiitos!
VastaaPoistaLinnea ja Susa, tämä oli parempi mitä odotin. Jossain puolenvälin kohdilla meinasin pikkasen pitkästyä, mutta sitten tarina kiihdytti uuteen lentoon ja liiteli komeesti loppuun asti.
VastaaPoistaVaikuttaa kyllä kiinnostavalta ja virkistävältä, mutta samalla minusta tuntuu, että tämän lukemiseen pitäisi olla oikeanlainen mielentila. :)
VastaaPoistaKatja, totta.
VastaaPoistaMutta toisaalta se mielentila alkaa aika helposti varmaan löytyä luettuasi muutaman kymmenen sivua ;)
Minusta tässä oli ehdottomasti parasta sen piristävyys ja erilaisuus raskastempoiseen kolmen sukupolven suomi-tarinaan.
VastaaPoistaJa antiikin jumalat olivat hauska lisä.
Minusta tämä kirja oli vähän kuin kirjoittajansa, tai se, mitä olen julkisuudesta kuvaa saanut hänestä: vähän vaikea sijoittaa mihinkään tutuuun kategoriaan, mutta kuitenkin sellainen, jota pakosta pysähtyy kuuntelemaan.
Mari, kyllä vaan, varsinkin kieli oli tosiaan jotain ihan muuta kuin perinteistä jahkaamista!
VastaaPoistaJa antiikin jumalat antoi mukaan oman kaikkivoipaisuutensa, niiden seurassahan saattaa tapahtua ihan mitä vaan, ei paljon realismi kahlitse.
Tuosta kategoriattomuudesta tulee semmoinen ihana kutina, tekisi mieli nousta seisomaan yhdellä jalalla ja vaan nauraa!
No on siinä kirjalla nimi! Alkoi kylläkin kovasti kiinnostaa luettuani sinun arvostelusi. Huomaan, että alan olla aika pihalla Suomen kirjamarkkinoiden tapahtumista, sillä tästäkään en ollut kuullut ennen - ja vielä Finlandia-ehdokas!
VastaaPoistaTuo kansi mahtava, tykkään!
Elegia, nimi on shokeeraava ja sopii kirjalle oikein hyvin, kertoo hienosti siitä mitä tuleman pitää. Suosittelen!
VastaaPoistaMusta tuo kansi oli ensikatsomalta aika ruma, mutta kun sitä katselee tarkemmin niin onhan se kyllä sittenkin aika upea, siellähän on bambit ja kaikki!
Minä aloitin tätä joskus syksyllä mutta ehkä mielentila ei ollut oikea, kun tämä ei vetänyt ja jäi kesken ennen puolta väliä. Arviosi perusteella vaikuttaa kiinnostavalta, muttei ehkä kuitenkaan mun kirja...
VastaaPoistaNyt odotan tätä vielä suuremmalla innolla :-) On jo lainattu, joten ehdin ennen suurinta jonoa..
VastaaPoistaJotenkin tulee sellainen olo, että meillä suomalaisilla naisilla nyt ei oikeasti ole mitään syytä riehua. Paitsi siitä, kun ei ole sopivaa kolikkoa ostoskärryn lukkoon. ;) Taidan passata vaikka sinällään freesi tuttavuus varmasti onkin.
VastaaPoistaMinäkin luin Huorasadun ja olisin voinut sen Finlandian myöntää tästäkin! ; ) Pitkään taistelin ja ihmettelin, että eihän tällaista voi nostaa ehdokkaaksi, mutta jossain vaiheessa sitten pääsin v-sanojen ja muiden rivouksien taakse ja kirja alkoi avautua ihan uudella tavalla. Kyllä nuori nainen osaa rakentaa uskomattoman tarinan! Wau!
VastaaPoistaSusa, mäkin koin jonkinlaista pientä kyllästymistä puolenvälin tienoilla, mutta innostuin sitten uudelleen. Ei kirjassa mitään ihmeempää käännettä kyllä tapahtunut, eli jos et välittänyt alusta niin ei varmaan vaan ollut sun kirja;)
VastaaPoistaBooksy, mulla odotukset ei olleet kauhean korkealla tämän suhteen, mutta yllätyin positiivisesti. Pelkäsin jotain Punaisen mekon tyylistä (jota en ole kuin silmäillyt, sen verran asiantunteva arvio siis) mutta tämä olikin huomattavasti terävämpi tapaus.
Anne, toivoisimpa että voisin olla samaa mieltä! Oman elämäni olen minäkin onnistunut järjestelemään mukavaksi, mutta kun vähänkin katselee ympärille, tuntuu, että aihetta riehumiseen kyllä vielä olisi. Nostan siis hattua Laura G:lle onnistuneesta riehumisesta!
Joana, en minäkään yleensä tunne mitään tarvetta olla kovin räävitön kielenkäytössä tai muutenkaan, mutta ymmärrän silti jotenkin kauhean hyvin mihin tässä kaikella sillä suorasukaisuudella pyrittiin. Ja se tarinan lento, se tosiaan oli aika uskomatonta!
VastaaPoistaTilasin heti kirjastosta, kun arviosi luin.
VastaaPoistaHeidi, jään odottamaan sun arviota. Riehakkaita lukuhetkiä!
VastaaPoistaHih, nyt minäkin sain tämän luettua ja kirjoitettua, pukkaan huomenna juttua.. Oli ihan positiivinen lukukokemus minustakin ja koin ihan saman innon laantumisen puolenvälin paikkeilla. Vähän olisi voinut lyhentää, mutta kokonaisuudessaan silti aika raikas =)
VastaaPoistaBooksy, kiva päästä lukemaan juttusi!
VastaaPoistaJoku siinä puolenvälin tienoilla vähän notkahtaa, aika moni on sanonut samaa, mutta ei se silti juurikaan tahtia haitannut.