Täydellinen paisti
Teos, 2011, 306 s.
En tiedä kuka Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon saajan valitsee, mutta voisin helposti uskoa, että asialla on nyt ollut sama raati kuin viimeksikin. Tämän vuotisen palkinnon saaja Täydellinen paisti muistuttaa rytmiltään ja tyyliltään niin paljon edellisvuoden voittajaa, Alexandra Salmelan 27 Eli kuolema tekee taiteilijan -romaania, kustantajakin on sama.
Täydellinen paisti valmistetaan ja nautitaan yhden päivän aikana. Wienissä asuva Taru Korhonen saa vieraakseen miesystävänsä äidin, sisaren ja sisarentyttären koirineen. Taru päättää vakiinnuttaa asemansa suvun naisten joukossa kertaheitolla valmistamalla pöytään herkullisen, rasvaa tirsuvan itävaltalaisen perheyhteyden symbolin, täydellisen sianpaistin.
Taru touhuaa aamusta alkaen, mutta yksi toisensa jälkeen hänen suunnitelmansa kilpistyvät pieniin unohduksiin, sekaannuksiin ja muihin vastoinkäymisiin. Hillitön energia uhkaa välillä jo hiipua olemattomiin, mutta yllättäen kaikki kuitenkin luonnistuu, aina jotenkin.
Tarina kuvaa hienosti sekopäistä tunnelmaa, johon saattaa ajautua vieraassa ympäristössä. Taru tuntuu olevan koko ajan epävarma siitä, onko ymmärtänyt oikein, tehnyt niin kuin piti, ollut niin kuin muutkin. Jakomielistä tunnelmaa lisää se, että Taru toisaalta ylenkatsoo miehensä perheen maalaismaisuutta ja "itävaltalaista" konservatismia, mutta toisaalta hän janoaa arvostusta ja yhteenkuuluvuutta heidän kanssaan.
Hermostuneesti asiasta toiseen hyppelehtivä kerronta on tarkkanäköistä ja ajoittain hauskaakin, mutta toisaalta myös rasittavaa lukea. Tarina ei huvittanut, päinvastoin, jostain syystä se sai minut ennemminkin surulliseksi ja ärtyneeksi. Myönnän, että romaani on älykkäästi ja taiten rakennettu. Silti minun teki mieli jättää lukeminen kesken, en viihtynyt tämän tarinan parissa alkuunkaan.
Täydellisen paistin ovat lukeneet myös Kirsi, Susa, Leena Lumi, Arja, Nora, Karoliina, Booksy, Jaakko Antila ja Ina.
En ole lukenut tätä kirjaa vielä, eikä tämä ihan lähiviikkojen lukulistalla ole. Joskus tämä olisi kyllä mielenkiintoista lukea, ainakin tunteita tämä kirja ilmeisesti herättää, joskaan ei aina positiivisia.
VastaaPoistaTuulia, tämä on toisaalta ihan hieno kirja, mutta tunnelmassa on jotain niin masentavaa, etten oikein meinannut jaksaa lukea loppuun.
VastaaPoistaErja, minuakin välillä mietitytti, miksi edes jatkan lukemista, mutta jotenkin kirja oli kuitenkin niin omanlaisensa ja erikoinen, että teki mieli katsoa, millainen se on kokonaisuutena. Olen tyytyväinen, että luin kirjan, muttei tulisi heti mieleen suositella sitä kenellekään.
VastaaPoistaKiinnostava lukea tästä erilaisia arvioita. Minulle tämä tulee lukuun joskus alkuvuodesta kunhan nyt jonoista päästään. Kiinnostaa jonkin verran mutta saa nyt sitten nähdä, Salmelan kirja oli ainakin minulle sellainen lähinnä ok kokemus.
VastaaPoistaHmm, lopettaminen kesken ei kyllä käynyt mielessä, mtta aika klaustrofobinen lukukokemus tämä oli... ihmisen mielessä voi tulla ahdistunut olo, etenkin jos ihminen on näin kireä. =)
VastaaPoistaKaroliina, minulle tuli tästä lähinnä turhautunut olo. Ei kirjan tietenkään aina tarvitsekaan viihdyttää, esim. Gil Courtemanchen kirjoja on ollut toisaalta ihan kamalaa lukea, ja silti pidän niitä upeina.
VastaaPoistaLinnea, Salmelan ja Taskisen kirjojen välillä saattaa olla jonkinlainen sukupolvien kuilu, mutta jokin perusvire on mielestäni sama. Ok kokemus on molemmista aika hyvä luonnehdinta, kumpikaan ei ole järisyttävän hyvä, mutta ihan kelpo kirja kumminkin.
Booksy, tuo sana ahdistunut pyöri munkin mielessä tätä lukiessa, jostain kumman syystä en vaan saanut käytettyä sitä. Kai se on hyväkin että "ahistukselle" nauretaan päin naamaa, mutta kun tässä se nauru ei tuntunut yhtään vapauttavalta!
Hahhah, arviosi ja varsinkin nämä kommentit luettuani olen kyllä sitä mieltä, että tässä on kirja, josta pysyn kaukana: Maailmassa on niin paljon kivaakin lukemista. En ole lukenut Salmelaakaan, mutta arvioiden ja juonikuvausten perusteella siitä on tullut todella samanlaiset fiilikset.
VastaaPoistaTessa, en moiti suunnitelmaasi ollenkaan ;)
VastaaPoistaMikä ihme minussa on vikana, kun tämä uppoaa minuun;-) Minusta tämä on todella ahdistava ja pelottava neuroosikuvaus ja hyvin tehokas sellainen. Onkohan kukaan muu kokenut kirjaa kuten minä...
VastaaPoistaLuen kirjaa parhaillaan - välillä olen tuskastunut, vaipumassa epätoivoon ja haluaisin jättää kirjan kesken, välillä taas innostun siitä hurjasti uudestaan. Mutta ahdistus pysyy, siitä olen Leenan kanssa samaa mieltä.
VastaaPoistaLeena, kyllähän tuo melko neuroottista on tuo meno. Ja kun näkökulma on neurootikon itsensä, niin lukeminen oli minusta vähän surullista.
VastaaPoistaKarusellissa, aika samanlaiset tunnelmat oli minullakin. Tai en kyllä ollut kovin innostunut, mutta jotain kumman kiinnostavaa kirjassa kuitenkin oli kun en saanut lopetettua lukemista vaikka oikeastaan olisin halunnut.