perjantai 23. huhtikuuta 2010

Kengitetyn eläimen jäljet


Kengitetyn eläimen jäljet / Kristiina Wallin
Tammi, 2005, 83 s.

"Eksyminen on tehty
niin kovin vaikeaksi....

...Turha kuvitellakkaan
          millimetripaperia kyllä riittää
                    maailman reunan yli.

 Silti joskus,
kun istuu joessa ajelehtivalle
penkille ja leikkaa
          paperinukkeja,
saattaa vastavirtaan soutaa jänis,
joka tarjoaa keittoa
          ja ruisleipää.

Näyttää,
kuinka horisontin saa katoamaan
ja katulamput
         sihahtamaan veteen."

Kristiina Wallinin esikoisrunokokoelman kieli on myyttistä ja visuaalista. Mielikuvat ovat toisinaan sadunomaisen kauniita, toisinaan lähentelevät ruumiillisuudessaan groteskia. Runojen tarinoissa on yllättäviä käänteitä jotka jäävät hedelmällisellä tavalla vaivaamaan mieltä.

Kertojana on nainen joka tahtoo muistaa mitä oli olla tyttö. Tärkein teemoista onkin aikuistuminen ja ahdistus muiden sanelemaan muottiin taipumisesta. Ulkopuolisuuden ja erilaisuuden teemat ovat vahvasti esillä, mutta mukana on myös ryöpsähdyksenomaisia oivalluksia siitä, kuinka jokaisen täytyy saada olla oma omituinen itsensä.

Myöhemmin Wallinilta ovat ilmestyneet vielä Murtuneista luista ja Jalankantama, molemmat lukemisen arvoisia.

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Riivaus


Riivaus : romanttinen kertomus / A. S. Byatt ;  jälkisanat: Sanna Nyqvist ja Merja Polvinen
Possession : a romance / suomennos: Marja Alopaeus ; runot suom.: Leevi Lehto
Teos, 2008, 708 s.

Kirjan idea on kutkuttavan mielenkiintoinen. Roland Michell, nuori kirjallisuudentutkija, löytää lempipaikassaan London Libraryssa istuessaan kadonneita kirjeitä, jotka viktoriaaninen runoilija Randolph Ash on kirjoittanut salaiselle rakastetulleen. Roland kähveltää kirjeet, jotteivat ne joutuisi kilpailevien tutkijoiden käsiin. Hän saa selville, että kirjeiden kohteena on toinen runoilija, naistutkimuksen arvostama Christabel LaMotte. Roland uskaltautuu ottamaan yhteyttä LaMotte-tutkijaan Maud Baileyhin, jota yhteinen kollega on kuvaillut naisena, jonka "kylmyys aiheuttaa miehille verentungosta".

Tarinan edetessä on hauska seurata tutkijoiden kilpailua lähdemateriaalien hallinnasta. Mielenkiintoista on myös arvailla sitä, ennustavatko löytyvät todisteet menneisyyden rakkaustarinasta tapahtumia nykyajassa.

Sanna Nyqvistin ja Merja Polvisen jälkisanat saattaisi olla hyvä lukea etukäteen, niin innostavasti ne hehkuttavat kirjan ansioita. Monessa muussakin arvovaltaisessa yhteydessä tämä kirja on saanut loistavia arvioita ja monikerroksinen ja kiehtovahan se toki onkin.

Mahtoiko olla kirjahyllyssä seisovien vielä lukemattomien kirjojen polte joka aiheutti sen, että 700 sivua oli minulle vähän liikaa. Tai ehkä ne olivat nuo pitkät "viktoriaaniset" runot, joita lukiessa huomasin ajattelevani ihan muita asioita.

torstai 8. huhtikuuta 2010

Puhdistus


Puhdistus / Sofi Oksanen
WSOY, 2008, 308 s.

Tätä kirjaa en lukenut, vaan kuuntelin. Kesällä 2008, loma oli juuri alkanut ja mökillä oli sateista. Loikoilin kammarissa ja yritin näyttää ihan normaalilta aina kun tytöt tulivat sisään. Silti ne kysyivät:  Äiti, mikä sun on? Näytin varmaan aika järkyttyneeltä.

Aliide Truun erakonpäivät häiriintyvät pahoinpidellyn Zaran ilmestyessä Viron maaseudulla sijaitsevat talon pihalle. Molemminpuolisen epäluuloisuuden vähitellen kadotessa vanha Aliide ja nuori Zara paljastavat yhä enemmän itsestään. Naisten elämäntarinoiden  kautta piirtyy terävä kuva niin nykyaikaisesta naiskaupasta kuin Viron historian naisiin kohdistuneesta väkivallastakin.

Tarina on ajankohtainen, raju ja likainen, kieli raikkaan arkista ja romaanin rakenne ja yksityiskohdat loistavia.

Puhdistus on kohta napsinut kaikki mahdolliset kirjallisuuspalkinnot ja aivan syystä. Työkavereiden kanssa vitsailtiin, että Nobel enää puuttuu. Ehkä se on vain ajan kysymys?

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Tuulen varjo


Tuulen varjo / Carlos Ruiz Zafón
La Sombra del Viento, suom. Tarja Härkönen
Otava, 2004, 646 s.

Tuulen varjon lukemisesta on kulunut jo tovi, mutta kokemus oli sen verran hurmaava, että vaatii muistiin merkitsemisen näin jälkikäteen. Tätä kirjaa olen vinkannut jo monesti ja aika usein se on lähtenytkin asiakkaalle lainaan. Onpa nähty jo muutama niitäkin, jotka ovat tulleet kysymään "jotain Tuulen varjon kaltaista". Hankala kysymys, johon olen tarjonnut paria Arturo Pérez-Reverten kirjaa ja A.S. Byatin Riivausta, molempia varauksin, etteivät ne nyt ihan samanlaisia ole, mutta joitain yhtymäkohtia kuitenkin löytyy.

Tuulen varjon moninaiset tapahtumat ja juonenkäänteet ovat minulta jo suurelta osin unohtuneet, mutta mieleen on jäänyt intensiivinen tunnelma ja varsinkin tunteiden ylenpalttisuus. Tässä rakastetaan vanhoja kirjoja, omalaatuisia ystäviä, sumuista Barcelonaa ja epäröivää neitoa kaikkia yhtä intensiivisesti samalla kun juoni kulkee eteenpäin kuin pikajuna. Pikkuasemilla ei tästä junasta malttanut astua ulos. Nautinnollista eskapismia.

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Jäätikön ääri


Jäätikön ääri /
Olli Heikkonen

Tammi, 2007, 55 s.






"Älä lausu minun nimeäni turhaan,
sillä minä tulen kun kutsut. Tulen metsien läpi,
sarveni raapivat sammalta ja kaarnaa,
minun hengitykseni salpaa lintujen laulun, nostaa ilmaan
märät lehdet ja maatuneet neulat.
...
Älä kutsu minua
omenapuidesi katveeseen. Älä tule
minun metsäni pimeyteen.
Älä tule. Juurakot takertuvat jalkoihisi,
piikkipensaat repivät ihosi rikki:"

Eipä tässä kai muuta tarvita, parempi kun luette itse loput.

Puolikas keltaista aurinkoa

Puolikas keltaista aurinkoa / Chimamanda Ngozi Adichie
Otava, 2009, 608 s.

Tarinan alussa 1960-luvun Nigeriassa on kaikki hyvin.  Ylpeä Odenigbo opettaa yliopistolla, onnistuu saamaan kauniin Olannan rakastumaan itseensä ja palkkaa palvelijakseen hieman tosikkomaisen nuoren maalaispojan Ugwun.

Kaupunkiälymystöön kuuluva ystäväpiiri järjestää myöhään kestäviä illanistujaisia, joissa keskustellaan älykkäästi, tanssitaan ja kuunnellaan high-life-musiikkia sekä luonnollisesti nautitaan palvelijoiden isännilleen loihtimia tuoksuvia herkkuja.

Biafran sodan ensimmäiset merkit ilmaantuvat vainvihkaan, huhuina ja uutisina. Kun sota sitten syttyy, alkavat pelottavat tapahtumat vyöryä ihmisesten ylitse vääjäämättä ja hallitsemattomina. Sota on kuvattu yksilöiden näkökulmasta, kertoen kunkin henkilökohtaisista menetyksistä ja peloista.

Sota on dramaattinen tausta tälle kertomukselle jonka parasta antia ovat kuitenkin henkilöiden väliset suhteet. Kirjailija on luonut useampia mielenkiintoisen "eriparisia pareja" joiden yhteiselämän jännitteitä kuvataan hyvinkin tarkkanäköiseti ja hienotunteisesti oivaltaen.

Sisarukset Oleanna ja Kainene paljastuvat entisen mahtimiehen tyttäriksi. Heidän välillään on ollut kaunaa toisen käyttäessä isän vaikutusvaltaa häikäilemattä hyväkseen bisnesmaailmassa, toisen taas salatessa alkuperänsä. Onigbon vallankumouksellisuuden uskottavuus joutuu koetukselle kun rakkaus Oleannaan syvenee, samoin palveluspoika Ugwun tahtoessa välttämättä säilyttää lähes alamaisen lojaalisuutensa isäntää kohtaan. Kainenen ja Richardin suhdetta taas monimutkaistavat roturistiriidat.

Lue kirjailijan haastattelu Plaza.fi:n lukunurkasta
Lue kirjan taustoista Voima-lehden artikkelista