perjantai 23. huhtikuuta 2010

Kengitetyn eläimen jäljet


Kengitetyn eläimen jäljet / Kristiina Wallin
Tammi, 2005, 83 s.

"Eksyminen on tehty
niin kovin vaikeaksi....

...Turha kuvitellakkaan
          millimetripaperia kyllä riittää
                    maailman reunan yli.

 Silti joskus,
kun istuu joessa ajelehtivalle
penkille ja leikkaa
          paperinukkeja,
saattaa vastavirtaan soutaa jänis,
joka tarjoaa keittoa
          ja ruisleipää.

Näyttää,
kuinka horisontin saa katoamaan
ja katulamput
         sihahtamaan veteen."

Kristiina Wallinin esikoisrunokokoelman kieli on myyttistä ja visuaalista. Mielikuvat ovat toisinaan sadunomaisen kauniita, toisinaan lähentelevät ruumiillisuudessaan groteskia. Runojen tarinoissa on yllättäviä käänteitä jotka jäävät hedelmällisellä tavalla vaivaamaan mieltä.

Kertojana on nainen joka tahtoo muistaa mitä oli olla tyttö. Tärkein teemoista onkin aikuistuminen ja ahdistus muiden sanelemaan muottiin taipumisesta. Ulkopuolisuuden ja erilaisuuden teemat ovat vahvasti esillä, mutta mukana on myös ryöpsähdyksenomaisia oivalluksia siitä, kuinka jokaisen täytyy saada olla oma omituinen itsensä.

Myöhemmin Wallinilta ovat ilmestyneet vielä Murtuneista luista ja Jalankantama, molemmat lukemisen arvoisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!