Kirjamuistikirja

Nix 'in yli 700 sivuun mahtuu paljon. Lukukokemus on kuin mutkitteleva maantie jossa mennään välillä todella lujaa ja välillä hidastellen. Kun pienten alkuvaikeuksien jälkeen sain juonen päästä kiinni, aavistelin, että nyt on käsissäni oikein hyvä lukuromaani. Puolenvälin jälkeen olin valmis kehumaan enemmänkin, teksti alkoi olla niin vahvaa ja vaikuttavaa. Mutta sitten tapahtui ylilyönti, tekstin intensiteetti kasvoi yli äyräidensä ja jännite lässähti. Hill tavoittelee jonkinlaista Cormac McCarthy  -tyyppistä profeetallista paatosta, mutta ei ihan onnistu, koska suistaa kertojansa juuri ratkaisevalla hetkellä keskenkasvuiseksi mansplainaajaksi. Terävä yhteiskunnallinen analyysi muuttuu omaan ääneensä rakastuneen katkeran teinipojan paasaukseksi ja kaikki ylevyys on yhtäkkiä tiessään. Mutta silti, kyllä se analyysi kuitenkin löytyy sieltä kaiken joukosta, sarkastisena ja rohkeana, eli eivät mainoslauseet suuresta amerikkalaisesta romaanista ole ollenkaan tuulesta temmattuja. T

Kuva: Wikimedia Commons Romaani koostuu kahdesta kertomuksesta, joilla ensin ei tunnu olevan mitään tekemistä keskenään. Ensimmäisessä mies ja nainen eroavat, toisessa Kolumbus löytää Amerikan. Mitä pidemmälle tarinat etenevät, sitä selvemmältä alkaa näyttää, että yhtymäkohtia sittenkin on. Molemmissa tarinoissa ollaan huikealla löytöretkellä. Matkan onnistumisesta ei ole takeita, mutta halu saada tietää mitä perillä odottaa on niin kova, että se kantaa yli myrskyävien merien uusille tuntemattomille rannoille. "Mieheni vetää henkeä. Niin kuin tehdään, kun ollaan sanomassa jotain, mikä muuttaa kaiken. Ilma kohoaa rintaan, pysähtyy hetkeksi ja purkautuu sitten pois. Ja tämän hän sanoo: – Olen oikeastaan aina halunnut olla nainen. Niin sanoo mieheni, neljäkymmentä vuotta myöhässä." Ahavan romaani ei kuitenkaan kerro miehen transsukupuolisuudesta, vaan siitä, miltä tuntuu vaimosta miehen alkaessa toteuttaa toivomaansa muutosta. Vaimo tahtoo ymmärtää, ja aluksi hän iloitse