Kirjamuistikirja

Jansson, Tove: Kesäkirja Sommarboken, suom. Kristiina Kivivuori WSOY, 1973, 143 s. Kesäkirja esittelee henkilönsä ja tunnelmansa heti ensimmäisillä sivuilla. On heinäkuu, kalliot höyryävät aamuisin ja kaikki värit ovat syvimmillään saarella, jossa isoäiti ja Sophia viettävät kesää. Isäkin on mukana, mutta hän pysyttelee töidensä parissa tai muuten vain taustalla. "Mutta sinä et saa katsoa, kielsi isoäiti. Se on yksityisluontoista. Sophia piti hampaita selkänsä takana. Minä tahdon katsoa, hän sanoi. Hänen isoäitinsä loksautti hampaat paikoilleen, se kävikin oikein näppärästi, ei siinä sen ihmeempää. Milloin sinä kuolet? lapsi kysyi. Hän vastasi: Pian. Mutta sinuun se ei kuulu vähäänkään. Miksei? kysyi lapsenlapsi. Hän ei vastannut, hän meni kalliolle ja jatkoi siitä rotkolle päin. Tuo on kiellettyä! huusi Sophia. Vanhus vastasi halveksivasti: Tiedän. Et sinä enkä minä saa mennä rotkolle, mutta nyt mennään joka tapauksessa, isäsihän nukkuu eikä saa sitä tietää." Ti...

Bargum, Johan: Syyskesä Sensommar, suom. Rauno Ekholm Tammi, 1993, 128 s. Luin aika tarkkaan kaksi vuotta sitten Johan Bargumin pienoisromaanin Syyspurjehdus . Se oli ensimmäinen teos jonka kirjailijalta luin, ja olin aivan lumoutunut. Kirja väikkyy yhä mielessäni yhtenä parhaista koskaan lukemistani. Syyskesä muistuttaa monin tavoin Syyspurjehdusta , mutta sen   ihmissuhdeverkko on kerroksellinen ja monimutkaisempi kuin myöhemmässä romaanissa. Veljekset Olof ja Carl ovat saapuneet kesähuvilalle äitinsä pyynnöstä. Äidillä tiedetään olevan vain vähän elinaikaa jäljellä. Olofille tehtävä on helppo, hän on muutenkin pysytellyt äidin lähettyvillä koko elämänsä ajan. Carl sen sijaan joutuu tekemään järjestelyjä päästäkseen perheineen paikalle, kiireinen työ San Franciscossa on pitänyt miehen tehokkaasti poissa kotimaasta jo vuosia. Mutta juuri Carlin saapuminen on äidille tärkeää. Veljekset ovat luonteeltaan hyvin erilaisia, Carl taistelee ja uhmaa, Olof katsoo sivusta ja väis...

Tietäväinen, Aino ja Ville: Vain pahaa unta WSOY, 2013, 47 s. Monilla lapsilla on ennen kouluikää kausi, jolloin he näkevät paljon painajaisia. Muistan jostain kuulleeni, että pahat unet liittyvät mielikuvituksen ja ajattelun kehitykseen aika luonnollisena osana, eivätkä välttämättä siis ole merkki mistään sen suuremmista ongelmista. Paras lääke painajaisiin taitaa usein ollakin turvallinen syli ja aikuisen tyyni vakuutus, että uni ei ole totta, ei tarvitse enää pelätä. Vain pahaa unta kertoo sarjakuvataiteilija Ville Tietäväisen pienen Aino -tyttären unista tämän ollessa 3-6 vuotias. Ainoa ajavat öisin metsässä takaa jättiläispuput korkokengät jaloissaan, hänen unissaan syttyy tulipaloja ja niissä kuljetaan päättymättömissä pimeissä porraskäytävissä. Kaikkein eniten minua hätkähdytti uni, jossa turvallinen isä, joka yö toisen jälkeen kuuntelee ja rauhallisesti juttelemalla saa pelon hälvenemään, uhkaa muuttua piirrokseksi, pelkiksi mustiksi ääriviivoiksi! Albumi ei vaikuta a...

Cunningham, Michael : Koti maailman laidalla A home at the end of the world, suom. Marja Alopaeus Gummerus, 2001, 436,[1] s. Illan tullen oli ensimmäinen Michael Cunninghamin romaani jonka luin. Se ilmestyi suomeksi vuonna 2011 ja oli yksi parhaista lukukokemuksistani tuolloin. Koti maailman laidalla  tulee tunnistettavasti samasta lähteestä, mutta jo pari vuosikymmentä aiemmalta ajalta. Se ei yllä samanlaiseen helppouteen ja harmoniaan kuin myöhempi teos, mutta pieni rouheus ei toisaalta ole lainkaan pahasta. Ihmissuhdeasetelmat ovat tässä toisinaan melko kipeitä, mutta samat motiivit, jotka kantavat Illan tullen -romaania, erilaisuuden hyväksyntä ja elämän arvokkuuden näkeminen ovat jo mukana ja kuljettavat tarinaa lempeästi ahdistusten yli. Kertomuksen keskeiset henkilöt ovat Jonathan ja Bobby, jotka tapaavat ensi kerran koululaisina ja vastoin kaikkia odotuksia ystävystyvät. Pojat ovat luonteeltaan liki toistensa vastakohtia, mutta heistä tulee erottamattomat. Par...

Timonen, Karoliina : Aika mennyt palaa Tammi, 2012, 282 s. Tämän kirjan lukemista olen odottanut kiihkeämmin kuin monen muun! En ole koskaan tavannut Karoliinaa, mutta olen seurannut hänen blogiaan Kirjavaa kammaria alusta asti ja vaihtanut niin monesti mielipiteitä kirjoista ja muustakin nettikeskusteluissa, että tuntuu ihan kuin läheinen ystävä olisi julkaissut romaanin! Jo pelkkä "julkaisukynnyksen ylittäminen" on mielestäni hienoa, ja kun se vielä tapahtuu Karoliinan pettämättömällä tyylitajulla, ei voi olla muuta kuin iloinen ja vähän hassusti ylpeäkin kirjailijan puolesta! Tarina etenee kahdessa aikatasossa. Kun Klarissa muuttaa lapsineen miehen työn perässä vuodeksi Bostoniin, alkaa hän nähdä uudelleen lapsuudesta tuttuja painajaisunia. Unet kertovat toistuvasti samasta henkilöstä, Corinnesta, joka pakenee toisen maailmansodan kauhuja Pariisista Amerikkaan. Vähitellen unet ja todellisuus alkavat merkillisesti muistuttaa toisiaan ja selviää, että myös Corinne on...

McEwan, Ian: Sementtipuutarha The cement garden, suom. Eva Siikarla Kirjayhtymä, 1980, 136 s. Lisäksi Otavan kirjasto -sarjassa 2009 ja Seven -pokkareissa 2010 Sementtipuutarhan tarina on järkyttävä. Se on kuitenkin kerrottu niin suorasukaisesti ja henkilöitä kunnioittaen, että lukeminen sujuu. Ahdistus alkaa puristaa rintaa vasta kun tulee ajatelleeksi, että tämä voisi olla totta. Ihan lähelläkin saattaa olla lapsia, joiden olosuhteet muistuttavat Jackin ja hänen sisarustensa elämää, joillain asiat ovat  jopa huonommin. Romaanin alussa lapsilla on vielä vanhemmat. Autoritäärinen isä määrää perheessä kaiken kukkien kasvupaikoista siihen, kuinka äänekkäästi lasten syntymäpäivillä kukakin saa leikkiä. Äiti vetäytyy väsyneenä taustalle, kodin ympäristö autioituu samalla kun kaupunginosa vähitellen slummiutuu, perheessä ei käy vieraita. Isän äkillisesti kuollessa äiti on jo sairas ja joutuu pian täysin vuoteenomaksi. Perheen neljä lasta, 16-vuotias Julie, häntä pari vuotta...

Dr. Mumbai / Jukka Behm Tammi, 2007, 261 s. Satish Rao on intialaistaustainen Lontoon kautta Helsinkiin muuttanut lastenpsykiatri, jolla riittää kärkeviä mielipiteitä suomalaislasten kasvatuksesta. Kirjassaan "Anna minulle uudet vanhemmat" hän esittää teesinsä, vähemmän lääkkeitä ja enemmän syliä, sen verran poleemisesti, että tappouhkauksia alkaa putoilla sähköpostiin. Miehen elämä on melkoista matalalentoa. Kohteliaita lupauksia on tullut auliisti jaeltua vähän sinne sun tänne. Yllättäen sinisilmäiset läheiset ovat ottaneet ne kaikki todesta! Yhdenpäivänromaani kuvaa hirteisesti miesparan epätoivoa tämän koettaessa lunastaa häneen kohdistuvat odotukset. Paniikkiin ei olisi varaa, mutta paineita riittää sekä työpaikalla että kotona. Satish'n tulisi kyetä vastaamaan mahdottoman moneen tarpeeseen: klinikan johtava lääkäri Heinrich Bauer vaatii Satish'lta korkeaa moraalia ja matalaa profiilia, vieläpä samanaikaisesti, poliisi vaatii taustatietoa nuoren potil...

Viimeiseen hengenvetoon / Anne Swärd  Till sista andetaget ; suomentanut Katriina Huttunen Otava, 2011, 328 s. Tekisi mieleni väittää, että tässä kirjassa on jotain epärehellistä. Väitteelle pitäisi varmaan olla tueksi jotakin, mutta eipä ole. Silti minusta vaan  tuntuu siltä. Vähän kuin katsoisi muotinäytöstä. Mallit ovat kauniita, mutta tiukat ilmeet kasvoilla ovat totaalisen epäaitoja, omituisia yrityksiä ilmaista jotain sellaista vahvuutta jota ei oikeasti ole olemassa. Samalla tavalla tässä kirjassa on asetettu fasadiin takuuvarmasti trendikkäitä, juuri sopivan ongelmallisia aiheita. Suunnitelmallisuus paistaa läpi vähän liikaa. Vaikka  saahan sitä sommitella ja keksiä vaikka mitä, mutta kun perusasetelmaltaan realistinen tarina ei ole eletyn oloinen, se menettää jotakin oleellista. Lo ja Lukas tapaavat kun tyttö on seitsenvuotias, poika viitisen vuotta vanhempi. Molempien perheet ovat muuttaneet muualta Skooneen, Lo'n Pohjois-Ruotsista ja Lukaksen  U...

Saniaislehdon salaisuudet / Kati Närhi WSOY, 2010, 129 s. : kuv. Kuulin puolella korvalla jossain lueteltavan tämän vuotisia Sarjakuva-Finlandia -ehdokkaita ja muistin lainakirjapinon pohjalla odottelevan Saniaislehdon salaisuudet. Paremmin sarjakuvaa tuntevat työkaverit olivat siitä vinkanneet jo aikoja sitten, nyt kaivoin kirjan esille. Kirja koostuu kymmenestä vähän venytetystä stripistä, lyhyimmillään tarinat ovat parin-kolmen sivun pituisia, pisimmillään sivuja saattaa olla yli kymmenenkin. Kaikki tarinat liittyvät yhteen päähenkilön, Agneksen kautta. Agnes on pikkuvanha esimurrosikäinen tyttö, joka asuu mummonsa kanssa Plankton-nimisessä kaupungissa. Hän tarkkailee ympäristöään tiukkaan tyyliin ja törmää monenlaisiin kummallisuuksiin. Nokkelana tyttönä Agnes tekee suorasukaisia paljastuksia vedellessään suoriksi aikuisten mutkalle kierimiä juttuja. Piirosten värimaailma on melko kapea, useimmiten on käytetty vain sinistä mustalla pohjalla. Mutta se sinisen sävy...

Routaholvi / Anne Michaels The winter vault, suomentanut Kaijamari Sivill WSOY, 2010, 320 s. Kertojan ääni on hiljainen ja viisas, niin vaatimaton, ettei vaadi juuri lainkaan huomiota. Tarina virtaa tyynesti kuin suuret joet, Niili ja St. Lawrence, joiden rannalla tapahtumat eletään. Pinnanalaiset voimat ovat kuitenkin koko ajan läsnä, aavistettavissa. Jeanin ja Averyn rakkaustarina alkaa Torontosta, mutta heti naimisiinmenonsa jälkeen he muuttavat Egyptiin, Sudanin rajaseudulle. Eletään 1960-lukua ja Assuanin padon rakentaminen on alkamassa. Abu Simbelin kalliotemppeleitä siirretään turvaan ja tuhannet nubialaiset joutuvat jättämään kotinsa. Näiden menetysten keskellä nuori aviopari tutustuu toisiinsa kertoen tarinoita lapsuudestaan, kuolleista isistä ja äideistä joiden kaipaamiseen ei tunnu tulevan loppua. Surumielisyys muuttuu tragediaksi kuitenkin vasta kun Jean ja Avery menettävät pienen tyttärensä jo ennen tämän syntymää. Jeanin lohduttomuus on n...

Veteen pudonneet / Riitta Jalonen Tammi, 2007, 130 s. Luin muutama vuosi sitten Riitta Jalosen romaanin " Kuvittele itsellesi mies " ja se muistissa odotukset tätä kirjaa kohtaan olivat kovat. Paha kyllä odotukset jäivät suurimmalta osalta täyttymättä. Samanlaista hurjaa intensiteettiä tarinoissa kieltämättä on, mutta nyt aihe jättää hieman kylmäksi. En ole oikein koskaan innostunut lapsikuvauksista, aikuisen eläytyminen lapsen maailmaan tuntuu usein teennäiseltä ja tarkoitushakuiselta. Ehkä täytyy vanheta vielä vähän lisää halutakseen palata muistoissa lapsuuteen asti, kuka tietää, ehkä sekin aika vielä tulee. Tarinan alussa Elsi opettelee numeroita nieleskelemällä niitä tarkoittavia äänteitä kurkusta alas, seitsemän tuottaa eniten vaikeuksia. Isän Anglia seisoo pihalla ja äiti kiertää tukkaa papiljoteille, odotellaan tuttavapariskuntaa kylään, pelaamaan korttia. Kun puhelin soi, isä vastaa ja vakavoituu: ...

Irlantilainen tyttö / Susan Fletcher suomentanut Jonna Joskitt Like, 2010, 267 s. Evangeline on perinyt isältään hiustensa punaisen värin, kiharat ja varmuuden siitä, että äiti rakasti isää. Rakasti niin paljon, että lähti etsimään tätä suuresta vieraasta kaupungista, Birminghamista. Sinne isä huhupuheen mukaan oli lähtenyt jouduttuaan hankaluuksiin walesilaisessa pikkukylässä. Isää ei koskaan löydy, ja sitä äidin heikko sydän ei kestä. Evangeline palaa siis yksin äidin kotikylään ollessaan 8-vuotias. Kohtaamiset kylän asukkaiden kanssa selvittävät vähän kerrassaan isän ja äidin tarinaa. Isovanhemmat rakastavat Evanglinea varauksetta ja useimmat kyläläisistä ovat myötätuntoisia. Kuitenkin on niitäkin, joiden viha pientä tyttöä kohtaan on käsittämättömän voimakasta. Uteliaisuutta hän herättää poikkeuksetta kaikissa. Lasten sanotaan olevan vahvoja ja niin tässäkin tarinassa pieni Evie ottaa vastaan elämän kolhuja niitä kovin paljoa märehtimätt...