Aika mennyt palaa / Karoliina Timonen
Timonen, Karoliina : Aika mennyt palaa
Tammi, 2012, 282 s.
Tämän kirjan lukemista olen odottanut kiihkeämmin kuin monen muun! En ole koskaan tavannut Karoliinaa, mutta olen seurannut hänen blogiaan Kirjavaa kammaria alusta asti ja vaihtanut niin monesti mielipiteitä kirjoista ja muustakin nettikeskusteluissa, että tuntuu ihan kuin läheinen ystävä olisi julkaissut romaanin! Jo pelkkä "julkaisukynnyksen ylittäminen" on mielestäni hienoa, ja kun se vielä tapahtuu Karoliinan pettämättömällä tyylitajulla, ei voi olla muuta kuin iloinen ja vähän hassusti ylpeäkin kirjailijan puolesta!
Tarina etenee kahdessa aikatasossa. Kun Klarissa muuttaa lapsineen miehen työn perässä vuodeksi Bostoniin, alkaa hän nähdä uudelleen lapsuudesta tuttuja painajaisunia. Unet kertovat toistuvasti samasta henkilöstä, Corinnesta, joka pakenee toisen maailmansodan kauhuja Pariisista Amerikkaan. Vähitellen unet ja todellisuus alkavat merkillisesti muistuttaa toisiaan ja selviää, että myös Corinne on kymmeniä vuosia sitten päätynyt asumaan samaan kaupunkiin, jopa samalle kadulle kuin Klarissa nyt.
Jännitys tiivistyy vähä vähältä niin, ettei kirjaa meinaa malttaa laskea käsistään. Luvut ovat sopivan lyhyitä, teki mieli aina lukea ainakin yksi lisää, jospa siinä taas selviäisi hippunen mysteeristä!
Lisäksi molempien aikatasojen miljöökuvaus on onnistunutta ja uskottavaa. Corinnen elämästä lukiessa nousi silmiin samantapaisia kuvia kuin tv-sarjoissa Mad Men tai Pan Am, Klarissan mietteet lastenkasvatuksesta ja kotiäitiydestä taas tuntuivat liikuttavan tutuilta ja toivat mieleen muistoja omasta elämästä kymmenisen vuotta sitten.
Aika mennyt palaa on ollut hurjan suosittu blogeissa, siitä on kerrottu jo mm. Lumiomenassa, Kasoittain kirjoja -blogissa, Mari A:n kirjablogissa, P.S. rakastan kirjoja -blogissa ja Kirjantilassa, noin vain muutaman mainitakseni.
Onneksi olkoon, Karoliina, vielä kerran! Tästä se lähti, lisää odotetaan :)
Tammi, 2012, 282 s.
Tämän kirjan lukemista olen odottanut kiihkeämmin kuin monen muun! En ole koskaan tavannut Karoliinaa, mutta olen seurannut hänen blogiaan Kirjavaa kammaria alusta asti ja vaihtanut niin monesti mielipiteitä kirjoista ja muustakin nettikeskusteluissa, että tuntuu ihan kuin läheinen ystävä olisi julkaissut romaanin! Jo pelkkä "julkaisukynnyksen ylittäminen" on mielestäni hienoa, ja kun se vielä tapahtuu Karoliinan pettämättömällä tyylitajulla, ei voi olla muuta kuin iloinen ja vähän hassusti ylpeäkin kirjailijan puolesta!
Tarina etenee kahdessa aikatasossa. Kun Klarissa muuttaa lapsineen miehen työn perässä vuodeksi Bostoniin, alkaa hän nähdä uudelleen lapsuudesta tuttuja painajaisunia. Unet kertovat toistuvasti samasta henkilöstä, Corinnesta, joka pakenee toisen maailmansodan kauhuja Pariisista Amerikkaan. Vähitellen unet ja todellisuus alkavat merkillisesti muistuttaa toisiaan ja selviää, että myös Corinne on kymmeniä vuosia sitten päätynyt asumaan samaan kaupunkiin, jopa samalle kadulle kuin Klarissa nyt.
Jännitys tiivistyy vähä vähältä niin, ettei kirjaa meinaa malttaa laskea käsistään. Luvut ovat sopivan lyhyitä, teki mieli aina lukea ainakin yksi lisää, jospa siinä taas selviäisi hippunen mysteeristä!
Lisäksi molempien aikatasojen miljöökuvaus on onnistunutta ja uskottavaa. Corinnen elämästä lukiessa nousi silmiin samantapaisia kuvia kuin tv-sarjoissa Mad Men tai Pan Am, Klarissan mietteet lastenkasvatuksesta ja kotiäitiydestä taas tuntuivat liikuttavan tutuilta ja toivat mieleen muistoja omasta elämästä kymmenisen vuotta sitten.
Aika mennyt palaa on ollut hurjan suosittu blogeissa, siitä on kerrottu jo mm. Lumiomenassa, Kasoittain kirjoja -blogissa, Mari A:n kirjablogissa, P.S. rakastan kirjoja -blogissa ja Kirjantilassa, noin vain muutaman mainitakseni.
Onneksi olkoon, Karoliina, vielä kerran! Tästä se lähti, lisää odotetaan :)
Kyllä, minäkin tunsin iloa ja ylpeyttä Aika mennyt palaan äärellä. Hyvin kirjoitettu, koukuttava ja aikalaistunnelman hallitseva romaani. :)
VastaaPoistaKatja, sinä olet ihan syystäkin ylpeä, olet seurannut urakkaa läheltä ja etkö oikolukenutkin tekstejä? Minun ylpeyteni on vähän hupaisaa, kun en ole mitenkään edesauttanut tässä, mutta silti vaan tekee mieli röyhistellä :D
PoistaToisaalta olen kyllä ylpeä kaikista kirjabloggareista, kaikista tempauksista mitä on ollut ja yleensäkin vaan koko yhteisöstä!
Erja, kiitos tästä ihanan lämminhenkisestä arviosta! <3
VastaaPoistaEipä kestä, oli kivaa odottaa tätä ja hienoa saada sitten kirja "ilmielävänä" käsiinsä ja luettavaksi.
PoistaJa olen kuullut kehuja jo työkavereiltakin!
Hih, minäkin röyhistelin ylpeydestä saatuani kirjan käsiini ja varsinkin sitten kun olin kirjan lukenut :) Blogituttavuus on ihan riittävä peruste röyhistelylle ;)
VastaaPoistaKiva kun löytyy muita samanmielisiä <3
Poista