Kirjamuistikirja

Patrick deWittin edellinen romaani, Sistersin veljekset , on niin loistava teos, että se sai odottamaan tältä uusimmalta suomennokselta kai vähän mahdottomia. Kahden nuoren rakkaustarina keskiaikaisessa linnassa, turmeltuneen paronin silmien alla, aihe ja miljöökin lupasivat paljon. Ja kyllähän Alihovimestari Minor hauska romaani on, ei siinä mitään. Mutta edeltäjiensä veroinen se ei ole. Aivan ilmiömäinen kertoja deWitt silti kyllä on. Hän luovii taidokkaasti eri tyylilajien välillä, vaihtaa väriä kuin kameleontti tarinan vaihtuessa toiseen. Puhdistautuminen  oli kirjoitettu Bukowskin tyyliin, Sistersin veljekset  oli lännentarina ja nyt tämä uusin jäljittelee lähinnä veijaritarinoita. deWittille ei siis näytä riittävän se, että hän kehittelisi uuden juonen, miljöön ja henkilöt, vaan tarinan vaihtuessa hän haluaa aina ottaa haltuun myös uuden tyylilajin.  deWittiä ei voi kuitenkaan missään tapauksessa moittia imitaattoriksi. Romaaneissa on aina jokin ...

Egan, Jennifer: Sydäntorni The keep, suom. Heikki Karjalainen Keltainen kirjasto 443 Tammi, 2013, 346 s. Jennifer Egan kirjoittaa upean vapautuneesti. Teksti on riehakasta ja hauskan välinpitämätöntä, sen mukana on helppo lähteä iloiseen kapinaan kaavoittunutta kirjallista tyyliä vastaan. Egan kirjoittaa älykkäästi, mutta on samalla vähän rock. Aika vähän, mutta ihan riittävästi. Sydäntornia  on luonnehdittu dekkariksi ja kauhutarinaksi, mutta kirjaa on mahdoton sijoittaa yksinomaan kumpaankaan genreen. Sydäntorni on tyylipuhdas sekoitus, ilkikurisesti monen genren kanssa flirttaileva romaani jota ei niin vain luokitellakaan. Miljöö on goottilaisen kauhukertomuksen klisee, yhtäällä vankila ja toisaalla vanha rapistunut linna Euroopan vuoristoalueella. Linnan kuvaus on herkullista, Egan tuntuu päästävän valloilleen kaikki lapsuuden saduista ja kummitustarinoista kehkeytyneet ideansa. Linnan omistaneen suvun viimeinen edustaja, tornissa yksin asusteleva 98-vuotias paronita...