Tekstit

Näytetään tunnisteella -syömishäiriöt merkityt tekstit.

Vegetaristi / Han Kang

Kuva
Kuva: Cecilia Paredes / Wikimedia Commons Enpä olekaan pitkään aikaan lukenut mitään näin ahdistavaa. Etelä-korealainen Han Kang on kirjoittanut tarinan naisesta, joka kääntyy pois kanssaihmisistä ja katoaa oman mielensä syövereihin. Yeong-hye on tavallinen, arkipäiväisen näköinen nainen, joka ei koskaan vaadi mitään itselleen. Hän on aina noudattanut muiden toiveita, täyttänyt kuuliaisesti ensin tyttären ja myöhemmin vaimon velvollisuudet. Sitten hän alkaa nähdä unia, joiden kauhukuvat saavat hänet lopettamaan lihan syömisen. Näin erikoinen käyttäytyminen ei sovi sen enempää naisen aviomiehelle kuin isällekään, jotka kummatkin yrittävät kaikin voimin murtaa yllättäen virinneen uppiniskaisuuden. Sisar In-hye on toisaalta huolissaan siskostaan, mutta toisaalta paheksuu tämän käyttäytymistä. Myös In-hye on tottunut osaansa miehensä ja poikansa palvelijattarena. Hän hoitaa oman yrityksensä lisäksi kodin ja perheen, niin että taiteilijamies voi keskittyä omiin töihinsä. Kuinka o...

Oneiron / Laura Lindstedt

Kuva
Lindstedt, Laura: Oneiron : fantasia kuolemanjälkeisistä sekunneista Teos, 2015, 439 s. Olen iloinen siitä, että Laura Lindstedt voitti tämän vuotisen Finlandia-palkinnon. Palkinto meni upean kunnianhimoiselle naiskirjailijalle, joka uskalsi vielä kiitospuheessaan virkistävän suorapuheisesti kritisoida tämän hetken valtaapitäviä. Kirjan lukemisen aloitin uteliaana, vaikkakin hieman epäillen. En oikein päässyt Lindstedtin esikoisromaaniin Sakset silloin aikoinaan sisälle, muistan kyllä aloittaneeni lukemisen mutta saatoin herpaantua jo aika alkuvaiheessa. Nyt luin teoksen kokonaan, ihan mielelläni ja kiinnostuneena kaiken lisäksi, mutta jollain lailla kylmäksi silti jäin. Minua eivät häirinneet kirjailijan kokeilut yhdistää romaaniin erilaisia ilmaisumuotoja; esseet, lehtijutut, runot ja draama on sovitettu kerrontaan niin taitavasti että lukeminen on koko ajan nautittavaa. Kieli on hioutunutta, siinä ei ole rosoa eikä muutakaan mihin tarttua, ei pahassa, mutta ei oikein hyv...

Nyt ja aina / Diane Keaton

Kuva
Nyt ja aina / Diane Keaton Then again ; suomentanut Laura Beck. Otava, 2012, 262 s., [32] kuvas. Elämäkertojen lukeminen on jäänyt viime aikoina aika vähille, mutta Diane Keatonia olen aina fanittanut sen verran, että hänen muistelmansa halusin lukea. En odottanut mitään suuria paljastuksia tai egoryöpytyksiä, mutta silti hämmästyin sitä, kuinka vaatimattomasti ja pienieleisesti filmitähti elämästään kertoo. Jo kirjan rakenne yllättää, ainakin aluksi; Keaton lähtee kerimään muistojaan auki käyttäen avuksi äitinsä päiväkirjoja. Kun sitten lukee pidemmälle, valintaa ei ihmettele enää niin paljon. Keaton toteaa useampaankin kertaan elävänsä nyt, yli 60-vuotiaana, samantapaista kiireistä perhe-elämää kuin hänen äitinsä eli 24-vuotiaana. Varsinaiseen vertailuun hän ei ryhdy. Ajatuksia herättävää on kuitenkin huomata, että siinä missä nuori Dorothy jatkuvasti etsi itseään kollaaseista ja päiväkirjamerkinnöistä ja selvästikin tunsi itsensä riittämättömäksi äitinä, iäkkäämpi ja riip...

Alkulukujen yksinäisyys

Kuva
Alkulukujen yksinäisyys / Paolo Giordano La solitudine dei numeri primi ; suomentanut Helinä Kangas Sarjassa Aikamme kertojia WSOY, 2010, 298 s. Valitsin tämän kirjan kirjastolla nyt syksyllä alkavan lukupiirin ensimmäiseksi kirjaksi. Siitä, kun luin kirjan ensimmäisen kerran ei ole vielä kovin kauan. Lukupäiväkirjassani näyttää olevan merkintä torstailta 24.2.2010, ja siitä itse asiassa koko päiväkirja alkaa! Pidin tästä jo ensilukemalta paljon ja ajattelen tämän olevan kirja, joka ei jätä ketään kylmäksi, varma keskustelun avaaja siis jopa ensi kertaa kokoontuvassa ryhmässä.

Naispatsaita

Kuva
Naispatsaita / Sirpa Kyyrönen Otava, 2010, 59 s. Sirpa Kyyrösen runojen kieli virtaa ja solisee raikkaasti ja runot herättävät monenlaisia ajatuksia. Mieleen maalautuvat kuvat ovat uusia ja kauniita, vaikka lempeän pinnan alta usein työntyykin esiin yllättävä roso; sairaus, suru tai muu julma tosiseikka. Mukana on muutama proosaruno. Niiden rytmiä en yleensä voi sietää, mutta näissä sisältö kuitenkin korvasi muodon puutteita niin hyvin, että tulivat nieltyä ikäänkuin siinä sivussa. Hassua, että kokoelman nimi on naispatsaita, sillä patsaista ei ole kyse, vaan elävistä naisista. Patsastelu jää taustalle luomaan terävää kontrastia aitoon ja todelliseen. ... "ihosi, hengityksesi, keuhkorakkulat, hiustukkojesi saarivaltiot kylpyhuoneen lattialla, huomiset aamut ja kirjoista kasatut yöpöydät, henkilöhahmojen rintalastat ja verkostoituvat sanat: planeetat ovat pieniä kun mittakaava on yhden suhde onneen." Lueskelin kriitikoiden arvioi...

Nukentekijä

Kuva
Nukentekijä / Guðrún Eva Mínervudóttir Skaparinn ; suomentanut Juha Peura Atena, 2010, 296 s. Pitkään aikaan en ole törmännyt näin omituiseen tarinaan. Sveinn on taideopintoihinsa pettynyt kuvanveistäjä, joka hankkii elantonsa tekemällä silikonisia seksinukkeja yksinäisille miehille. Lóa on jo melkein loppuun asti väsynyt yksinhuoltaja, joka on ottanut vapaata töistään mainostoimistossa. Hänellä on kaksi tytärtä, Ìna ja Margrét, joista jälkimmäinen kärsii vakavasta anoreksiasta. Lóa ja Sveinn tutustuvat, kun Lóan autosta puhkeaa rengas. Sveinn vitkastelee ensin, mutta katsoo sitten kuitenkin velvollisuudekseen auttaa pihassaan itkevää naista. Urakan pitkittyessä Sveinn kutsuu Lóan sisään ja tarjoaa hänelle viiniä, jota Lóa tapansa mukaan lipittää siinä määrin, että sammuu tuoliinsa. Varhain aamulla Lóa herää ja alkaa tutkia asuntoa. Sveinnin työhuoneelta löytyy useita keskeneräisiä ja yksi täysin valmis nukke, kurvikas mustatukkainen Got-Chick Alma,...

Rantahotelli

Kuva
Rantahotelli / Anita Brookner Hotel du Lac; suomentanut Eva Siikarla Otava, 2006, 176 s. Tällä rannalla ei tyrskyä, mutta tyynen pinnan alla tapahtuu sitäkin enemmän. Kirjailijatar Edith Hope on ystävien kehoituksesta lähtenyt Sveitsiin pieneen syrjäiseen järvenrantahotelliin odottelemaan aiheuttamansa skandaalin laantumista. Eletään syyskesän viimeisiä viikkoja, hotellissa on vielä muutamia asukkaita joiden käyttäytymistä Edith tarkkailee ja analysoi melko säälimättömästi. Osansa hauskan piikikkäistä ja tarkkanäköisistä huomioista saavat mm. ikuisesti viehättävä 80-vuotias Rouva Pusey ikuisesti teini-ikäisine Jennifer-tyttärineen, ruokansa sylikoiralleen syöttävä traagisen kaunis Monica, Edithille pelastusta tarjoava Herra Neville ja Edithin salainen rakkaus, David. Edith kyllä yrittää käyttäytyä roolinsa mukaisesti; hän on jo yli kolmenkymmenen ja ei mitenkään erityisen viehättävän näköinen (omituinen ristiriita, ystävät sanovat hänen muistuttavan Virginia Woolfia),...

Merenneitojen laulu

Kuva
Merenneitojen laulu / Lisa Carey The mermaids singing ; suomentanut Eva Siikarla WSOY, 1998, 360 s. Cliona, Grace ja Gráinne ovat kolme naista sukupolvien ketjussa. He matkaavat pienen Irlannin rannikolla sijaitsevan saaren ja Bostonin välillä, toistaen toinen toisensa virheitä. Clionan nuoruus sijoittunee 50-luvulle. Heti kun rahkeet riittävät, hän lähtee sisarensa perässä Amerikkaan tienaamaan rahoja sairaanhoitajaksi opiskelua varten. Jo ennen opintojen aloittamista hän kuitenkin tapaa Patrickin, lääketieteellisessä opiskelevan hurjan irlantilaisnuorukaisen, ja rakastuu. Patrick kuolee tapaturmaisesti juuri kun Cliona on huomannut olevansa raskaana. Cliona on lastenhoitajana perheessä, jolle raskaus on onnenpotku. Lupaamalla huolehtia myös syntyvästä lapsesta perhe saa sidottua Clionan palvelukseensa yli kymmeneksi vuodeksi. Perheen traaginen elämä kärjistyy äidin itsemurhaan ja sekavissa olosuhteissa vaikuttaa siltä, että Clionan 15-v...

Alkulukujen yksinäisyys

Kuva
Alkulukujen yksinäisyys / Paolo Giordano WSOY, 2010, 298 s. Alicella ja Mattialla on molemmilla oma häpeänsa, eristäytymistä aiheuttava salaisuutensa. Erilaisina he jäävät armotta ystäväpiirien ulkopuolelle. Alice koettaa hallita elämäänsä syömättömyydellä, Mattia uppoutumalla matematiikkaan. Vaikka Alice ja Mattia löytävätkin toisensa, sielunsisaruudesta huolimatta rakkaus on kummallisen yksinäistä ja koko ajan rikkoutumaisillaan. Romaani muistuttaa teemoiltaan ja tyyliltään toisen italialaisen, Lidia Raveran muutama vuosi sitten suomennettua kirjaa Peilikuvaleikki. Kertojan ääni on hiljainen ja viileä vaikka käsittelyssä ovat suuret tunteet, toisinaan jopa elämä ja kuolema.