Merenneitojen laulu

Merenneitojen laulu / Lisa Carey
The mermaids singing ; suomentanut Eva Siikarla
WSOY, 1998, 360 s.

Cliona, Grace ja Gráinne ovat kolme naista sukupolvien ketjussa. He matkaavat pienen Irlannin rannikolla sijaitsevan saaren ja Bostonin välillä, toistaen toinen toisensa virheitä.

Clionan nuoruus sijoittunee 50-luvulle. Heti kun rahkeet riittävät, hän lähtee sisarensa perässä Amerikkaan tienaamaan rahoja sairaanhoitajaksi opiskelua varten. Jo ennen opintojen aloittamista hän kuitenkin tapaa Patrickin, lääketieteellisessä opiskelevan hurjan irlantilaisnuorukaisen, ja rakastuu. Patrick kuolee tapaturmaisesti juuri kun Cliona on huomannut olevansa raskaana. Cliona on lastenhoitajana perheessä, jolle raskaus on onnenpotku. Lupaamalla huolehtia myös syntyvästä lapsesta perhe saa sidottua Clionan palvelukseensa yli kymmeneksi vuodeksi. Perheen traaginen elämä kärjistyy äidin itsemurhaan ja sekavissa olosuhteissa vaikuttaa siltä, että Clionan 15-vuotias tytär Grace saattaa olla jotenkin osallinen tapahtumiin. Äiti ja tytär päättävät palata Irlantiin kotisaarelle, jonne Cliona on aina kaivannut takaisin.

Grace ei viihdy saarella. Hän rakastaa merta ja merenneitojen laulua rannan luolissa, mutta tuntee tukehtuvansa äitinsä ankaran valvonnan alla. Myös muiden saarella asuvien huolenpito ahdistaa häntä, mutta yhteen heistä hän silti rakastuu. Seamusin hehkuva vartalo lämmittää jatkuvasti palelevan Gracea. Gráinne syntyy, ja Grace elää kolme vuotta lähes onnellisena, vain pientä levottomuutta tuntien. Sitten kuitenkin, eräänä yönä, kun Seamus on juttumatkalla Pohjois-Irlannissa, Grace pakkaa tavaransa, ottaa Gráinnen ja lähtee vieraan miehen matkaan, huvijahdilla kohti Amerikkaa.

Tarina alkaa siitä kun Grace on jo aikuinen. Hänellä on pitkälle edennyt rintasyöpä ja hyvästien jättö tyttärelle on vaikeaa. Kun Grace sitten kuolee, hautajaisiin saapuu myös Cliona. Gráinnen järkytys on suuri, koska äiti ei ollut koskaan kertonut, että kotisaarelle oli jäänyt kokonainen suku. Vielä enemmän tyttö järkyttyy siitä, että äidin miesystävä Stephen ei aiokkaan huolehtia hänestä vaan haluaa hänen lähtevän isoäidin mukaan Irlantiin.

Gráinne vastustaa muuttoa aluksi rajusti, mutta kun hän kuulee, että saarella odottaa myös hänen kuolleeksi luulemansa isä, alkaa vastarinta murtua. Matkaan lähdetään, mutta pettymys on valtaisa, kun isä ei heti otakaan yhteyttä tyttäreensä. Gráinne kääntää kapinan sisäänpäin ja lakkaa syömästä, toistaen tässäkin äitinsä nuoruuden epätoivoista kamppailua saarelaisuutta vastaan.

Juoni on siis kuin kopioitu melko kamalasta nyyhkyleffasta, mutta silti kirja on hyvä. Sen analyysi kohdistuu äidin ja tyttären suhteeseen, naisen seksuaalisuuteen sekä itsensä ja omien juuriensa hyväksymiseen. Kliseiset tapahtumat ovat vain tarjotin, jolle on katettu osuvat huomiot eri-ikäisten naisten näennäisten erojen alta paljastuvasta samankaltaisuudesta ja ihmisten järkyttävistä vaikeuksista ilmaista tunteitaan.

Kauniina kehyksenä tarinalle toimii Irlannin rannikon luonnon kuvaus ja viittaukset vanhoihin mystisiin taruihin ja satuihin.