Yhdeksäs portti
El club Dumas, suomentanut Katja Kallio
Like, 2002, 449 s.
Madridilainen Lucas Corso on kirjaetsivä, hiukan koinsyömä, mutta täydellisen hurmaava yhtäkaikki.
"Seurasin Corsoa tarkasti ja panin merkille, että hän puolittain hymyili istuessaan nojatuoliin. Se oli umpikujaan joutuneen kaniinin poikamainen virnistys, sellainen, joka saa piirroselokuvissa yleisön myötätunnon välittömästi puolelleen. Ajan myötä sain tietää, että hän saattoi hymyillä myös kuin riutunut, armoton susi, ja että hän kykeni loihtimaan kasvoilleen kumman ilmeen tahansa kulloisenkin tilanteen mukaan."
Corso on salaa romantikko, hän muistelee haikeasti entistä rakastettuaan Nikonia, jonka hiukset valuivat tuoksuvina tyynylle aamuisin ja joka käytti päivänsä valokuvaamalla vääryyksiä maailmalle paljastettavaksi.
Mystiikkaa ja romantiikkaa tihkuva jännitystarina alkaa kun Corso saa yhtä aikaa kaksi toimeksiantoa. Kirjakauppias Flavio La Ponte on ostanut Anjoun viini-nimisen käsikirjoituksen Enrique Tailleferiltä. Käsikirjoitus on osa Dumasin Kolmesta muskettisoturista. Taillefer tekee itsemurhan heti kaupan jälkeen ja Corso joutuu selvittelemään käsikirjoituksen aitoutta Tailleferin vaarallisen ja uhkean lesken kanssa.
Varo Borja taas luovuttaa Corson haltuun yhden kolmesta jäljellä olevasta niteestä Yhdeksää porttia. Corson on tarkoitus etsiä muut kaksi kappaletta ja näitä vertailemalla selvittää mikä kirjoista on aito. Samalla paljastuvat kirjan salaiset voimat; oikealla tavalla kirjojen eroavaisuuksia tulkitsemalla on mahdollista saada yhteys itse Luciferiin!
Corso huomaa pian tehtävien olevan hengenvaarallisia, mutta onneksi hänen rinnalleen ilmestyy suojelusenkeli. Tämä on siniseen duffeliin pukeutuva Irene Adler, langennut enkeli joka jakaa Corson rakkauden klassikkokirjoihin. Vihreiden, aamun valoa heijastavien silmien lisäksi Irene omaa kauniit pitkät sääret ja taidon käyttää niitä tehokkaasti karatepotkuihin.
Nautin tarinasta suunnattomasti, se oli jännittävä ja romattinen. Jotkin kirjallisuuteen liittyvät detaljit tuntuivat hiukan päälleliimatuilta, mutta eipä tuo paljon haitannut. Juonen koukeroihin kaipasin joskus enemmän perusteluja, mutta ehkä eksyin välillä siksi, että luin kirjan rannalla aika lyhyissä pätkissä, auringon kuumentaessa päätä ja hiekan rahistessa sivujen välissä. Eniten pidin siitä, kuinka ihanasti Corsoa ja Ireneä kuvattiin, rakastuin kai vähän molempiin.
Yhdeksäs portti on palkittu Suomen dekkariseuran kunniakirjalla ja Roman Polanski on ohjannut siihen perustuvan menestyselokuvan. Pääosassa on Johnny Depp ja kukapas siihen paremmin olisikaan sopinut!
Valmistusvuosi: 1999
Ohjaajat: Roman Polanski
Käsikirjoittajat: Arturo Pérez-Reverte, Enrique Urbizu, John Brownjohn, Roman Polanski
Pääosanäyttelijät: Barbara Jefford, Emmanuelle Seigner, Frank Langella, Jack Taylor, James Russo, Johnny Depp, José López Rodero, Lena Olin, Tony Amoni
Maat: Espanja, Ranska, USA
Kielet: englanti, ranska, latina, portugali
Pituus: 133 min
Genret: Trilleri, Kauhu
Oih, leffa tuli uusintana telkkarista. En muistanut lainkaan, että siinä oli noin paljon muutettu juonta, loppuhan oli aivan mauton! No, ehkä se meni sitten näin oikein päin, olin nähnyt leffan ensin ja sitten luin kirjan, sokeri oli pohjalla. Leffauusinta olisi sitten kannattanut kyllä jättää kokonaan väliin.
VastaaPoistaOletko lukenut muita Pérez-Reverten kirjoja? Kuvaukset niistä on Aina mielenkiintoisia, mutta yhtä aloitin ja oli pakko jättää kesken. Olen miettinyt, olisiko osa parempia.
VastaaPoistaKovin montaa Perez-Reverteriä en ole lukenut, mutta jotain sentään. Taistelumaalarista pidin tosi paljon, Etelän kuningatarkin oli aika hyvä. Kapteeni Alatriste -sarjaa en ole itse lukenut, mutta olen kuullut, että se olisi vähän tylsä :(
Poista