Rantahotelli
Rantahotelli / Anita Brookner
Hotel du Lac; suomentanut Eva Siikarla
Otava, 2006, 176 s.
Tällä rannalla ei tyrskyä, mutta tyynen pinnan alla tapahtuu sitäkin enemmän. Kirjailijatar Edith Hope on ystävien kehoituksesta lähtenyt Sveitsiin pieneen syrjäiseen järvenrantahotelliin odottelemaan aiheuttamansa skandaalin laantumista. Eletään syyskesän viimeisiä viikkoja, hotellissa on vielä muutamia asukkaita joiden käyttäytymistä Edith tarkkailee ja analysoi melko säälimättömästi. Osansa hauskan piikikkäistä ja tarkkanäköisistä huomioista saavat mm. ikuisesti viehättävä 80-vuotias Rouva Pusey ikuisesti teini-ikäisine Jennifer-tyttärineen, ruokansa sylikoiralleen syöttävä traagisen kaunis Monica, Edithille pelastusta tarjoava Herra Neville ja Edithin salainen rakkaus, David.
Edith kyllä yrittää käyttäytyä roolinsa mukaisesti; hän on jo yli kolmenkymmenen ja ei mitenkään erityisen viehättävän näköinen (omituinen ristiriita, ystävät sanovat hänen muistuttavan Virginia Woolfia), kaikkien mielestä hänen olisi parasta hyväksyä mikä tahansa avioliittotarjous pelastuakseen katkeran vanhanpiian kohtalolta. Läheiset katsovat tietävänsä mikä olisi Edithille parhaaksi, ja heidän neuvonsa vievät Edithiä kuin unessa, kaksikin kertaa ja jo melko lähelle alttaria. Kummallakin kerralla Edith karkaa vasta aivan viime hetkellä.
Kirja muistuttaa viime kevään hittikirjaa Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville / Shaffer, Mary Ann. Se on tyyliltään samalla tavalla vanhanaikainen, oli varmasti jo ilmestyessään 1984. Tavallaan vanhanaikaisuus on viehättävää, mutta montaa tällaistä reippaan kiltin vanhanpiian tarinaa en kyllä jaksaisi lukea peräkkäin, olkoot kuinka älykkäitä tahansa. Voitaiskohan me tädit ehkä antaa palaa vähän reilummin ja unohtaa kohta jo koko kiltteys? Hmmm...
Hotel du Lac; suomentanut Eva Siikarla
Otava, 2006, 176 s.
Tällä rannalla ei tyrskyä, mutta tyynen pinnan alla tapahtuu sitäkin enemmän. Kirjailijatar Edith Hope on ystävien kehoituksesta lähtenyt Sveitsiin pieneen syrjäiseen järvenrantahotelliin odottelemaan aiheuttamansa skandaalin laantumista. Eletään syyskesän viimeisiä viikkoja, hotellissa on vielä muutamia asukkaita joiden käyttäytymistä Edith tarkkailee ja analysoi melko säälimättömästi. Osansa hauskan piikikkäistä ja tarkkanäköisistä huomioista saavat mm. ikuisesti viehättävä 80-vuotias Rouva Pusey ikuisesti teini-ikäisine Jennifer-tyttärineen, ruokansa sylikoiralleen syöttävä traagisen kaunis Monica, Edithille pelastusta tarjoava Herra Neville ja Edithin salainen rakkaus, David.
Edith kyllä yrittää käyttäytyä roolinsa mukaisesti; hän on jo yli kolmenkymmenen ja ei mitenkään erityisen viehättävän näköinen (omituinen ristiriita, ystävät sanovat hänen muistuttavan Virginia Woolfia), kaikkien mielestä hänen olisi parasta hyväksyä mikä tahansa avioliittotarjous pelastuakseen katkeran vanhanpiian kohtalolta. Läheiset katsovat tietävänsä mikä olisi Edithille parhaaksi, ja heidän neuvonsa vievät Edithiä kuin unessa, kaksikin kertaa ja jo melko lähelle alttaria. Kummallakin kerralla Edith karkaa vasta aivan viime hetkellä.
Kirja muistuttaa viime kevään hittikirjaa Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville / Shaffer, Mary Ann. Se on tyyliltään samalla tavalla vanhanaikainen, oli varmasti jo ilmestyessään 1984. Tavallaan vanhanaikaisuus on viehättävää, mutta montaa tällaistä reippaan kiltin vanhanpiian tarinaa en kyllä jaksaisi lukea peräkkäin, olkoot kuinka älykkäitä tahansa. Voitaiskohan me tädit ehkä antaa palaa vähän reilummin ja unohtaa kohta jo koko kiltteys? Hmmm...
Kommentit
Lähetä kommentti