Kirjamuistikirja

Syyspurjehdus / Johan Bargum Seglats i september ; suomennos: Marja Kyrö Tammi, 2012, 119 s. Elin, Olof ja Harald. Kaksi hyvinvoinnin kulissit sisäistänyttä miestä ja kaunishiuksinen nainen, jolla on valta valita kumman  kanssa olla yksinäinen. Jokaisesta henkilöstä saa helposti typistettyä hirviön; Harald elää firmalleen ja tekee töitä yötkin, Olofin moraali perustuu talouden ja kannattavuuden lakeihin. Elin jättää laivan ennen kuin se uppoaa (tai oikeammin myydään) ja vaihtaa konkurssiuhkan alla kärvistelevän yrittäjämiehen lainoja jakelevaan pankkiiriin. Mutta tarina ei tietenkään ole näin yksioikoinen, päinvastoin. Vaikka käsittelyssä on suuria asioita; rakkaus, erilleen kasvaminen  ja jopa kuolema, tunnelma on kaunis ja levollinen. Suuri  osa kertomuksesta tapahtuu H-35:en istuinkaukalossa, masto narahtelee hiljaa ja tuuli on myötäinen. Kaikesta aistii rakkauden saaristoon, meren voi melkein haistaa. "Olin kiinnittänyt myrskylyhdyn perätuhtoon. Satamalahden pohju

Jään muisti / M. J. McGrath White heat ; suom. Anu Nyyssönen Like, [Rikos kannattaa], 2012, 391 s. Tässä dekkarissa parasta on tapahtumapaikka, Ellesmerensaari pohjoisimmassa Kanadassa! Siirtymä napa-alueelle on selvä heti kun kirjan aukaisee, näin tarina nimittäin alkaa: "Edie Kiglatuk sulatti retkikeittimellä jäävuoresta lohkaistua kimpaletta teevedeksi ja pohti syitä sille, miksi metsästysretki oli ollut niin käsittämättömän menestyksetön. Ensinnäkin kaksi miestä, joiden oppaana hän toimi, olivat kerta kaikkiaan surkeita ampujia. Toisekseen Felix Wagner ja tämän aisapari eivät tuntuneet juurikaan välittävän, saivatko saalista vai eivät. Kuluneina parina päivänä miehet olivat viettäneet puolet ajastaan ihmetellen karttoja ja raapustellen muistikirjoihinsa. Ehkä he loppujen lopuksi vain kaipasivat arktista romantiikkaa, aitoa elämää eskimoiden kanssa villin luonnon keskellä, niin kuin retken esitteet lupasivat. Oli miten oli, Edie mietti, elämä ei jatkuisi kovinkaan kaua

Metsästyskivääri / Yasushi Inoue Weilin + Göös, 1966, 75 s. Japaninkielinen alkuteos Ryoju ilmestyi 1949, englanninkielisestä laitoksesta ”The Hunting Gun” suomentanut Hilkka Mäki Tämä romaani on niin monitasoinen, että on vaikea päättää kuinka siitä alkaisi kertoa. Kun lisäksi tarinan tärkein motiivi on se, ettei mitään ole kymmeniin vuosiin lausuttu julki, tuntuu melkein pahalta alkaa purkaa kudelmaa pala palalta auki ja näkyville. Silti eilen, kun keskustelimme tästä lukupiirissä, puhuttavaa riitti. Tuntui, että jokaisella oli tavallistakin suurempi tarve päästä jakamaan lukukokemus muiden kanssa. Kertomus  taisi avautua monelle aika verhotusti ja jokainen halusi kuulla, oliko oma tulkinta lähelläkään sitä mitä toisten. Tarina alkaa metsästyslehdessä julkaistulla runolla. Siinä mies kiipeää vuorelle alkutalvista polkua pitkin, kaksipiippuinen Churchill-kivääri selässään, lintukoira seuranaan. Runon lukee Josuke Misugi, joka tajuaa olevansa juuri tuo runon mies. Misugin elä

Kirottu Istanbul / Elif Shafak The bastard of Istanbul ; suomentanut Maria Erämaja Gummerus, 2012, 498 s. Kaipasin edellisen kirjan ankean tunnelman jälkeen jotain erilaista, ja valitsin luettavaksi  Elif Shafakin romaanin Kirottu Istanbul . Kirja on juuri niin mausteinen ja värikäs kuin luulinkin, sen mukana pääsee maistelemaan sekä kitkeriä että makeita makuja. Alkuasetelma on rohkea ja mielenkiintoinen. Tarinaa kertovat rinnakkain turkkilaiset ja armenialaiset, joiden yhteinen menneisyys on verinen. 1900-luvun alussa Turkissa pantiin toimeen etninen puhdistus, jossa pahimpien arvioiden mukaan kuoli jopa yli miljoona armenialaista. Turkki ei ole vieläkään tunnustanut kansanmurhaa, eikä asiasta voida maassa avoimesti puhua. Elif Shafakin lisäksi Orhan Pamuk on ollut syytteessä turkkilaisuuden loukkaamisesta uskallettuaan ottaa kantaa vuoden 1915 tapahtumiin. Kirjan etuliepeessä kerrotaan, että Shafakin tuotantoa leimaa omaperäinen länsimaisten ja itämaisten tarinankertomuspe