Kirjamuistikirja

Maija blogista Kirjojen keskellä haastoi minut kertomaan siitä, kuinka Muumi-kirjat ovat kuuluneet elämääni. Ihana haaste, hauskaa päästä miettimään, että milloin se rakkaus Muumilaaksoon oikein alkoi ja kuinkas sitten kävikään! Ihan pienenä en muumeista välittänyt. Olen kyllä syntynyt sopivasti 60-luvun alussa, eli kirjojen suomennokset olisivat hyvinkin saattaneet olla ulottuvillani. Hyllystäni löytyy vain yksi muumikirja lapsuuden ajalta. Se on Muumilaakson marraskuu vuodelta 1970, 3. painos, kauniit siniset kangaskannet ja hieman löystynyt sidos. En muista keneltä olen kirjan tuolloin saanut, mutta lukenut sitä olen joka tapauksessa vasta paljon myöhemmin. Jonkinlainen hämärä muistikuva minulla on siitä, että olisin katsonut muumeja televisiosta mummon ja papan luona Virenojalla. Televisio oli ison tuvan nurkassa ja minulla oli tapana istua lattialla sen edessä. Jalat koukussa ja letit päässä, katse naulattuna mustavalkoiseen ruutuun. Muistan että muumit olivat tosi outoja

Bargum, Johan: Syyskesä Sensommar, suom. Rauno Ekholm Tammi, 1993, 128 s. Luin aika tarkkaan kaksi vuotta sitten Johan Bargumin pienoisromaanin Syyspurjehdus . Se oli ensimmäinen teos jonka kirjailijalta luin, ja olin aivan lumoutunut. Kirja väikkyy yhä mielessäni yhtenä parhaista koskaan lukemistani. Syyskesä muistuttaa monin tavoin Syyspurjehdusta , mutta sen   ihmissuhdeverkko on kerroksellinen ja monimutkaisempi kuin myöhemmässä romaanissa. Veljekset Olof ja Carl ovat saapuneet kesähuvilalle äitinsä pyynnöstä. Äidillä tiedetään olevan vain vähän elinaikaa jäljellä. Olofille tehtävä on helppo, hän on muutenkin pysytellyt äidin lähettyvillä koko elämänsä ajan. Carl sen sijaan joutuu tekemään järjestelyjä päästäkseen perheineen paikalle, kiireinen työ San Franciscossa on pitänyt miehen tehokkaasti poissa kotimaasta jo vuosia. Mutta juuri Carlin saapuminen on äidille tärkeää. Veljekset ovat luonteeltaan hyvin erilaisia, Carl taistelee ja uhmaa, Olof katsoo sivusta ja väistyy.

Jansson, Tove: Viesti : Valitut novellit 1971-1997 Meddelande, suom. Kyllikki Härkäpää, Kristiina Kivivuori, Eila Pennanen, Oili Suominen, Päiviö Taubert WSOY, 1999, 325 s. Suomenkieliseen laitokseen on lisätty novelli Emmelina. 32 novellia, 32 kokonaista pientä maailmaa ongelmineen ja ongelmanratkaisuineen. Tai ei sittenkään, vaan yksi maailma jonne mahtuu monenlaista, omituisuuksineen päivineen, ratkaisuineen tai niitä ilman. Kokoelma on viimeinen kaikista Tove Janssonin elinaikana julkaisuista teoksista. Kirjailija itse on valinnut novellit ja myös järjestänyt ne. Aiemmin julkaisemattomia on mukana vain kahdeksan, ne sijoittuvat teoksen alkuun ja loppuun. Novellien järjestys ei ole kronologinen jos sillä tarkoitetaan järjestystä, jossa tarinat on kirjoitettu tai ajankohtaa, jolloin ne on aiemmin julkaistu. Mutta jollain muulla tavoin järjestys on hyvinkin kronologinen. Näin sijoiteltuna novelleista nimittäin muodostuu yhtenäinen kehityskulku, etten sanoisi elämäntarina.