Muumikirjat ja minä -haaste

Maija blogista Kirjojen keskellä haastoi minut kertomaan siitä, kuinka Muumi-kirjat ovat kuuluneet elämääni. Ihana haaste, hauskaa päästä miettimään, että milloin se rakkaus Muumilaaksoon oikein alkoi ja kuinkas sitten kävikään!

Ihan pienenä en muumeista välittänyt. Olen kyllä syntynyt sopivasti 60-luvun alussa, eli kirjojen suomennokset olisivat hyvinkin saattaneet olla ulottuvillani. Hyllystäni löytyy vain yksi muumikirja lapsuuden ajalta. Se on Muumilaakson marraskuu vuodelta 1970, 3. painos, kauniit siniset kangaskannet ja hieman löystynyt sidos. En muista keneltä olen kirjan tuolloin saanut, mutta lukenut sitä olen joka tapauksessa vasta paljon myöhemmin.

Jonkinlainen hämärä muistikuva minulla on siitä, että olisin katsonut muumeja televisiosta mummon ja papan luona Virenojalla. Televisio oli ison tuvan nurkassa ja minulla oli tapana istua lattialla sen edessä. Jalat koukussa ja letit päässä, katse naulattuna mustavalkoiseen ruutuun. Muistan että muumit olivat tosi outoja ja pelottaviakin, jotenkin ihan käsittämättömiä. Myöhemmin olen miettinyt, mistä tuo outous oikein mahtoi johtua? Lasse Pöysti taisi aina välillä tosin ottaa ison muumipään pois ja jutella lapsille omalla naamallaan, mutta olisiko se riittänyt säikäyttämään?
Sitten tajusin, nuo ensimmäiset televisionäytelmäthän ovat olleet ruotsinkielisiä! Olen varmaan istunut siinä suu auki tajuamatta sanaakaan siitä mitä on puhuttu, tuijottaen vain lumottuna noita kummallisia olentoja höpöttämässä toisilleen kielellä, jota en ollut missään muualla kuullut.

Sitäkään en enää muista tarkasti, mistä murrosikäisenä keksin alkaa lukea muumikirjoja. Aika todennäköistä on, että löysin tuon vanhan sinikantisen kirjan hyllystä ja aloin ajankuluksi lukea. Olin silloin suurinpiirtein 13-14 vuotias ja ihastuin välittömästi. 

Muumilaakso lohdutti minua. Olin varmaan aika eksyksissä itseni kanssa ja epävarma siitä mikä olin ja millainen halusin olla. Tove Jansson kirjoista löysin maailman, missä oli ötökkää vaikka minkälaista, ja kaikille riitti tilaa. Tajusin, ettei minunkaan tarvitse löytää mitään oikeaa tapaa tulla aikuiseksi, vaan että voin etsiskellä ja muuttaa suuntaa niin monta kertaa kuin haluan. Tuntui helpottavalta myös huomata, ettei kaikista tarvitse tykätä, eikä ole välttämätöntä edes se, että kaikki pitäisivät minusta. Sovussa eläminen riittää.

Kun olin lukenut kaikki muumiromaanit, jotka kirjastosta löysin, siirryin lukemaan Janssonin aikuisille kirjoittamia kirjoja. Muistan silloin nuorena lukeneeni ainakin Kesäkirjan ja romaanin nimeltä Aurinkokaupunki, joista ensimmäisestä pidin paljon mutta jälkimmäisestä taas en. Jossain vaiheessa luulin jo lukeneeni kaiken kirjailijalta suomennetun, mutta nyt kun juhlitaan Tove 100:a, olen löytänyt monta teosta joista en ole ennen kuullutkaan. 

Sen muistan elävästi, kuinka Dennis Livsonin tuottama, japanissa piirretty animaatiosarja 80-luvulla alkoi tulla televisiosta. Olin silloin vähän päälle kaksikymppinen ja pari vuotta aikaisemmin muuttanut Turkuun opiskelemaan maantiedettä. Olin myös vihdoin uskaltanut toteuttaa kauan haaveilemani unelman ryhtyä opettelemaan kuvanveistoa. Pahaksi onneksi muumisarja tuli aina samana viikonpäivänä ja juuri samaan kellonaikaan kuin kuvanveistotunti työväenopistolla alkoi. Ja niin ihastuttava tuo lapsille tarkoitettu ohjelma oli, että pakko oli vähän myöhästyä tunnilta, että ehti katsoa muumit ensin. Hauskaa oli sekin, etten ollut kurssikavereista ollenkaan ainoa, jolla oli tämä sama tarve.

Seuraava muumibuumi tuli 90-luvulla kun omat tyttäret alkoivat olla sen ikäisiä, että heille saattoi lukea. Mikään kirja ei ole niin kiva ääneenluettava kuin Kuinkas sitten kävikään! Sen riimit houkuttelevat eläytymään, ja kaikkein hauskinta on, kun voi yhteen ääneen joka sivun lopussa painokkaasti todeta, että kuinkas sitten kävikään...

Ja muumianimaatioita meillä katsotaan joskus vieläkin, kun tuttu paapapapaapa sattuu sopivasti kutsumaan nostalgiatuokiolle telkkarin eteen.

Haastan mukaan muistelemaan ja kertomaan muumikirjojen merkityksestä itselleen Tuijan blogista Tuijata, Aino-Marian Amman lukuhetkestä ja Saran blogista P.S. Rakastan kirjoja.

Haasteen säännöt ovat:
- Kirjoita Tove Janssonin Muumi-kirjoista ja siitä, miten ja missä vaiheessa ne ovat kuuluneet elämääsi. Tee omaelämäkerrallinen teksti aiheesta ja julkaise se blogissasi.
- Lähetä haaste kolmelle sellaiselle kirjabloggaajalle, joita aihe voisi kiinnostaa.
- Mainitse haasteen alkuperä tekstissäsi.

Kommentit

  1. Mukana ilman muuta! Täytyy pistää tämä mietintämyssyyn, ja palailen sitten aiheeseen myöhemmin! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos haasteesta, otetaan vastaan! Ja kiva oli lukea omia Muumi-muistelmiasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla! Jään odottelemaan mitä sinä kerrot :)

      Poista
  3. Ihanaa, että ehdit vastaamaan tähän haasteeseen jo nyt! :)
    Tuo, että elämässä voi vaihtaa suuntaa niin monesti kuin on tarvis, olisi jokaisen hyvä oppia.
    Kuvanveistotaidoistasi en tiennytkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli ihan erityisen mieluinen haaste!

      Kuvanveistoa harrastin kymmenisen vuotta työväenopistolla ja vielä silloin tällöin nykyisinkin pykään jotain pientä kellarissa. Sillä motolla, että huonostikin saa tehdä, kunhan siitä nauttii :)

      Poista
  4. Tämäpä oli hauska lukea! Monta sympaattista kohtaa, mutta eniten hymyilytti kuvanveistotunneilta myöhästyminen. ^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, silloin siinä oli jotain hassua. Muumit oli kyllä muotia, mutta selkeesti se sarja oli kuitenkin lastenohjelmaa. Eli mua vähän nolotti kun niin kiihkeästi halusin katsoa sitä. Mutta sitten olin tosi iloinen, kun selvisi, että yksi arvonsa tunteva eläkeläispariskunta samasta ryhmästä myöhästyi aina ihan samasta syystä :)

      Poista
  5. Kiitos haasteesta! Ryhdyinkin heti tuumasta toimeen, samalla sain tehdä aikamatkaa.

    Kirjoitit hienosti siitä, mitä muumimoninaisuus opetti sinulle elämäntapa-asioista. Kuvanveisto-opiskelusta oli hauska lukea, samoin Pöystin pahvipää -muistoista - ja kaikesta muustakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, klikkailenkin sitten heti lukemaan...

      Poista
  6. Ihania muumimuistoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua muuten ajatella sitä, että samanlaisia henkilökohtaisia muistoja täytyy muumeista olla kymmenillä tuhansilla, jollei miljoonilla ihmisillä...vau!

      Poista
  7. Kiva teksti ja etenkin oli kiva nähdä kuvia tutuista maisemista. Minäkin kirjoittelin tänään oman haastepostaukseni ja paljastin menneisyyteni muumina. Mamma oli yksi lemppareistani ja niitä hahmoja, joilla riitti eniten halattavia asiakkaita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis oletko sä ollut Muumimaailmassa töissä? Heti lukemaan :)

      Poista
  8. Ihana teksti, Erja! Muumien löytäminen nuoruudessa oli ihanasti kerrottu. Muumeissa on jotain kaiken ikäisille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina!

      Tästä oli kivaa kertoa, koska olen monesti vanhempana miettinyt sitä, että kuinkahan suuri vaikutus niillä muumikirjoilla mun kehittyviin mielipiteisiin ja asenteisiin silloin oikein mahtoi olla? Olisin aika valmis myöntämään, että melkoisen suuri.

      Poista
  9. Erja, lisäätkös vielä haasteen alkuperän tekstiisi...

    T. Anonyymisti tällä kertaa kirjoitteleva Valkoinen Kirahvi

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!