Viesti / Tove Jansson
Meddelande, suom. Kyllikki Härkäpää, Kristiina Kivivuori, Eila Pennanen, Oili Suominen, Päiviö Taubert
WSOY, 1999, 325 s.
Suomenkieliseen laitokseen on lisätty novelli Emmelina.
32 novellia, 32 kokonaista pientä maailmaa ongelmineen ja ongelmanratkaisuineen. Tai ei sittenkään, vaan yksi maailma jonne mahtuu monenlaista, omituisuuksineen päivineen, ratkaisuineen tai niitä ilman.
Kokoelma on viimeinen kaikista Tove Janssonin elinaikana julkaisuista teoksista. Kirjailija itse on valinnut novellit ja myös järjestänyt ne.
Aiemmin julkaisemattomia on mukana vain kahdeksan, ne sijoittuvat teoksen alkuun ja loppuun. Novellien järjestys ei ole kronologinen jos sillä tarkoitetaan järjestystä, jossa tarinat on kirjoitettu tai ajankohtaa, jolloin ne on aiemmin julkaistu. Mutta jollain muulla tavoin järjestys on hyvinkin kronologinen. Näin sijoiteltuna novelleista nimittäin muodostuu yhtenäinen kehityskulku, etten sanoisi elämäntarina.
Suurin osa novelleista vaikuttaa omakohtaisilta, Jansson on ammentanut niihin paljon omasta ja läheistensä elämästä. Mikä sitten on todella tapahtunutta ja mikä mielikuvitusta, miettiköön sitä kuka tahtoo. Tärkeämpää kuitenkin on se jonkinlainen yleisempi totuus, joka tarinoista välittyy.
Suosikeikseni nousivat novellit Rakkauskertomus ja Kevyt kantamus. Ensimmäisessä taidemaalari kokee kaikennielevää ihastusta marmoriseen torsoon, tarkemmin sanoen vaaleanpunaiseen takapuoleen, jonka hän näkee Venetsian biennaalissa. Se olisi saatava omaksi, vaikka sen hankkimiseksi täytyisi hassata koko apuraha ja keskeyttää sekä oma että vaimon kauan odotettu ulkomaanmatka. Ja mitä tähän sanoo vaimo, se on oikeaa rakkautta se!
Kevyt kantamuskin kertoo matkalaisesta. Siinä mies odottaa pääsevänsä irti kaikista velvoitteistaan, saavansa olla täysin omissa oloissaan. Mutta kuinka ollakaan, samaan hyttiin osuu puhelias matkatoveri, jolla on yhtä ja toista tunnustettavaa sydämellään. Mies onnistuu pakenemaan hyttitoveria, mutta joutuu ojasta allikkoon yrittäessään saada unta kansituolissa. Ja mikä parasta ja niin tuttua, mies ei ole ahdingossa ollenkaan ilman omaa syytään!
Kokoelman novellit eivät edusta yksinomaan taiteilijan tuotannon parhaimmistoa. Janssonin kieli on aina omaperäistä, sen rytmi ja yllättävät sivuaskelet tekevät siitä hauskan kulmikasta, erilaista kuin hiottu kieli yleensä. Jotkin novelleista ovat todella ilmaisuvoimaisia mutta samanaikaisesti kuitenkin vähän noloja. Ehkä on olemassa asioita, josta on mahdotonta kertoa hyvin olematta samalla vähän kömpelö?
Minullakin on tämä luettavana, hieno kokoelma. Kirjan kansikin on kovin kaunis.
VastaaPoistaKivaa päästä pian lukemaan mietteitäsi, sinulla on aina niin hyviä näkökulmia.
PoistaKerrot hienosti novellien ominaispiirteistä! Hauskaa, että tuot esille novellien siellä täällä näyttäytyvän nolouden ja tietyn ristiriitaisuuden, olemisen sietämättömän/siedettävän keveyden. Kävin perjantaina Ateneumin näyttelyssä ja sitä ennen luin Karjalaisen elämäkerran, ja ne vaikuttavat lukutunnelmiin. Alkuvuonna luin kaksi 1990-luvun alun Janssonin kokoelmaa ja tunnistan postauksestasi omia tuntemuksia; omiani myös jo postasin. Janssonista oli moneksi, niin hänen novelleistaankin.
VastaaPoistaPidän Janssonin novelleista todella paljon, ja tuntui aika ilkeältä sanoa että niissä on jotain noloa. Saman voisi varmaan ilmaista hieman hienostuneemminkin.
PoistaMutta jollain lailla se nolous on juuri tärkeääkin, ainakin minulle, tuntuu kivalta että olet ehkä ajatellut jotain samansuuntaista :)
Lainasin tämän kirjastosta ja se odottelee jo sängynpäädyllä lukemistaan. Tosin lukeminen alkoi mietityttää kun huomasin, että (suurin) osa novelleista on ilmestynyt muissa novellikokoelmissa, onneksi Janssonin tuotanto kestää useammankin lukukerran :)
VastaaPoistaJoo, totta. Ja voihan aina lukea vain uudetkin, jos tuntuu että noiden aiemmin julkaistujen lukemisesta on liian vähän aikaa.
PoistaNovellien järjestyksellä on oma merkityksensä, mutta kyllä se varmaan ilmenee helposti vaikka välillä vähän selaisikin tai lukisi vaan kursorisesti :)
Minä hankin tämän alkuvuodesta, mutta olen säästellyt luettavaksi myöhemmin.
VastaaPoistaKuulostaa kyllä juuri niin monipuoliselta, kuin uumoilinkin. :)
Sinulle on haaste blogissani!
Kiitos Maija!
PoistaMinä luin kyllä kirjaston kappaleen, mutta kun nyt julkaistiin ne uudet pokkarit, niin kävin hakemassa itselleni yhden :)