Kirjamuistikirja

Rauanjoki, Katri: Muuri Torni, 2012, 248 s. Muurin perusidea on hieno. Kaupunki jakautuu kahtia, sisä- ja ulkopiiriin. Ulkopiirillä menestys kolisee onttouttaan, mutta on silti menestystä yhtä kaikki. Kirjan päähenkilölle Lauralle siihen kuuluvat jakkupuvut ja työ konttorissa, baarissa kikattelevat ystävättäret ja salainen rakkaus ukkomieheen, Matiakseen. Sisäpiiriltä taas turvaa hakevat menestyksestä osattomat kummajaiset. Mielenkiintoiseksi jaon tekee se, että muuri kuvataan samanaikaisesti kivisenä seinämänä ja mielen sisäisenä blokkina, jokaiselle ihmiselle omanlaisena esteenä nähdä selkeästi, ilman ennakkoluuloja. "Aamu koittaa. Ja aivan sisällä kaupungissa - siellä, mihin on harvoin asiaa - osuu valo harmaanruskeaan kiveen. Sen vieressä on toinen samanlainen ja sen vieressä vielä yksi. Itse asiassa kaupungin sisällä kasvaa Muuri. Jossain kohden se on matala kuin aita, jossain korkea ja paksu vankilan rajaava seinä. Sen satunnaisista hohtavimmista särmistä heijast

Egan, Jennifer: Sydäntorni The keep, suom. Heikki Karjalainen Keltainen kirjasto 443 Tammi, 2013, 346 s. Jennifer Egan kirjoittaa upean vapautuneesti. Teksti on riehakasta ja hauskan välinpitämätöntä, sen mukana on helppo lähteä iloiseen kapinaan kaavoittunutta kirjallista tyyliä vastaan. Egan kirjoittaa älykkäästi, mutta on samalla vähän rock. Aika vähän, mutta ihan riittävästi. Sydäntornia  on luonnehdittu dekkariksi ja kauhutarinaksi, mutta kirjaa on mahdoton sijoittaa yksinomaan kumpaankaan genreen. Sydäntorni on tyylipuhdas sekoitus, ilkikurisesti monen genren kanssa flirttaileva romaani jota ei niin vain luokitellakaan. Miljöö on goottilaisen kauhukertomuksen klisee, yhtäällä vankila ja toisaalla vanha rapistunut linna Euroopan vuoristoalueella. Linnan kuvaus on herkullista, Egan tuntuu päästävän valloilleen kaikki lapsuuden saduista ja kummitustarinoista kehkeytyneet ideansa. Linnan omistaneen suvun viimeinen edustaja, tornissa yksin asusteleva 98-vuotias paronitar vo

Kesälukumaratonin ensimmäinen osa on alkanut! Itse valitsin aloitushetkeksi keskiyön, mutta uuvahdin nolosti jo ensimmäisen 50 sivun jälkeen. Ja sitten nukuin kuten lomalaisen kuuluu, täydet 10 tuntia, pitkälle aamupäivään siis. Mutta nyt on lukeminen vauhdissa. Muiden maratoonarien edistymistä voi seurata kätevästi Kirsin kirjanurkan kautta. Siellä on lista mukaan ilmoittautuneista blogeista ja muutakin tietoa tempauksesta. Minä aloitin komeasti myyteistä. Ragnarök : jumalten tuho / Byatt, A. S Ragnarok, suom. Titia Schuurman Tammi, 2013, 163 s. S. 136- 148: Ajatuksia myyteistä. "Hän kertoi suunnittelevansa rantaviivan kartoittamista. Ei suurina, säännöllisinä puolikaarina, joita jumalat ja ihmiset voisivat piirtää tehdäkseen tästä lahdesta sataman lohikäärmelaivoille. Vaan pienenä, kivi kiveltä, puro purolta, niemeke niemekkeeltä, yhtä pienenä kuin hänen sormensa, pienenä kuin sormenkynsi. Siitä tulisi kartta hietakirpuille ja tuulenkaloille, silla kaikki on yh

Kallio, Katja : Säkenöivät hetket Otava, 2013, 413 s. Pidän tämän kirjan kannesta niin paljon, että tavoistani poiketen kuvasin sen itse! Olen surkea kuvaaja ja kustantajien kansikuvat kelpaavatkin minulle yleensä oikein hyvin, mutta nyt halusin saada mukaan myös takakannen. Kansipaperin on suunnitellut Emmi Kyytsönen . Nimi kuulostaa niin tutulta, että olen tainnut ihailla hänen töitään jo joskus aiemminkin. Kirjastosta osui minulle tämä vanhaan tyyliin muovitettu kappale, jossa kuvat on leikattu irti ennen muovitusta, yhtenäinen kansipaperi olisi varmasti ollut vielä hienompi. Kuten kansikin, koko romaani on kauttaaltaan äärimmäisen tyylikäs. En mitenkään erityisesti ihastunut tarinan henkilöihin eivätkä käsitellyt ihmissuhteet ja aiheetkaan aivan osu mielenkiintoni ytimeen, mutta silti nautin tavattomasti kirjan lukemisesta. Sen tunnelma on niin yhtenäinen ja uskottava, aikakausi tuntuu välittyvän autenttisena lukijalle. Kesäiset rantakaupungit ovat kiehtovia. Rakastuin

Rivien välissä : kirjablogikirja / Katja Jalkanen & Hanna Pudas Avain 2013, 168 s. Innokkaasti odottamani kirjablogikirja saapui minulle juhannukseksi. Lukemaan pääsin vasta pyhien jälkeen mutta sitten hotkaisinkin koko herkun melkein yhdeltä istumalta. On upeaa saada käsiinsä kirja, joka kertoo mieluisasta harrastuksesta ja jonka tekemistä on itsekin päässyt hiukkasen edesauttamaan. Vastasin Katjan ja Hannan lähettämään kyselyyn yhdessä noin kuudenkymmenen muun kirjabloggarin kanssa. Apuni oli siis vaatimatonta lajia, mutta silti olen todella iloinen ja ylpeäkin siitä että olen mukana! Kirjablogikirja alkaa katseella menneisyyteen. Suomessa on blogattu noin kymmenen vuotta ja kirjoistakin melkein yhtä kauan. Itse aloitin noin kolme vuotta sitten, enkä silloin arvannut ollenkaan mitä kaikkea bloggaaminen tulisi tuomaan muassaan. Muutaman kuukauden haahuilin yksikseni bittiavaruudessa, mutta sitten, herranjestas, joku kommentoi! Eikä se joku ollutkaan kuka tahansa, vaan tut