Säkenöivät hetket / Katja Kallio

Kallio, Katja : Säkenöivät hetket
Otava, 2013, 413 s.

Pidän tämän kirjan kannesta niin paljon, että tavoistani poiketen kuvasin sen itse! Olen surkea kuvaaja ja kustantajien kansikuvat kelpaavatkin minulle yleensä oikein hyvin, mutta nyt halusin saada mukaan myös takakannen.

Kansipaperin on suunnitellut Emmi Kyytsönen. Nimi kuulostaa niin tutulta, että olen tainnut ihailla hänen töitään jo joskus aiemminkin. Kirjastosta osui minulle tämä vanhaan tyyliin muovitettu kappale, jossa kuvat on leikattu irti ennen muovitusta, yhtenäinen kansipaperi olisi varmasti ollut vielä hienompi.

Kuten kansikin, koko romaani on kauttaaltaan äärimmäisen tyylikäs. En mitenkään erityisesti ihastunut tarinan henkilöihin eivätkä käsitellyt ihmissuhteet ja aiheetkaan aivan osu mielenkiintoni ytimeen, mutta silti nautin tavattomasti kirjan lukemisesta. Sen tunnelma on niin yhtenäinen ja uskottava, aikakausi tuntuu välittyvän autenttisena lukijalle.

Kesäiset rantakaupungit ovat kiehtovia. Rakastuin Hankoonkin aivan ensi silmäyksellä, vaikka satuimmekin vierailemaan siellä muutama vuosi sitten onnettomuudeksi juuri regatan jälkeen. Kaduilla ja satama-altaassa oli uskomattomat määrät törkyä, mutta niistä huolimatta kaupunki oli kaunis. Tunnelmaa saattoi jopa vahvistaa se, että edellisen illan juhlijat lienivät kaikki vielä unten mailla kun me huristelimme paikalle uimavarusteet mukanamme. Pitkä ranta ja kaikki ne kauniit rakennukset lepäsivät hiljaisina  auringossa. Koristeelliset vanhat huvilat näyttivät siltä, etteivät tulisi koskaan paljastamaan kaikkea menneisyydestään. En ihmettele lainkaan, että Katja Kallio on halunnut sijoittaa romaaninsa Hankoon.

Kertomus alkaa 1910-luvulla, kun Elly äiteineen on viettämässä lomaa Hotel Pension Bellevuessa Långsandalla. Äiti ja tytär ovat hieman irrallaan ympäristöstä, muut hotellivieraat tuntuvat kuuluvan paremmin hienoon hotelliin, olevan rikkaampia ja muutenkin menestyneempiä kuin nuori Elly ja hänen hermojaan paranteleva äitinsä.

"Hän viihtyi kyllä itsekseenkin. Kun äiti lepäsi, hän käveli Buuslampea ympäröivässä englantilaisessa puistossa. Lumpeita hän katsoi pitkään ja tarkasti, kuin aikoisi piirtää ne myöhemmin (hän ei aikonut, sillä hän ei osannut piirtää), ja hengitti männynneulasten paahtunutta, pähkinäistä tuoksua. Kylpylätien varrella oli toinen toistaan koristeellisempia yksityisiä huviloita, jotka Elly oppi vähitellen muistamaan nimeltä: Villa Schloss, Villa Karin, Villa Kronqvist. Jotkut vuokrahuviloista olivat asumattomina suurimman osan vuotta, mutta jo huhtikuussa niitä alettiin valmistella kylpylävieraiden saapumista varten. Ikkunaluukut avattiin ja talot ja pihat siivottiin, ja puutarhakäytävät koristeltiin näkinkengillä. Mansardikattoineen, lasiverantoineen, kahdeksankulmaisine torneineen ja tähdenmuotoisine ullakkoikkunoineen huvilat muistuttivat enemmän lyhtyjä kuin rakennuksia, varsinkin iltaisin, jolloin valot hohtivat ikkunoista. Oli sykähdyttävää kulkea näillä kaduilla, tuntea niiden nimet ja yhteydet toisiinsa ja kävellä kotiin pitkin niiden tummaa verkostoa."

Ellyn ja äidin loma loppuu traagisesti. Kesken illallisen ravintolasaliin juoksee juhlapukuinen mies, joka huutaa jotakin venäjäksi. Saksalaiset hyökkäävät ja varsinkin venäläisillä kylpylävierailla tulee kiire päästä takaisin kotiin Pietariin. Seuraa kaaos, jonka aikana Elly joutuu eroon äidistään.

Onni onnettomuudessa on Theo, nuori mies johon Elly on tutustunut vain hetkeä aikaisemmin. Theo koettaa auttaa Ellyä pääsemään pakoon sekasortoisesta kaupungista, mutta kun se ei onnistu, ottaa mies  tytön suojiinsa.

Kirjan toinen osa alkaa vuodesta 1935 ja kolmas jatkaa jo heti seuraavasta. Elly ja Theo ovat naimissa, heillä on pieni poika ja kaksi hieman vanhempaa tytärtä. Hienostunut kylpylämiljöö on melkein muisto vain, perhe elää niukkaa elämää Ellyn halutessa pitää miehensä kaidalla tiellä, poissa tämän veljien salakuljetusbisneksistä. Ellyn irrallisuus jatkuu, hän ei yrityksistään huolimatta tunnu pääsevän kunnolla lähelle ketään, ei edes miestään tai tyttäriään Beataa ja Harrietia. Jopa pieni romanssi, jonka Elly kokee palatessaan hotelliin kylvettäjäksi, tuntuu tapahtuvan kuin omalla saarellaan Ellyn mielessä, ilman kunnollista yhteyttä osapuolten välillä. Lapsensa Elly tahtoisi vain kasvattaa selviämään hyvin elämässä, mutta äidin ankaruus näyttäytyy rakkaudettomuutena. Varsinkaan tyttäret eivät tunne saavansa äidiltä tarvitsemaansa tukea.

Sisarukset Beata ja Harriet sen sijaan ovat läheisiä toisilleen, mutta läheisyyskään ei ole ongelmatonta. Sisarusten viha-rakkaussuhteen kuvaus onkin yksi mielenkiintoisimmista teemoista kirjan ihmissuhteissa. Myös aikakauden holhoava ja rajoittava suhtautuminen naisiin tulee hienon luontevasti esille romaanin edetessä ja kertoessa tytärten kohtaloista.