Muuri / Katri Rauanjoki

Rauanjoki, Katri: Muuri
Torni, 2012, 248 s.

Muurin perusidea on hieno. Kaupunki jakautuu kahtia, sisä- ja ulkopiiriin. Ulkopiirillä menestys kolisee onttouttaan, mutta on silti menestystä yhtä kaikki. Kirjan päähenkilölle Lauralle siihen kuuluvat jakkupuvut ja työ konttorissa, baarissa kikattelevat ystävättäret ja salainen rakkaus ukkomieheen, Matiakseen. Sisäpiiriltä taas turvaa hakevat menestyksestä osattomat kummajaiset.

Mielenkiintoiseksi jaon tekee se, että muuri kuvataan samanaikaisesti kivisenä seinämänä ja mielen sisäisenä blokkina, jokaiselle ihmiselle omanlaisena esteenä nähdä selkeästi, ilman ennakkoluuloja.

"Aamu koittaa.
Ja aivan sisällä kaupungissa - siellä, mihin on harvoin asiaa - osuu valo harmaanruskeaan kiveen. Sen vieressä on toinen samanlainen ja sen vieressä vielä yksi.
Itse asiassa kaupungin sisällä kasvaa Muuri.
Jossain kohden se on matala kuin aita, jossain korkea ja paksu vankilan rajaava seinä. Sen satunnaisista hohtavimmista särmistä heijastuva säde ei tavoita silmää eikä kukaan ole silittänyt sen pintaa miellyttäväksi koskea. Se on Muuri, jonka päällä kissat päivisin loikovat ja venyttelevät, mutta joka ei kutsu ihmistä. Ei kutsu, ainakaan ennen kuin he itse tahtovat löytää perille.
Aamu koittaa ja valaisee laakson ja kaupungin, jonka ihmiset uskovat elävänsä suojassa pikku taloissaan. Valoisa keväinen päivä nousee kaupunkiin ja muurille."

Lauran pudottaa sisäpiiriin epätoivottu raskaus. Sen paljastuttua suhde Matiakseen loppuu ja muukin entisenlainen elämä alkaa näyttää merkityksettömältä. Laura suunnittelee keskeyttävänsä raskauden, mutta naistentalon kylmällä tutkimuspöydällä maatessaan hän muuttaa mielensä ja päättääkin pitää lapsen. Hän harhailee sisäpiirillä ja osuu pieneen kapakkaan, Punaiseen kissaan. Sen asukkaat ottavat hänet ystävällisesti vastaan, tarjoavat yösijan ja auttavat muutenkin. Lauraa pelottaa, mutta hän päättää silti jäädä sisäpiirille.

Jonkin ajan kuluttua Laura lähtee hankkimaan tarpeistoa Punaisen kissan teatteriseurueelle. Hän joutuu piirin sisimpiin osiin, levottomalle ja vaaralliselle alueelle. Hurja miesjoukko kiinnittääkin häneen huomiota ja aikoo hyökätä, mutta pelastus saapuu kauniin valkeaihoisen Mitjan muodossa. Mitja on teurastaja ja entinen orja, paha ja voimakas mies joka eksyttää rosvojoukon ja ohjaa Lauran turvaan. Laura tietää, että rakastumisesta Mitjaan ei seuraa hyvää, mutta miehen vetovoima on vastustamaton.

Rauankoski kirjoittaa runollisesti ja osaa nostattaa jännitystä. Lauseet ovat salaperäisiä ja antavat olettaa jotain kohtalokasta olevan pian tulossa. Kun sitten mitään järisyttävää ei kuitenkaan tapahdu, juoni alkaa hajota ja kiertää hieman laskusuuntaista spiraalia. Olin aika innoissani alun kauniin mystisistä ympäristökuvauksista, mutta innostus ei kestänyt loppuun asti. Jotain kumman koukuttavaa tekstissä silti oli, luin kirjan nopeasti ja halusin välttämättä tietää, kuinka tarinassa käy. Lopussa olo oli kuitenkin vähän pettynyt, rakkaustarinan lievä falskiusko se mahtoi olla, joka vesitti muuten hienoa kertomusta.

Muurista myös blogeissa Amman lukuhetki, Lukukausi, Sanojen takana maailma ja Puolitien lukemisto.