Kesälukumaraton on täällä!

Kesälukumaratonin ensimmäinen osa on alkanut! Itse valitsin aloitushetkeksi keskiyön, mutta uuvahdin nolosti jo ensimmäisen 50 sivun jälkeen. Ja sitten nukuin kuten lomalaisen kuuluu, täydet 10 tuntia, pitkälle aamupäivään siis. Mutta nyt on lukeminen vauhdissa.

Muiden maratoonarien edistymistä voi seurata kätevästi Kirsin kirjanurkan kautta. Siellä on lista mukaan ilmoittautuneista blogeista ja muutakin tietoa tempauksesta.




Minä aloitin komeasti myyteistä.

Ragnarök : jumalten tuho / Byatt, A. S
Ragnarok, suom. Titia Schuurman
Tammi, 2013, 163 s.
S. 136- 148: Ajatuksia myyteistä.

"Hän kertoi suunnittelevansa rantaviivan kartoittamista. Ei suurina, säännöllisinä puolikaarina, joita jumalat ja ihmiset voisivat piirtää tehdäkseen tästä lahdesta sataman lohikäärmelaivoille. Vaan pienenä, kivi kiveltä, puro purolta, niemeke niemekkeeltä, yhtä pienenä kuin hänen sormensa, pienenä kuin sormenkynsi. Siitä tulisi kartta hietakirpuille ja tuulenkaloille, silla kaikki on yhteydessä kaikkeen ja maailma voi tuhoutua, jos esimerkiksi tuulenkalalle suodaan liiaksi huomiota tai sitä lyödään laimin. "Niinpä siis", sanoi ilkkuja-Loki käärmetyttärelleen, "meidän on tiedettävä kaikki tai ainakin niin paljon kuin voimme. Jumalilla on salaiset riimut apunaan metsästyksessä ja tuomassa voittoa taistelussa. He lyövät vasaroin, he iskevät miekoin. He eivät tutki. Minä tutkin. Minä tiedän." Hän potkaisi lyhytikäisen puominsa sivuun, vesihelmien joukkoon. Hän kuunteli sormenpäillään, kaapi hiekkaa, nyki se alta esiin mustan, ärhäkkäästi sätkivän hietamadon ja tarjosi sen tyttärelleen, joka imaisi sen sisuksiinsa."

Kirjassa kietoutuu toisiinsa monta tarinaa. Pieni tyttö lukee kirjaa vanhoista germaanisista jumalista, Odinista, Höniristä ja Lokista. Äidin vanhassa tenttikirjassa elävät myös jääjättiläiset, taivaankappaleita takaa ajavat sudet, kuolemaan asti taistelevat soturit ja manalan vainajat.

Kun tyttö ei lue, hän leikkii niityillä ja purojen varsilla. Suurten saarnipuiden ja koiranruusujen siimeksessä hän tutkii mustarastaiden, mehiläisten ja kalansinttien elämää. Tämä kaikki on hänelle uutta ja ihmeellistä, hänet on vasta tuotu maaseudulle turvaan pommituksilta jotka uhkaavat kotikaupungin terästehtaita.

Jumalat kulkevat kohti tuhoaan ja tyttö pelkää, ettei näe enää koskaan isäänsä. Kauniin runollisesti ja uskomattoman rikkaasti kerrottu tarina kätkee sisäänsä myös kauhean ennustuksen siitä, kuinka kaikki liittyy kaikkeen. Luonnon kiertokulku vaikuttaa ikuiselta, mutta ihmisen alkaessa sotaa käyden leikkiä jumalaa koko eliökunta on suuressa vaarassa.

Iltapäivällä siirryin huumoriin.

Orvokki Leukaluun urakirja / Miina Supinen
WSOY, 2013, 134 s.

"WSOY:n siivooja oli eräänä myrsky-yönä yksin töissä. Hän moppasi lattiaa ja kuunteli korvanapeista Hansonia, kun hän yhtäkkiä kuuli musiikin yli outoa korinaa. Siivooja tunsi kauhun nousevan varpaista kohti päälakea ja kurovan kurkun kiinni. Korina kuului pimeästä takahuoneesta. 

Hän hiipi sydän hakaten katsomaan ovenraosta. Pimeydessä tuikki oransseja, vihreitä ja valkoisia valoja. Vuosia sitten käytöstä poistettu, tomun peittämä faksi oli herännyt eloon ja syöksi paperia rätisten ja koristen. Siivooja kirkaisi, pudotti moppinsa ja pakeni talosta. (Myöhemmin hän vannoi, että faksin pistoke oli irti seinästä, mutta hänen todistuksensa on kyseenalainen: nainen on langennut tapahtuneen jälkeen viinaksiin.)  

Seuraavana aamuna kustannustoimittajat löysivät faksin vierestä lattialta kasan paperia. Ilo oli suuri, kun kävi ilmi, että kyseessä oli täydennetty laitos Orvokki Leukaluun ammatinvalintaoppaasta."

Leukaileva ammatinvalintapsykologi on hauska, muttei onnistu yllättämään enää samalla tavalla kuin Apatosaurus aikanaan. Siinä varmaan on kirjan ainoa puute, mutta ei voi mitään. Naurattaa, mutta ei pudota tuolilta.


Ja illansuussa luin runoja.

Syksyni sumuissa rakastan sinua / Claes Andersson
Jag älskar dig med mina höstliga dimmor, suom. Jyrki Kiiskinen
WSOY, 2013, 76 s.

"Olen yön valoisat huoneet 

Olen valoisa yö ja valoisat huoneet

    yössä

Yöllä olen huoneissa

Olen järven pohjaton muta, pohjamutani

    lohduttaa toivotonta

Olen järven huoneet, toivonsa menettäneen loistava järvi

    huoneessa, loistavassa mudassa ...

Miksiköhän runoista on niin vaikea sanoa mitään? Ehkä siksi, että silloin kun runo koskettaa, tulee kokemuksesta niin henkilökohtainen, ettei sitä enää halua jakaa. Vai siksikö, että runon ymmärtää usein kuin näkisi hahmon, ei tarkkaa kuvaa.

Näissä runoissa kuvat ovat sekä kauniita että rumia, tekevät hyvää ja kipeää. Monet runoista ovat puheenomaisia, nopeita. Usein hiotumpaa sanomista seuraa tokaisu, ikäänkuin olisi haluttukin rikkoa korotettu kuva, tuoda se arkipäivään takaisin.

Viimeiseksi vielä kotimainen esikoinen.

Pätkärunoilija / Sami Rajakylä
Johnny Kniga, 2013, 186 s.

"Keijossa oli sitä sisäistä fanaattisuutta, joka sopivissa olosuhteissa voisi muuttua väkivaltaiseksi taipumukseksi. Toisaalta hän oli pelkuri, jota kaikki väkivalta kauhistutti luihin ja ytimiin asti. Aina kun Keijo oli joutunut humalassa rähinöihin, pelko oli jähmettänyt hänet toimintakyvyttömäksi. Hän vain kivettyi, ja se, että ihminen ei suuttunut kun häntä lyötiin, hämmensi hyökkääjää. Raukat menivät siitä hämilleen, kun joku ei reagoinut heidän lyöntiinsä, ja jättivät asian sikseen. Muutaman kerran tällä tavalla turpaan otettuaan Keijoa oli alkanut kiinnostaa mitä tapahtuisi, jos hän itse löisi ensin."

Tässäpä mielenkiintoinen kirja. En tiedä oikeastaan pidinkö tästä vai en, mutta suurella uteliaisuudella tätä kyllä luin, vähän kuin tirkistellen.

Kirjan päähenkilö on kolmekymppinen Keijo, jonka maailma on aika kaukana omastani. Luulen, että olemme molemmat varsin tyytyväisiä siihen, että näin on.

Vähän odotin, että Keijo olisi lopettanut mielipiteidensä latelemisen ja repäissyt, tehnyt jotain ihan älytöntä, mutta ei. Hän vain eleli hissukseen, kaipasi Monaa ja suunnitteli suurta kirjallista menestystään ja romanssia Taina Latvalan kanssa. Ehkä se oli sitä realismia sitten.

Kello 00.01 aloitin, ja nyt kello on 23.58, on aika lopettaa.

4 kirjaa ja 559 sivua, jaksoin ehkä hieman enemmän kuin odotin. Jos aamulla olisin herännyt aikaisemmin, ties vaikka olisi ollut yksi kirja enemmän luettuna.

Seuraava maraton on 24.7. Nähtäväksi jää, pitääkö silloin yrittää lyödä tämä ensimmäinen oma ennätys!