Kesälukumaraton on täällä!

Kesälukumaratonin ensimmäinen osa on alkanut! Itse valitsin aloitushetkeksi keskiyön, mutta uuvahdin nolosti jo ensimmäisen 50 sivun jälkeen. Ja sitten nukuin kuten lomalaisen kuuluu, täydet 10 tuntia, pitkälle aamupäivään siis. Mutta nyt on lukeminen vauhdissa.

Muiden maratoonarien edistymistä voi seurata kätevästi Kirsin kirjanurkan kautta. Siellä on lista mukaan ilmoittautuneista blogeista ja muutakin tietoa tempauksesta.




Minä aloitin komeasti myyteistä.
Ragnarök : jumalten tuho / Byatt, A. S
Ragnarok, suom. Titia Schuurman
Tammi, 2013, 163 s.
S. 136- 148: Ajatuksia myyteistä.
"Hän kertoi suunnittelevansa rantaviivan kartoittamista. Ei suurina, säännöllisinä puolikaarina, joita jumalat ja ihmiset voisivat piirtää tehdäkseen tästä lahdesta sataman lohikäärmelaivoille. Vaan pienenä, kivi kiveltä, puro purolta, niemeke niemekkeeltä, yhtä pienenä kuin hänen sormensa, pienenä kuin sormenkynsi. Siitä tulisi kartta hietakirpuille ja tuulenkaloille, silla kaikki on yhteydessä kaikkeen ja maailma voi tuhoutua, jos esimerkiksi tuulenkalalle suodaan liiaksi huomiota tai sitä lyödään laimin. "Niinpä siis", sanoi ilkkuja-Loki käärmetyttärelleen, "meidän on tiedettävä kaikki tai ainakin niin paljon kuin voimme. Jumalilla on salaiset riimut apunaan metsästyksessä ja tuomassa voittoa taistelussa. He lyövät vasaroin, he iskevät miekoin. He eivät tutki. Minä tutkin. Minä tiedän." Hän potkaisi lyhytikäisen puominsa sivuun, vesihelmien joukkoon. Hän kuunteli sormenpäillään, kaapi hiekkaa, nyki se alta esiin mustan, ärhäkkäästi sätkivän hietamadon ja tarjosi sen tyttärelleen, joka imaisi sen sisuksiinsa."
Kirjassa kietoutuu toisiinsa monta tarinaa. Pieni tyttö lukee kirjaa vanhoista germaanisista jumalista, Odinista, Höniristä ja Lokista. Äidin vanhassa tenttikirjassa elävät myös jääjättiläiset, taivaankappaleita takaa ajavat sudet, kuolemaan asti taistelevat soturit ja manalan vainajat.

Kun tyttö ei lue, hän leikkii niityillä ja purojen varsilla. Suurten saarnipuiden ja koiranruusujen siimeksessä hän tutkii mustarastaiden, mehiläisten ja kalansinttien elämää. Tämä kaikki on hänelle uutta ja ihmeellistä, hänet on vasta tuotu maaseudulle turvaan pommituksilta jotka uhkaavat kotikaupungin terästehtaita.

Jumalat kulkevat kohti tuhoaan ja tyttö pelkää, ettei näe enää koskaan isäänsä. Kauniin runollisesti ja uskomattoman rikkaasti kerrottu tarina kätkee sisäänsä myös kauhean ennustuksen siitä, kuinka kaikki liittyy kaikkeen. Luonnon kiertokulku vaikuttaa ikuiselta, mutta ihmisen alkaessa sotaa käyden leikkiä jumalaa koko eliökunta on suuressa vaarassa.

Iltapäivällä siirryin huumoriin.

Orvokki Leukaluun urakirja / Miina Supinen
WSOY, 2013, 134 s.
"WSOY:n siivooja oli eräänä myrsky-yönä yksin töissä. Hän moppasi lattiaa ja kuunteli korvanapeista Hansonia, kun hän yhtäkkiä kuuli musiikin yli outoa korinaa. Siivooja tunsi kauhun nousevan varpaista kohti päälakea ja kurovan kurkun kiinni. Korina kuului pimeästä takahuoneesta. 
Hän hiipi sydän hakaten katsomaan ovenraosta. Pimeydessä tuikki oransseja, vihreitä ja valkoisia valoja. Vuosia sitten käytöstä poistettu, tomun peittämä faksi oli herännyt eloon ja syöksi paperia rätisten ja koristen. Siivooja kirkaisi, pudotti moppinsa ja pakeni talosta. (Myöhemmin hän vannoi, että faksin pistoke oli irti seinästä, mutta hänen todistuksensa on kyseenalainen: nainen on langennut tapahtuneen jälkeen viinaksiin.)  
Seuraavana aamuna kustannustoimittajat löysivät faksin vierestä lattialta kasan paperia. Ilo oli suuri, kun kävi ilmi, että kyseessä oli täydennetty laitos Orvokki Leukaluun ammatinvalintaoppaasta."
Leukaileva ammatinvalintapsykologi on hauska, muttei onnistu yllättämään enää samalla tavalla kuin Apatosaurus aikanaan. Siinä varmaan on kirjan ainoa puute, mutta ei voi mitään. Naurattaa, mutta ei pudota tuolilta.


Ja illansuussa luin runoja.

Syksyni sumuissa rakastan sinua / Claes Andersson
Jag älskar dig med mina höstliga dimmor, suom. Jyrki Kiiskinen
WSOY, 2013, 76 s.
"Olen yön valoisat huoneet 
Olen valoisa yö ja valoisat huoneet
    yössä
Yöllä olen huoneissa

Olen järven pohjaton muta, pohjamutani
    lohduttaa toivotonta
Olen järven huoneet, toivonsa menettäneen loistava järvi
    huoneessa, loistavassa mudassa ...
Miksiköhän runoista on niin vaikea sanoa mitään? Ehkä siksi, että silloin kun runo koskettaa, tulee kokemuksesta niin henkilökohtainen, ettei sitä enää halua jakaa. Vai siksikö, että runon ymmärtää usein kuin näkisi hahmon, ei tarkkaa kuvaa.

Näissä runoissa kuvat ovat sekä kauniita että rumia, tekevät hyvää ja kipeää. Monet runoista ovat puheenomaisia, nopeita. Usein hiotumpaa sanomista seuraa tokaisu, ikäänkuin olisi haluttukin rikkoa korotettu kuva, tuoda se arkipäivään takaisin.

Viimeiseksi vielä kotimainen esikoinen.

Pätkärunoilija / Sami Rajakylä
Johnny Kniga, 2013, 186 s.
"Keijossa oli sitä sisäistä fanaattisuutta, joka sopivissa olosuhteissa voisi muuttua väkivaltaiseksi taipumukseksi. Toisaalta hän oli pelkuri, jota kaikki väkivalta kauhistutti luihin ja ytimiin asti. Aina kun Keijo oli joutunut humalassa rähinöihin, pelko oli jähmettänyt hänet toimintakyvyttömäksi. Hän vain kivettyi, ja se, että ihminen ei suuttunut kun häntä lyötiin, hämmensi hyökkääjää. Raukat menivät siitä hämilleen, kun joku ei reagoinut heidän lyöntiinsä, ja jättivät asian sikseen. Muutaman kerran tällä tavalla turpaan otettuaan Keijoa oli alkanut kiinnostaa mitä tapahtuisi, jos hän itse löisi ensin."
Tässäpä mielenkiintoinen kirja. En tiedä oikeastaan pidinkö tästä vai en, mutta suurella uteliaisuudella tätä kyllä luin, vähän kuin tirkistellen.

Kirjan päähenkilö on kolmekymppinen Keijo, jonka maailma on aika kaukana omastani. Luulen, että olemme molemmat varsin tyytyväisiä siihen, että näin on.

Vähän odotin, että Keijo olisi lopettanut mielipiteidensä latelemisen ja repäissyt, tehnyt jotain ihan älytöntä, mutta ei. Hän vain eleli hissukseen, kaipasi Monaa ja suunnitteli suurta kirjallista menestystään ja romanssia Taina Latvalan kanssa. Ehkä se oli sitä realismia sitten.

Kello 00.01 aloitin, ja nyt kello on 23.58, on aika lopettaa.

4 kirjaa ja 559 sivua, jaksoin ehkä hieman enemmän kuin odotin. Jos aamulla olisin herännyt aikaisemmin, ties vaikka olisi ollut yksi kirja enemmän luettuna.

Seuraava maraton on 24.7. Nähtäväksi jää, pitääkö silloin yrittää lyödä tämä ensimmäinen oma ennätys!

Kommentit

  1. Sinulla oli kunnianhimoinen valinta ensimmäiseksi. Lainasin tuon kirjan eräänä päivänä kirjastosta, ei ihan minulle napannut ja palautin kirjan takaisin lukematta. Ehkä jossain toisessa hetkessä sitten. Mukavaa maratonia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, minut tämä aikalailla lumosi, olen aina ollut vähän heikkoina jumaltaruihin. Lisäksi tässä on niin herkullista luonnonkuvausta, kaikki kukat ja ötökät ihan pursuu sivuilta.

      Poista
  2. Ajattelin samaa kuin Kirjakko tuossa edellä: vaativa aloitus. Menestystä maratonille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, onneksi tämä ei ole kilpailu, en varmaan pääse sivumäärällä häikäisemään ketään.

      Mutta on tämä hauskaa kun saa vaan pötkötellä ja lukea. Nuorin tytär teki mulle päivällä ruokaa ja nyt vielä mies lupasi tuoda kaupasta karkkipussin :)

      Poista
  3. Rennolla otteella, se on oikein! Toivottavasti maraton on sujunut tähän saakka mieluisasti ja jatkuu loppuun asti hyvin! Minä hyppään mukaan sitten kahden viikon päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kivasti sujuu. Mulla ei ole edes silmät vielä prakanneet, olen kyllä pitänytkin taukoa aina välillä. Jos kohta otan vielä virkistävät silmätipat käyttöön, niin mähän luen vielä vaikka mitä!

      Poista
  4. Ihailen teitä urakkaan ryhtyneitä! Kiva olisi joskus itsekin kokeilla, miten paljon ennättää lukea (ja ymmärtää vielä päälle), mutta saisin varmasti karmean lukukrapulan ja niskajumituksen. Tsemppiä - ja muista venytellä välillä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, en minäkään meinannut ruveta, kun arvelin ettei silmät kestä millään. Mutta sitten en malttanut jäädä pois, täytyyhän joku hännänhuippukin aina olla mukana :)

      Venyttely on hyvä idea!

      Poista
  5. Mulla oli aikeissa lukea Ragnarök ja ehkä se vielä aamupäivästä olisikin mennyt, mutta nyt ei enää mitekään. Vilkaisin pari ekaa sivua ja totesin, että saa jäädä paremmalle ajalle luettavaksi. Jää sitten jotain mieleenkin kirjasta :D

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm juu, on se vähän sellaista vyörytystä, että jos alkaa jo keskittymiskyky olla koetuksella, ei ehkä kannata jättää illan viimeiseksi ainakaan. Mutta hieno kirja!

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Juu.

      Minä ehkä ihan pikkuisen petyin tuohon Leukaluuhun, mutta odotukset oli ehkä Apatosauruksen yllätyksen jäljiltä liian kovat.

      Poista
  7. Kivat valinnat! Leukaluu on äänikirjalistallani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukijoina varmaan Erja Manto ja Miitta Sorvali, arvelen, koska kirja on heille omistettu? Hauskaa tiedossa!

      Poista
    2. Miitta Sorvali vaan ei jostain syystä jaksa naurattaa. :(

      Poista
  8. Leukaluun olen näistä lukenut. Odotan jo, mitä seuraavaksi luet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pätkärunoilija yllätti positiivisesti, tosi mielenkiintoinen kirja. Ärsyttävä ja uskottava, jättää aika hämmentyneen olon täti-ihmiselle :)

      Poista
  9. Aloitun myös keskiyöllä ja minulle kävi ihan samalla tavalla eli nukahdin hädin tuskin tunnin luettuani. Muitakin keskeytyksiä tuli maratonin mittaan, joten kirja- ja sivumäärä jäi pieneksi. Onneksi en asettanut etukäteen sen kummempia tavoitteita itselleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, en edes kuvitellut pääseväni samoihin sivumääriin mihin arvelin nopeimpien ja sitkeimpien yltävän. Ajattelin, että 400 varmaan menee rikki, ja menihän se!

      Mutta oli se kivaa lukea vaan...

      Poista
  10. Onnea ensimmäisestä maratonista! :)

    VastaaPoista
  11. Sinullakin oli runoja! :) Kaikista kivointa oli tässä lukumaratonissa nähdä miten pysyy hereillä, miten jaksaa lukea ja miten selviytyy muusta elämästä samaan aikaan. Sivumäärä kiinnostaa eniten että paljonko me kaikki maratonarit luettiin yhteensä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, innolla odotan yhteenlaskua minäkin, tulee varmaan aika uskomaton summa!

      Poista
  12. Onnea, ohi on! :)

    Nostan kyllä hattua kaikille, jotka maratoonilla lukevat romaaneja, luulen että omalla kohdalla silmät väsyis vielä enemmän. Ehkä toiselle kierrokselle pitäisi varata pelkästään novellikokoelmia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi lisähauskuus tässä hommassa oli se, että löytyi uusia blogeja seurattavaksi; hauska tutustua, Pia!

      Sulla oli mielenkiintoisia sarjakuvia mukana! Siitä Coralinesta en innostunut, piirrostyyli oli niin erilainen mitä olin silmissäni kuvitellut lukiessani sitä proosana, mutta pupujen lisäksi voisin vihdoinkin lukea Sandmanin kunnolla uudelleen, olen joskus vain selaillut sen läpi.

      Poista
  13. Hyvä suoritus, plus tosi monipuolista materiaalia sulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin, että sujuis keveästi kun oli erityylistä luettavaa. Jos olisi ollut vielä aikaa, olisi ollut kiva ottaa vähän jotain tietoakin väliin.

      Poista
  14. Minä ajattelin samaa, että kirjat voisi olla tietokirjoja, vaikka elämänkerta ja vähän puutarhaa ja kukkasia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla olisi ollut tarjolla lähinnä kirjallisuusesseitä, mutta puutarhakirjat ne vasta olisikin olleet hyvä idea!

      Poista
  15. Onnea maratonsuorituksesta :)

    Tässä muiden maratonkokemuksia lukiessa on hyvä suunnitella omaa luku-urakkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, se oli kivaa!

      En itse vielä ole päättänyt osallistunko seuraavaankin, mutta ainakin tulen seuraamaan ja tsemppaamaan teitä 24.7. maratoonaavia :)

      Poista
  16. Kiitoa raportista! Näitä lukumaratonipostauksia on aina yhtä ihana lukea! :-)

    VastaaPoista
  17. Oli se mukavaa, mutta tällä hetkellä luulen, että seuraava maraton jää minulta väliin. Silti, vannomatta paras.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!