Kirjamuistikirja

Ørjasæter, Tordis: Tove Jansson, muumilaakson luoja Møte med Tove Jansson, suomentanut Saima-Liisa Laatunen WSOY, 1987, 151 s. Tordis Ørjasæterin kirjoittama Tove-elämäkerta on pieni ja herttainen. Se on ilmestynyt ensimmäisen kerran norjaksi vuonna 1985 ja suunnattu lähinnä lapsille ja nuorille. Jälkisanoissa kerrotaan kirjan perustuvan itse muumikirjoihin ja keskusteluihin Toven kanssa syksyllä 1984. Tove Janssonin ääni kuuluu tekstin läpi jo siksikin, että mukana on paljon suoria lainauksia. Lisäksi vaikuttaa siltä, että Ørjasæter on eläytynyt ihailemansa kirjailijan maailmaan niin syvästi, että joko tahattomasti tai tahallaan imitoi tämän kirjoitustyyliä. Aika onnistuneesti jopa, mutta silti en välttynyt pieneltä kiusaantumiselta tätä lukiessani. Muumien lempeys ja suloisuus ovat kyllä täysipainoisesti mukana. Mutta missä ovat piikit ja kaikki se rosoisuus, jotka vasta tekevät Janssonin teoksista juuri niin loistavia kuin ne vain voivat olla? Kirja kiinnosti minua siksi

Cunningham, Michael: Tunnit Gummerus, 2009 Äänikirja, 156Mt, 7h 41min Lukija Eero Saarinen Michael Cunningham on yksi mielikirjailijoistani joten odotukset tätä romaania kohtaan olivat korkeat. Olin kuullut paljon kehuja ja aihekin kiinnosti, tosin edeltä tiesin vain, että kirja jollain tavoin varioi yhtä Virginia Woolfin kuuluisimmista teoksista. Romaanin rakenne on aivan ällistyttävän hieno. Äänikirjana sen monikerroksellisuudesta on ehkä hieman vaikea päästä jyvälle, mutta kolmen naisen kertomusten vähitellen kutoutuessa yhä mielenkiintoisemmaksi verkostoksi rakennetta ei enää halunnutkaan hallita. Paljon hauskempaa oli vain vaeltaa tarinan mukana, napata idea sieltä ja toinen täältä ja nauttia niiden yllättävistä yhteyksistä ja salaperäisistä uusista merkityksistä. Minulle jäi hieman häiritsevä tunne siitä, että jossain matkan varrella oli myös notkelma, jonka yli loogisuuden silta ei yllä. Mutta senkin yli päästiin kyllä kuin huomaamatta jotakin muuta siltaa pitkin. Kes

Pamuk, Orhan: Valkoinen linna Beyaz kale, suom. Kalevi Nyytäjä Victoria Holbrookin englanninnoksesta The white castle Tammi, 1993, 215 s. Keltainen kirjasto ; 263 Orhan Pamuk on turkkilainen toimittaja ja kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2006. Vaikka olen jo kauan halunnut tutustua hänen tuotantoonsa, vasta nyt sain aikaiseksi lukea ensimmäisen teoksen. Mutta tämä ei jää viimeiseksi, niin ihastunut olen tähän tarinaan 1600-luvun Istanbulista. Kiinnostuin Pamukista kun kuulin, että hän on mies joka on asunut koko elämänsä samalla kadulla, jopa samassa rakennuksessa. Talossa, joka kaiken lisäksi on ollut suvun hallussa vuosisatoja. Rohkeita mielipiteitä ja huikeita tarinoita syytävä kirjailija on muodostunut mielikuvissani melko myyttiseksi hahmoksi, vaikka tarina kotipaikkauskollisuudesta myöhemmin osoittautuikin hieman liioitelluksi. Valkoinen linna alkaa vauhdikkaasti. Nuori venetsialainen oppinut on matkalla Napoliin, kun turkkilaiset merirosvot hy

Kiitos Leenalle haasteesta! Ideana on vastata kysymyksiin omasta hyllystä löytyvien kirjojen nimillä. Hyvä etten niksauttanut niskojani äsken kun kiipeilin nojatuoleilla ylimpiä hyllyrivejä tutkimassa. Alkuun kun pääsin, en malttanut olla vähän lisäilemättä... 1)  Oletko mies vai nainen? Ei kai niin väliä, kunhan pysyn Ihmisen vaatteissa 2) Kuvaile itseäsi?  Olen Hän joka näkee  (ja toivottavasti myös kuulee), tai Hassunkurinen äiti 3)  Mitä elämä sinulle merkitsee? Tämä Ainoa ainoa ainoa elämä  pitää ottaa omaksi ja muistaa olla läsnä kaikki  Hitaasti kudotut nopeat hetket 4)  Kuinka voit?  Kiitos kysymästä, minulle kuuluu Xtrahyvää! 5)  Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Täällä ovat vallalla Kasvien salaiset voimat 6)  Mihin haluaisit matkustaa?   Katu kadulta taivaaseen 7)  Kuvaile parasta ystävääsi. Tahdon kuvailla kaksi; toinen on Valolla piirtäjä ja toisessa näkyy Ilon ääriviivat 8)  Mikä on lempivärisi?  Umbra 9)  Millainen sää on nyt?  Kirkas,