Kirjamuistikirja

Vainonen, Jyrki: Askelia : kirjoituksia kävelemisestä Basam Books, 2014, 138 s. Käveleminen tekee hyvää ajattelulle. Jalankulun rullaava rytmi rauhoittaa mieltä, ajatukset selviävät ja ratkaisuja ja ideoita alkaa syntyä. Tämän on varmasti moni todennut ainakin kävelessään luonnossa tai muuten levollisessa ja miellyttävässä ympäristössä. Jyrki Vainosen esseekokoelma Askelia alkaa kertomuksella siitä, kuinka yksi tärkeimmistä kirjailijan koskaan kohtaamista henkilöistä käveli hänen elämäänsä. Henkilö ei ollut kuka tahansa tästä maailmasta, vaan Bolle, päähenkilö Harry Martinsonin romaanista Kulkijan pilvilinnat. Teos teki suuren vaikutuksen teini-ikäiseen kirjailijaan. " Siinä missä Bolle uuden elämän kynnyksellä lakkaa tietämästä kuka hän oli ollut, minä aloin romaanin luettuani, uuden elämän kynnyksellä, äkkiä ymmärtää, kuka oikein olen. Martinsonin kirjallisen taideteoksen vaikutus oli häkellyttävä. Se sai minut jopa hetkeksi heittäytymään kulkuriksi: tein eväät, pakkasin ...

Thich Nhat Hanh: Opas kävelymeditaatioon The long road turns to joy, suom Thieu Nghiem Basam Books, 2012, 127 s. "Kävelymeditaatio on kävellessä tapahtuvaa meditaatiota. Kävelemme hitaasti, rentoutuneesti, pieni  hymy huulillamme. Kun harjoitamme tällä tavalla, tunnemme olomme hyvin miellyttäväksi ja askeleemme ovat maailman levollisimman ihmisen askeleita. Kaikki surumme ja huolemme katoavat, rauha ja ilo täyttävät sydämemme. Kuka tahansa pystyy siihen - tarvitaan vain vähän aikaa, vähän tietoista läsnäoloa ja halu onnellisuuteen." Näin kirja alkaa. Ja oikeastaan kaikki onkin samalla jo sanottu, mitään tuon kummallisempaa metodia ei seuraa. Opin omaksuminen voi olla siis hyvin yksinkertaista ja helppoa. Opas koostuu noin viidestäkymmenestä lyhyestä kappaleesta. Rakenne on hyvä, ohjeita voi lukea muutaman kerrallaan. Olin kuitenkin hieman pettynyt neuvojen suorasukaisuuteen ja kielelliseen asuun. Yksinkertaisuus on elämänfilosofiassa varmasti hyve, mutta banaali ei...

Jansson, Tove: Kesäkirja Sommarboken, suom. Kristiina Kivivuori WSOY, 1973, 143 s. Kesäkirja esittelee henkilönsä ja tunnelmansa heti ensimmäisillä sivuilla. On heinäkuu, kalliot höyryävät aamuisin ja kaikki värit ovat syvimmillään saarella, jossa isoäiti ja Sophia viettävät kesää. Isäkin on mukana, mutta hän pysyttelee töidensä parissa tai muuten vain taustalla. "Mutta sinä et saa katsoa, kielsi isoäiti. Se on yksityisluontoista. Sophia piti hampaita selkänsä takana. Minä tahdon katsoa, hän sanoi. Hänen isoäitinsä loksautti hampaat paikoilleen, se kävikin oikein näppärästi, ei siinä sen ihmeempää. Milloin sinä kuolet? lapsi kysyi. Hän vastasi: Pian. Mutta sinuun se ei kuulu vähäänkään. Miksei? kysyi lapsenlapsi. Hän ei vastannut, hän meni kalliolle ja jatkoi siitä rotkolle päin. Tuo on kiellettyä! huusi Sophia. Vanhus vastasi halveksivasti: Tiedän. Et sinä enkä minä saa mennä rotkolle, mutta nyt mennään joka tapauksessa, isäsihän nukkuu eikä saa sitä tietää." Ti...

Pystynen, Tiina : Jos ei lintu laula sinulle, laula sinä linnulle WSOY, 2013, 89 s. : kuv. Tiina Pystynen on aina osannut laittaa ihanasti kampoihin vallitseville käsityksille naiseudesta, parisuhteesta, rakkaudesta ja monesta muutakin asiasta. Nyt lisämausteena naisen elämään on tullut vanheneminen. Ja kun Pystysen tapana on yleensäkin ollut vetää aihe auki pohjamutia myöten, päästään tässäkin heti siihen itseensä, kuolemanpelkoon.   Morituri te salutant! "Terveydenhoitaja kysyi ikääni. Muistelin, että se saattaisi olla 48.    Niinkö nuori?    Ei se täsmännyt. 53, ehdotin, mutta sekään ei pitänyt paikkaansa.   Onneksi muistin, että olen syntynyt vuonna -55. Laskekoon siitä!   Miten ihmeessä sitä ikänsä pystyisi muistamaan kun se joka vuosi vaihtuu?" Lainauksista saa vain kalpean aavistuksen siitä, miltä juttu kirjasta luettuna tuntuu. Tästä puuttuvat sekä kuvat että Pystysen fontti, Pikkutintti Bold, jonka vaikutus juttujen sävyyn j...

Rauhala, Pauliina: Taivaslaulu Gummerus, 2013, 281 s. Kannen suunnittelu Tuomo Parikka Aiheen puolesta en kiinnostunut tästä kirjasta, en uskonut nuorella lestadiolaisäidillä olevan paljoakaan sellaista kerrottavaa, josta haluaisin lukea. Minut innostivat lukemaan Rauhalan tekstistä poimitut kauniit ja runolliset lainaukset, joita alkoi ilmestyä blogeissa samaan tahtiin kuin kiittäviä arvioita kirjasta. "Kun katson lapseni kasvua, voin kuulla kohinaa. Vaikka lapsi on minussa kiinni kuin pahka koivussa, en voi olla tuntematta ylpeyttä: koivunmahlani kasvattaa hänet vahvaksi ja terveeksi. Minun diplomityöni on tehty, kun läpikuultavista sormista tulee pulleita herneenpalkoja ja ohuet linnunjalat muuttuvat leivinliinan alla kohonneiksi vehnäpitkoiksi. Minun väitöskirjani on valmis, kun imukuppisuu herahtaa hampaattomaan nauruun ja silmiin syttyvät auringonkukat. Ja kun rakastava katseeni on ympäröinyt pienen ihmisen niin kokonaiseksi, ettei hän ikinä täysin katoa, minä niiaan...

Forsström, Tua: Lokakuun iltana soudin järvelle : runoja En kväll i oktober rodde jag ut på sjön, suom. Caj Westerberg Kansikuva Per Mäkitalo, päällys Anders Carpelan Siltala, 2013, 43, [5] s. Tua Forsströmin runoissa on hämmästyttävän suuria ulottuvuuksia. Ne ovat kuin karttoja, joissa läheltä katsottuna on vain arkisia merkkejä, vektoreita ja pisteitä. Kun nostaa katsetta hiukan, edessä onkin valoa hohtava maisema ja näkyvyys merkityksiin asti. Kokoelman rakenne on jännittävän spiraalimainen. Samat aiheet kehittyvät runoissa niin, että muodostuu melkein kuin juonellinen tarina, jossa alun salaperäiset lauseet selittyvät vasta myöhemmissä runoissa. Kauniin pienen kirjan nimi houkuttelee minut kuvittelmaan lokakuista iltaa järvellä. Kuvasta tulee väistämättä voimakas ja tunteellinen; järven pinta on tyyni, vesi jähmeää, jäätä voi muodostua milloin hyvänsä. Illan viimeinen valo on matala ja kirkas, vihreällä kaarella tummansinisen yllä. Humuksen voi vielä haistaa, vaikka kylm...

Kilpi, Eeva: Kuolinsiivous WSOY, 2012, 117 s. Kuolinsiivous, siinäpä vasta nimi! Ensihätkähdyksen jälkeen tähän oli pakko tarttua, tuli mitä tuli. Kirja koostuu päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1984-2011. Mukana on ajatuksenpätkiä, aforismeja ja jopa runoja. En tiedä kuinka paljon tässä siivouksessa on heitetty kamaa menemään, mutta ainakaan mukaan ei ole jäänyt mitään turhaa. Katkelmallisuudesta huolimatta tätä " vanhenemisen filosofista vuosikalenteria" lukee mielenkiinnon herpaantumatta kertaakaan. TAMMIKUU Saattaa olla että minuun pätevät vain vihoviimeiset karjalaiset sananparret: Mikäs pahan tappaisi? ... Elämä on velvollisuus. Elämä on intohimoa. Elämä on syyllisyyttä. On niin omituisen urhea olo. Kuolenkohan minä nyt?  Muistiinpanot on järjestetty oivaltavasti niin, että 27 vuoden ajanjakso eletään ikäänkuin vain yhden vuodenkierron aikana. Näinhän se elämä näyttäytyy kun sitä katsoo taaksepäin, ennemminkin limittäisinä kerroksina kuin loogis...

Antaumuksella keskeneräinen - kirjailijan korkeakoulu / Maria Peura Teos, 2012, 239 s. Antaumuksella keskeneräinen on syntynyt kirjailijan dramaturgiopintojen yhteydessä tehdyn opinnäytetyön pohjalta. Opinnäyte  Kirjoittaessani olen hän käsittelee mm. häpeää ja  itsesensuuria, ja työn vastaanottanut Outi Nyytäjä oli sen luettuaan näin vaikuttunut: "En tiedä, miten henkilökohtaisesti minun lupa kirjoittaa enkä välitä. En löydä enkä suostu löytämään muuta kirjoittamisen tapaa. Minun on vastattava tähän työhön samalla lailla kuin se on kirjoitettu, koska sen vaikutus oli niin henkilökohtainen, jopa tuskallinen. Se myllersi tunteet, ajatukset ja fysiikan. Kun olin lopettanut lukemisen, huomasin, että minulta olivat lähteneet silmäripset, Katson nyt maailmaa ripsettömillä silmillä kuin kilpikonna. Ehkä se oli perinnöllinen tautini, mutta tämä kirjoitus iski silti suoraan aineenvaihduntaani." Teos on muodoltaan työpäiväkirja. Se on kirjoitettu samanaikaisesti vuonna 2008 i...

Omegapiste / Don DeLillo Point omega ; suomentanut: Helene Bützow Tammi, 2011, 123 s. Keltainen kirjasto ; 423 Don DeLillon kirjoissa on kiehtovaa se, että niistä ei oikopäätä saa kunnon otetta. Tässäkin tarinassa on muutama ratkeama, kerrontaa katkaiseva epäloogisuus, joka saa aikaan hedelmällisen hämmennyksen. Olen varmaan yleensä aika mukavuudenhaluinen ja epätarkka lukija, mutta DeLillo terästää aistini ihan erityisellä tavalla. Kerronnan lievä epämääräisyys pakottaa pysymään tarkkaavaisena ja yllyttää tulkintoihin. Lisäksi teksti on niin tiivistä ja hiottua, että tarkkaavaisuus tulee palkittua jatkuvasti; melkein jokaisen kappaleen ääreen voi pysähtyä ihmettelmään upeasti muotoiltua ajatusta. Mitään runollisuusähkyä ei silti tarvitse pelätä, kieli on kirkasta ja kylmää, pelkistettyä. Teksti on puheenomaista mutta mukana ei ole mitään liikaa. "Todellinen elämä ei ole tiivistettävissä puhuttuihin eikä kirjoitettuihin sanoihin, siihen ei pysty kukaan koskaan. Elämä on ...

Lehtiä syksyn arkistosta : Tomas Skarfeltin muistiinpanoja / Bo Carpelan Blad ur höstens arkiv ; suomentanut Caj Westerberg Otava, 2011, 206 s. Tomas Skarfelt tuntee itsensä vanhaksi ja tarpeettomaksi. Hän on eronnut vaimostaan jo kauan sitten ja äskettäin jäänyt eläkkeelle valtion virasta, hän on sekä yksin että yksinäinen. Vielä suurempaa väsymystä, kuin mies itse, tuntee hänen äitinsä joka sairaalassa odottaa pääsyä pois, kulkemista tummaan metsään jonne aviopuoliso lähti jo aiemmin. Tomas vierailee äidin luona, kuuntelee, pitää kädestä ja odottaa hänkin. Iloa molempien elämään tuo pieni Slanten-poika, joka lapsen vilpittömyydellä hakeutuu silloin tällöin vanhusten seuraan. Pettymys ihmisiä kohtaan häivähtää esiin silloin tällöin, mutta luonto ja sen kauneus eivät petä. Tomas viihtyy parhaiten lapsuudenkodissaan meren rannalla kirjoittamassa Elämänkirjaansa; muistoja ajan kulumisesta, havaintoja marraskuun melankolisesta kauneudesta. "Tämä lehtisahailu, tämä pitsin ...

Oton elämä : aikalaisromaani / Claes Andersson Ottos liv ; suomennos Liisa Ryömä WSOY, 2011 Otto on mahdottoman hurmaava vanhempi mieshenkilö! Hän on äskettäin jäänyt syrjään politiikasta ja kirjoittelee työhuoneellaan elämästään, muistelee lääkärinvuosiaan, rakastumisiaan ja elämää perheen keskellä. Välillä hän soittelee vanhoja jazzkappaleita tai juttelee syvällisiä naapurissa työskentelevän lastenterapeutin kanssa. Olin pari viikkoa sitten kirjastolla kuuntelemassa Ottoa aika lailla muistuttavaa Claes Anderssonia, joka kaamosviikonlopun teemaan sopivasti keskusteli kustantaja Marianne Bargumin kanssa unista ja  niiden tulkinnasta, runoista ja rakkaudesta. Välillä maestro luki runojaan, välillä hän siirtyi pianon ääreen; aika kulki siivillä ja tilaisuuden loputtua tunsin päässeni osalliseksi jostain lämpimästä ja rehellisestä. Poistuin voimaantuneena, olo ei ehkä ollut yhtä riehakas kuin nuorena luettuani Katri Valan runoja ( mitä siitä että kuolema tulee, onhan kukittu k...